Uuden alku



Tervetuloa!

Oon aina rakastunut uusia alkuja; niiden tuoreutta, puhtautta ja raikkaita mahdollisuuksia määrittää asioita taas uudestaan. Jo tovin mun mielessä on kytenyt toive alkaa kirjoittaa blogia suomeksi kolmen vuoden englanniksi kirjoittelun jälkeen, ja nyt tartuin tuumasta toimeen ja hetken pähkäilyn ja pienen aivoriihen tuloksena (kiitos Viivi!) syntyi Arkeen Kätketty Aarre

Mutta ennen kuin ryntään asioissa eteenpäin niin pitäähän sitä esittäytyä. Moikka siis! Mä oon Petra, vajaa kolmikymppinen turkulainen nainen, vaimo ja äiti. Oon tällä hetkellä kotiäitinä (eli pelkkää lomailua vai miten se meni?) ja sen lisäksi yritän ahkerasti -ainakin ajatusten tasolla- edistää opintojani ja sitä kuuluisaa Iso G:tä Turun yliopistossa. Lähestyn 30 -ikävuotta, en kuitenkaan uhkaavasti, vaan 30 tuntuu oikein hyvältä iältä. Myönnän tosin, että kuluneen vuoden aikana oon havahtunut ensi kertaa elämässä siihen, että ihan todella myös minä tulen vanhenemaan. Ruuhkavuodet kolkuttavat siis oven takana, mutta vielä ei ole se pahin suma päällä. Taidetaan olla mieheni kanssa niin sanotun oikean aikuisuuden kynnyksellä tai oikeastaan juuri kynnyksen ylittäneet: olemme tulleet vanhemmiksi (tai ainakin kasvamme parhaillaan siihen rooliin), mutta asuntolaina ei vielä höngi niskaan. Yhdellä on uraputki juuri aloitettu, toinen nauttii edelleen edullisista opiskelijalounaista ja halvemmista junalipuista. Muistan nuorena ajatelleeni, että näin (järkyttävän) vanhana mulla olisi jotenkin homma hanskassa ja voisin raksittaa listaltani kaiken avioliitosta kolmeen lapseen, omakotitaloon, koiraan ja vakkariduuniin, mutta näin ei kuitenkaan näytä olevan. Taisin silloin 16 -vuotiaana kokea itseni muutenkin enemmän aikuiseksi kuin nyt! Vaikka kaikkea en olekaan siis vielä saavuttanut (onneksi, elämä olisi aika tylsää muuten...) niin mä tykkään tästä vaiheesta. Tä on just hyvä näin!


Mä tulen täällä jakamaan elämästäni. Välillä herkuttelen arkisilla, kauniilla ja söpöillä asioilla, hymyillä ja ihanilla hetkillä, toisinaan sukellan syvälle pinnan alle, nostan kissan pöydälle (niin sanotusti, todellisuudessa oon super allerginen kissoille ja pysyttelen niistä kaukana) ja pohdin ja paljastan niitä ajatuksia ja tunteita, jotka eivät aina sovellu tähän Pinterest- ja Instagram-täydelliseen blogi-maailmaan, mutta jotka ovat luonnollinen osa ihmiselämää. Mä oon ehdottomasti positiivisuuteen taipuvainen ihminen, ja pyrin näkemään asioissa niiden hyvät puolet, silloinkin kun se tuntuu vaikealta. Silti mun elämä - ja oikeastaan meidän kaikkien - on keskeneräistä, inhimillistä ja epätäydellistä.

Kauniiden ruoka-annosten, satunnaisten asukuvien ja muiden ihanien hömpötysten ja arkielämän lisäksi tulen nostamaan esiin muitakin aiheita.

Haluan mammailla ja jakaa äitiydestä; sen vaatimista kahvikupeista, silmäpusseista ja sen aiheuttamasta sydämen pakahtumisesta rakkauteen. Voin kertoa äitimokiani ja noloimpia hetkiäni siinä toiveessa, että sinä siellä ajattelet: "Hey, me too...!" tai vähintään naurahdat hyväntahtoisesti. Vanhassa blogissani ollut Mommy Monday tulee jatkumaan täällä varmasti jossain muodossa.


Tulen jakamaan ajatuksiani kauneudesta, mutta en vain siinä perinteisessä lifestyle -blogi -mielessä. Mua kiinnostaa kauneus sen monissa ilmenemismuodoissa, myös niissä, joita valtamedia ei tunnusta. Mä tunnistan itsessäni valtavan kaipuun kauneuteen, ja syvän toiveen sisimmässäni saada kokea olevani kaunis. Itsensä kauniiksi kokeminen ei kuitenkaan ole kovinkaan helppoa tässä ajassa, ja uskon että moni voi siihen tunteeseen samaistua. Aion myös pohtia naiseutta, kehollisuutta ja ulkonäköasioita. Haluan raottaa ovea mun menneisyyteen, kun elämääni määritti sairaus nimeltä syömishäiriö, ja jakaa, miten oma kehosuhteeni on muuttunut sen jälkeen. Haluan haastaa itseni ja ehkä myös sinut tavoittelemaan unelmakropan sijaan unelmasuhdetta omaan kehoon; suhdetta joka on lempeä ja armollinen. Siispä myös Body Love -sarja, jota aiemmassa blogissani rustasin, saattaa täällä jatkua vähän uudella meiningillä, jos kiinnostusta on.

Kuten aiemmassa blogissani myös täällä haluan pohtia hyvinvointia vähän laajemmin ja syvemmin. Hyvinvointi on kuitenkin enemmän kuin vain ruokaa ja liikuntaa; siihen kuuluu myös henkinen hyvinvointi, sielun ruoka ja kasvaminen ja kehittyminen ihmisenä. Haluan siis täälläkin jakaa syviä pohdintoja ja ajatuksia; niitä, joita käydään hyvän ystävän kanssa myöhään kesäyöllä kalliolla istuessa (okei, let's face it, tä mamma ei jaksa enää yömyöhiin kukkua, kun ei saa muutenkaan tarpeeks nukkua!). Niitä raakoja, paljaita ja todellisia ihmisyyden pohdintoja. Mitä on hyvä elämä? Mistä salaa unelmoin? What if God was one of us? Ja mikä on sun lempi karkki Remix -pussissa? (Mun on se greippi!)

Haluan löytää arkeen kätketyn aarteen. Ja kutsun sut mukaan.


Petra

P.S. Seuraamalla Facebookissa tai Instagramissa saat tiedon uusista postauksista! Linkit löytää tuolta oikealta, see you there!


Ei kommentteja