Vanhemmat vankilassa


Meille tarjoutui mahdollisuus päästä tällä viikolla Kakola-kierrokselle, joten maanantaina sanoimme pojalle heipat ja lähdimme vankilaan! Olin ihan intsinä, sillä me ollaan jo pitkään haluttu päästä kierrokselle, ja järkkäri mukana suuntasimme upeassa syyssäässä Kakolanmäelle. Heti kättelyssä huomasin tehneeni amatöörivirheen ja laittaneeni  kameraan rikkinäisen muistikortin. AARGH. No, onneksi sain puhelimellakin taltioitua kierrosta!




Oon lukion jälkeen asunut tovin jokirannassa ja silloin tuli usein ulkoiltua myös Kakolanmäellä. Se on aina tuntunut tosi hassulta, että keskellä kauneinta Turkua, paraatipaikalla, on vankila. Mitä ihmettä! Vielä oudommalta se tuntui, kun sain kierroksella tietää, että silloin kun asuin tois puol jokkee oli Kakolassa yhä vankeja. MITÄ?! Mä en jotenkin ollut tätä asiaa koskaan tiennyt, olin aina olettanut, että eipä siellä mitään vankeja enää ole ikuisuuksiin ollut - tietenkään. Eikä ilmeisesti ihan mitä vain vankeja: Kakolassa ei juuri ensikertalaisia ole ollut, vaan moninkertaisia murhamiehiä ynnä muita rikollisia. Hui!

Rohkaisevaa oli kuulla, miten paljon nykyään vankiloissa opiskellaan, ja jotkut ovat jopa väitelleet! Oli kyllä todella mielenkiintoista kuunnella oppaan tarinoita niin Kakolan historiasta ja joistain legendaarisista entisistä vangeista kuin Suomen vankilajärjestelmästä yleisesti. Ja arvatkaa, siellä kierroksella on käynyt myös entisiä vankeja! Vankiloissa on jotain tosi kiehtovaa ja jännittävää, onhan se itselle niin vieras maailma. Toisaalta niissä on jotenkin niin surullinen, ankea ja ahdistava fiilis. Sitä alkaa miettiä, toimiiko tällainen systeemi lainkaan yhteiskunta- ja yksilötasolla. Sellien seiniin oli raapustettu kaikenlaisia kirjoituksia; oli hurjia, hauskoja, naurettavia ja koskettavia avautumisia sarjakuvien ja alastomien naisten seassa. Jollain tavalla niiden tekstien äärellä tulee sellainen olo, että tekee jotain väärin - ihan kuin kurkistaisi jonkun päiväkirjaan. Jonkun, joka ei tiennyt, että muut kuin tulevat selliasukkaat voivat joskus niitä tekstejä lukea. Kyllä se on aivan oma maailmansa, maailma johon en itse kyllä varmaan sopisi - kummallekaan puolelle kaltereita. Eipä sillä, että se olisi jotenkin ollut epäselvää tähän asti! Heitin kyllä ilmaan sellaisen ajatuksen, että jospa kuitenkin tekisin vielä vankilassakin harjoittelun. Mies kuitenkin totesi jyrkästi, että ei missään nimessä. Ehkä jätän sen ajatuksen siis vielä hautumaan...



Jännää oli myös kuulla Kakolan tulevaisuudesta. Sinne rakennetaan parhaillaan asuntoja, minkä lisäksi jatkossa sieltä löytyy myös mm. leipomo, panimo, kylpylä, kellariravintola ja päiväkoti. Ajatuksena on, että asukkaat voivat tilata leipomosta aamuksi tuoretta leipää ja panimosta illaksi olutta. Ja jos ymmärsin oikein, asukkaiden yhtiövastikkeeseen kuuluu kylpylän käyttäminen. (Mitäääää, kiitos mullekin sellainen mahdollisuus!) Pakko mainita, että kellariravintola tulee olemaan Kaskiksen luotsaama! Kaskis aikoo jo ensi kesänä valloittaa Kakolanmäen Pop-up-Kakolalla, sinne on päästävä. Ja arvatkaa vaan, minkä niminen päiväkoti tulee olemaan? Karuselli! Hah, nerokasta suorastaan.

Ja voi että, ne asunnot (etenkin ne isoimmat...) näyttävät upeilta kuvissa. Kyllä me siellä kierroksella huokailtiin ja vähän haaveiltiin, millaista olisi siellä asua. Onhan se muuten huvittava ajatella, että jatkossa ihmiset maksaa maltaita siitä, että pääsevät Kakolaan asukkaiksi. Mahtaakohan se huvittaa entisiä asukkaita. Tosin, eivät ne vankienkaan yöt mitään halpaa lystiä ole: yksi yö vankilassa maksaa yhteiskunnalle 140 euroa. (Pakko mainita myös, että vankien ateriaan laitetaan 3 kertaa enemmän rahaa kuin koululaisen ateriaan!). Mutta, kyllä Kakolassa kelpaa jatkossa asua: upeat maisemat ja palvelut, mielettömän hieno miljöö. Valitettavasti meille olisi ehkä pankin avustuksella varaa korkeintaan YKSIÖÖN, joten me taidetaan mennä vaan hengailemaan sinne, niin kuin mieheni ehdotti. Se kylpylä on testattava!

Haaveilu on kivaa, vaikka välillä on karua huomata, että on niin monia asioita, joihin ei tule ikinä olemaan varaa. Mutta sitten mä aina mietin, että milloin oon ollut onnellisin, milloin oon kokenut suurinta vapautta? Ja se on ehdottomasti ollut meidän pyöräreissuilla, kun olemme asuneet teltassa viikkotolkullakin, meillä on ollut vain muutamat vaihtovaatteet, kosmetiikka-arsenaaliin on kuulunut pesuaineet, hammasharja ja dödö (about) ja olemme eläneet hyvin pienellä budjetilla. Että eiköhän sitä elämässä voi olla onnellinen ihan ilman prameeta kämppää Kakolanmäellä. (Tosin, jos joku sellaisen mulle haluaa tarjota, niin voin mä sen pitkin hampain ottaa vastaan!) Jos sua muuten kiinnostaa nähdä, miltä asunnot näyttävät, niin katopa täältä! 







Mä kyllä niin tykkään kaikista opastetuista kierroksista. Oon jo pienestä pitäen pyytänyt museoissa ynnä muissa, että voitaisko me mennä opastetulle kierrokselle? Niissä oppii niin paljon, ja on jotenkin ihanaa kuunnella, kun joku osaa mielenkiintoisella tavalla kertoa tarinoita ja historiaa. Ahh. Näitä lisää. Mutta alkoi kyllä myös kutkuttaa vähän toisenlainen Kakola-kierros, nimittäin se Kauhukierros Halloweenin aikana. Olishan se jännä kulkea siellä taskulamppujen kanssa ja pissata housuun joka kerta, kun joku hyppää kulman takaa esiin! Ehkä täytyy kärkkyä niitäkin lippuja. 

Jos sua kiinnostaa Kakola-kierros, niin kannattaa olla nopea. Kohta ne loppuvat kokonaan, kun Kakolassa alkaa uusi aikakausi!

Ei kommentteja