Soul Sunday: Lempeät sanat ovat kuin valuva hunaja

Tänään kun jonotimme pihvimaistiaisia Turun Ruoka- ja Viini-messuilla tunsin, kun joku silitti selkääni. Käännyin katsomaan taakseni ja siellä silmäni kohtasivat vanhan rouvan hymyilevän katseen. "Sinä olet pukeutunut niiiiin kauniisti!" hän tokaisi lämpimästi. "Ja voi että, niin on poikasikin. Te olette kyllä ihana näky!"

Ilahduin vanhan rouvan vilpittömästä kehusta suuresti ja se piristi päivääni. Tuntui, että mulla oli vähän enemmän "pep in my step" sen jälkeen. 

Mulla tuli välittömästi mieleen tämä lause: "Lempeät sanat ovat kuin valuva hunaja: makeat sielulle ja lääkettä luille." 
(Sananlaskut 16:24)


Kun joku sanoo mulle jotain rohkaisevaa, kannustavaa tai kehuu mua niin se yksinkertaisesti tuntuu niin hyvältä. Ja kun itse sanon jollekin jotain hyvää, tuntuu sekin ihan älyttömän kivalta. Usein aito, vilpitön kehu uppoo kuin veitsi voihin. 

Miksi kuitenkin niin usein saatan ajatella jotain hyvää toisesta, mutta jätän sen sanomatta ääneen. Kyseessä voi olla hyvinkin läheinen ihminen, kaveri, tuttu tai ventovieras. "Onpas sillä kivasti hiukset tänään." "Ahh, ihana puheääni!" "Olipa muuten kiva blogiteksti!" "Kylläpä oli rohkaisevaa kuulla hänen tarinansa." Hunajaiset sanat ovat päässäni, mutta jos ne jäävät vain sinne, menetän mahdollisuuden rohkaista ja ilahduttaa toista - ja samalla myös itseäni. 

Ja eihän se aina mene noinkaan. Käsi ylös kuinka moni edes joskus näkee toisessa jotain hyvää, mutta alkaakin tuntea kateutta. Kyllä, minä ainakin. Se on kaiken kaikkiaan niin ällöttävä ja lannistava tunne. Kun koet, että joku on jollain tavalla parempi kuin sinä, ja se on sinulta jotenkin muka pois. Varsinkin, jos sanoisit sen tälle ihmiselle ääneen. Vähän aikaa sitten asioin eräässä liikkeessä, missä oli todella kuvankaunis nainen töissä. Ensireaktioni oli, että "Wow!". Sitten tunsin huonommuutta; en ole yhtä kaunis kuin hän. Se huonommuuden tunne muuttui nopeasti kateudeksi. Sain itseni kiinni siitä tunteesta, ja ajattelin, että paras lääke sille olisi vain sanoa ääneen myyjälle, mitä ajattelin hänestä: "Hei, sä oot muuten tosi kaunis!" Vaan enpä sanonut. Koska sitten tuli se seuraava valhe: "Hän kyllä varmasti tietää sen, ja kuulee sen usein." 

Mutta harvassa on se ihminen, joka ei kerta kaikkiaan kaipaa enää kenenkään positiivista palautetta tai kehuja itsestään. Suurin osa janoaa sitä. Miksi pihdata, kun voisi siunata?

"Harkitsematon sana on kuin miekanpisto, viisaan puhe on lääkettä." Sananlaskut 12:18. 

Kehutaan toisiamme. Kehumalla ei menetä mitään, mutta voi synnyttää paljonkin hedelmää.


Ei kommentteja