Asia joka helposti unohtuu



Arjen pyörteiden ja vaatimusten keskellä on helppo kadottaa perspektiivi. Valvotut yöt vetävät flegmaattiseksi, työt (tai työttömyys) stressaa, oma ulkonäkö harmittaa, parisuhde rakoilee ja puoliso tuottaa pettymyksen, lapsella on uhma- tai teini-ikä päällä, oma äiti soittaa kymmenettä kertaa kuluneella viikolla (tai ehkä ei ole soittanut kymmeneen kuukauteen), tenttisuma on edessä ja muut ovat jo valmistuneet. 

Elämään kuuluu haasteita, vastoinkäymisiä, alamäkiä ja laaksoja, pohjan kohtaamistakin.

Ja tylsyyttä. Samojen asioiden tekemistä uudestaan ja uudestaan. Monotonisuutta pahimmillaan.

Juuri silloin, juuri nyt. On hyvä välillä saada asioihin vähän perspektiiviä.

On hyvä kiivetä korkealle ja tuntea itsensä hyvin pieneksi. Huutaa metsässä kovaa ja antaa kaikujen kadota kauas. Lillua vedessä silmät kiinni ja korvat veden alla ikään kuin kadoten ympäröivään vesimassaan.

Lakata katsomasta niin kovin kauas horisonttin kohti "sitten kun" elämää ja katsoa vaihteeksi aivan lähelle, tähän hetkeen.

Ja muistaa yksi hyvinkin tärkeä asia, joka helposti unohtuu siellä arjen pyörteissä, vaatimusten keskellä.

Elämä on lahja. Jonain päivänä se on vain muisto, tämä hetki jo kadonnut. Jonain päivänä mä kuolen. Jonain päivänä menetän läheiseni. Tämä hetki on lahja. Minä olen lahja. Sinä olet lahja.

Ihan totta. Se on niin tärkeä muistaa. Koska se todella muuttaa meidän suhtautumista aika moneenkin asiaan.

Huomenna on maanantai. Ihanaa! Ja mä todella tarkoitan tota. Koska elossa olo ja elämän jakaminen muiden kanssa on lahja. Se on siunaus. Rakastetaan, tullaan rakastetuksi, annetaan anteeksi, pyydetään anteeksi, iloitaan, surraan, eletään ja nautitaan elämisestä.

Ei kommentteja