Itse Rakas: Sovituskoppiahdistus ja 4 tapaa sen selättämiseen

 

Maailmassa on aika paljon ihmisiä. Arviolta 7.5 miljardia. Se siis näyttää tältä: 7 500 000 000. Noin puolet on naisia. Voidaan siis sanoa, että maailmassa on tällä hetkellä about reilu 3 miljardia naisen kasvoa, mahaa, peppua. Yli 6 miljardia naisen tissiä, reittä, käsivartta, pohjetta. Aika monta siis. 

Ja mitä me tehdään? 

Me mennään Zaraan (tai Hennesiin tai missä ikinä sä shoppailetkaan). Valkataan parit farkut, mennään sovituskoppiin ja yritetään vetää ne päälle. Ne ei mee päälle. Ei, vaikka sen pitäis olla sun koko. Tai sit ne menee päälle ja sä näytät naurettavalta. Mutta sua ei naurata, lähinnä itkettää. Miks sun peppu näyttää noin isolta? Tai säälittävän lättänältä? Miksi ihmeessä sä annoit itsesi syödä sen munkin eilen? Tai jätit jumpan väliin? Ja noi pohkeet. Eipä oo säihkysääriä täällä näkynyt. "Mä en kestä. Nyt mä kyllä teen itelleni jotain! Mä oon ihan kamala!" Ahdistus-masennus-itseinho voi joillain käydä niin suureksi, että shoppailu saa jäädä siihen ja loppuiltana ei kyllä saa sitten syödä mitään. Paasto ja dieetti saattaa jatkua hetkenkin. Tai sitten se päätetään aloittaa maanantaina.

Eihän kaikille tule noin voimakkaita tunteita. Mutta mä uskon, että jopa ne meidän mielestä kauneimmat, upeimmat ja timmeimmät mimmit ovat kokeneet ahdistuksen hetkiä sovituskopeissa tai peilin edessä. Lähes kaikki ovat joskus ainakin kuulleet päässään niitä syytöksiä, että ei riitä, on liikaa tai liian vähän ja aina väärissä kohdissa. (Ja jos et usko mua, niin kato TedTalk, jossa malli Cameron Russell kertoo ulkonäköpaineistaan.)

Mutta siis hetkinen. Jos maailmassa on 3 miljardia naista, niin miksi hitossa mussa olisi joku vika, jos joku vaate ei sovi mulle? Siis think about it. Mitä järkeä on soimata itseään? Siinäpä olisi kyllä maailman paras farkkumalli, jos se sopisi JOKAISELLE maailman naiselle. Ja leggingsejä ja jeggingsejä ei lasketa. Vaikka ne ovat kyllä aikas jees. Miten se voisi edes olla mahdollista, että jokainen vaate, mitä kokeilet sopisi just sulle? Eihän se ole mahdollista. Eikä sen pitäisi lannistaa.

Ja entäs ne eri koot sitten? Yhdessä kaupassa olet S, toisessa L. Miksi me joskus annetaan sen lapussa lukevan koon määrittää meitä? Tiedätkö? Kun jostain vaatteesta S on hyvä ja se saa sut tuntemaan itsesi hyväksi ja kauniiksi. Jossain kaupassa taas koon S vaate näyttäisi mahtuvan lähinnä 11 vuotiaalle hoikalle lapselle. Mutta suuremman koon ottaminen vaan tuntuu jotenkin pahalta. Onko kukaan muu huomannut joskus tällaista itsessään?

Vuosia mun nuoruudesta ja aikuisuudestakin saatoin kokea sovituskoppiahdistusta aika ajoin, kunnes aloin hiffata jotain. Aloin katsoa telkkarista ihanaa Trinny ja Susannah -ohjelmaa. Ootko koskaan katsonut? He kulkee milloin missäkin kaupungissa ja valitsee erilaisia naisia: eri ikäisiä, kokoisia, muotoisia, näköisiä. Ja mitä he tekevät? He stailaavat naiset uudestaan; he opettavat naiset näkemään itsensä uusin silmin. Millainen vartalo mulla on? Mitkä ovat mun parhaat puoleni? Mitä mun kannattaa korostaa? Mitkä värit sopivat mulle? He näyttävät kädestä pitäen, miten kertakaikkiaan upea kukin nainen on juuri sellaisena kuin hän fyysisesti on. He valavat uskoa naisiin, innostavat ja saavat naiset innostumaan. Ai että mä rakastan sitä ohjelmaa! Ja parasta on aina se lopun runway show, kun jokainen nainen tulee vuorollaan ulos lavalle. Hiukset ja meikit laitettuina, uudet vaatteet päällä. Mutta se ei ole se ainut tai suurin muutos naisissa: He kävelevät selkä suorassa kantaen itseään ylpeästi. Heidän silmät säkenöivät. There is a new pep in their step. Ja voi että, kun kamera kääntyy kuvaamaan heidän läheistensä reaktioita. Priceless. Eikä se ilme heidän kasvoillaan ole vain sitä, että wow, näyttääpä hän hyvältä! Onhan se sitäkin. Mutta usein näkee, kun joku liikuttuu. Liikuttuu siitä, että sulle rakas ihminen on saanut nähdä, miten upea ja arvokas on. Miten rakas ja tärkeä.

Meillä jokaisella on tietynlainen kropan muoto; osa meistä on suoria ja kulmikkaita, toiset meistä pyöreämpiä. Toki sitä voi elää ainaisella dieetillä, jotta pysyy sen 5 tai 10 kiloa hoikempana. Tai voi treenata yksinomaan ulkonäkönsä vuoksi. Tai sitten voi päättää, että aion hyväksyä itseni nyt, juuri tällaisena.

Seuraavan kerran kun oot sovituskopissa ja ahdistus alkaa nousta niin muista:

1. Vika ei ole sinussa, vaan vaatteessa. Ei sun reidet ole liian isot - housuissa on liian kapeat lahkeet. Ota se vaate pois päältä rauhallisesti ja hengitä - vaate ei määritä sinua. Keep calm and carry on.

2. Koko on vaan merkintä lapussa, sekään ei määritä sinua. Valitse se koko, joka istuu parhaiten ja tuntuu parhaalta. Ja unohda mitä kokolapussa lukee. Leikkaa se vaikka pois kokonaan.

3. Ala katsoa itseäsi ja kroppaasi uusin silmin. Mikä just minussa on upeaa, mitä voisin korostaa? Jokaisella on varmasti niitä kohtia, joista ei niinkään pidä. That's okay! Keskity siihen, mistä tykkäät.

4. Muistapa ne + / - 3 miljardia uniikkia naista tässä maailmassa. Jokaisella on oikeus olla olemassa, jokaisella on oikeus olla kaunis. Jokainen on riittävä. Piste.

// Hyvää viikonloppua! Sä oot upee. Believe it.

P.S. Trinny ja Susannahiin ja heidän ajatuksiinsa voit tutustua täällä, suosittelen!

Kuva: Viivi Hyttinen




Ei kommentteja