Uusi aikakausi on alkanut - Kuulumisia

Aamulla: "Täällä mä istun mun uudessa konttorissani, sillä aikaa, kun mun pallero on toista päivää kokeilemassa puistoilua. Voi pientä! On tä kyllä haikeaa jollain tavalla."

Viime viikonloppuna Turun linnassa. 

Mullahan on vielä opiskelut kesken, enkä ole saanut niitä juurikaan edistettyä samalla, kun olen ollut vauhdikkaan pikkumiehen kanssa kotona. Hoitoon en halua häntä vielä laittaa, mutta alkusyksystä kun yritin alkaa viiden jälkeen iltaisin syventyä Iso G:hen totesin, että eipä tästä tule yhtään mitään. Mun prime time on aamupäivisin. Viimeistään kello 15 iltapäivällä alan olla aika sippi, eikä mistään älyllistä toimintaa vaativasta tahdo tulla mitään. Ja perheaika viikonloppuisin on mulle niin tärkeää, että en pysty enkä halua siitä luopua - ainakaan joka viikonloppu. 

Äkkäsin sitten syksyllä puistotoiminnan olemassaolon, ja nyt me ollaan sitten alettu harjoitella sitä. Saan siis jatkossa muutamana päivänä viikossa pari tuntia aamupäivisin aikaa opiskella. Ja sehän on siistiä! Mutta samalla iskee eroahdistus, oonhan mä kantanut tota rakasta ensin reilu 9 kuukautta ja sitten ollut hänen kanssaan viimeiset 1.5 vuotta lähes 24/7. Hassua, tä äidin elämä! Täynnä ristiriitaisuuksia. Joinain päivinä oikein janoaa saada hetken tehdä jotakin asiaa ihan rauhassa, hiljaisuudessa. Saada olla ihan yksin, jotta saisi jotain aikaiseksi. Sitten kun saa sen hetken, voi samantien iskeä ikävä ja morkkis ja katumus ja sellainen olo, että en mä nyt sittenkään halua tätä! 

Mutta poika vaikuttaa nauttivan. Hän on erittäin sosiaalinen ja reipas ja uskon, että hän kokee muunkin leikkiseuran oikein tervetulleeksi. Lähipuistossa kun tuntuu käyvän harvemmin muita lapsia. Eilen hän jäi itkien puistoon, mutta kun palasin puolen tunnin kuluttua ei hän ollut moksiskaan - eikä myöskään olisi halunnut lähteä kotiin. Tänään hän jäi ilman itkuja tai protestia, ja sai kokeilla olla hetken pidempään, ja sehän meni hienosti! Sainpa myös kotiin vietäväksi hänen ekan hoidossa tehdyn askartelun. Oli lähellä, ettei tullut tippa linssiin!

Tällainen iso mullistus siis täällä meneillään! Jännää, jännää. 

Huvitti kyllä, että gradun tekeminen tyssäsi tänä aamuna kahvilassa siihen, etten muistanut, ettei mun läppärille ole vielä asennettu uudestaan Wordia! Mutta ajatus- ja suunnittelutyötä sain onneksi tehtyä. Ja mikä ihme vielä odotti iltapäivällä: yli kahden tunnin päikkärit, joiden aikana tein nonstop gradua! No nyt! #nerdalert

Viikonloppuna on tiedossa kaikenlaista hauskaa perheen kesken, jee! On tä perhe-elämä kyllä niin kivaa. Ja se mun taapero. Mä en kestä, rakastan niin paljon! Tä viikonloppu on USA:ssa Thanksgiving Weekend. Siellä asuessamme juhlimme sitä aina ystävien ja perheen kanssa. Aion tänä viikonloppuna pysähtyä miettimään (perinteen mukaan) kaikkea sitä, mistä oon kiitollinen. Perhe, ystävät, terveys. Mahdollisuus rakastaa ja tulla rakastetuksi. Saada toteuttaa itseään ja nauttia elämästä. 

Mistä sä oot erityisen kiitollinen?

Ihanaa viikonloppua sinne! 


Ei kommentteja