Vertailupeli ja 6 Vinkkiä Ulospääsyyn // Itse Rakas

Sun olo on raskas, tunnet pientä pahoinvointia ja häpeän aalto pyyhkii sun ylitse. Kateus, katkeruus, lannistuminen, nolous ja alemmuudentunto kietoutuvat toisiinsa puristavaksi oloksi sun rintakehälle tai vatsan pohjalle. Oot juuri vertaillut itseäsi sun mielestä kauniimpaan, hoikempaan, suositumpaan, lahjakkaampaan tai muulla tavoin parempaan ihmiseen.

Toisaalta saatat kokea ylemmyydentuntoa, ylpeyttä ja mielihyvää, kun vertailun tuloksena pidät itseäsi toista parempana. Tai ainakin yhtä hyvänä, jolloin koet rauhoittavaa riittävyyden tunnetta. Mutta tämä ohimenevä tila, jossa koet olevasi tarpeeksi hyvä, kestänee vain hetken, kunnes jälleen häviät vertailupelissä jollekin mielestäsi paremmalle.


Kummassakaan tapauksessa sä et lopulta kuitenkaan tunne oloasi hyväksi ja riittäväksi: vertailu vie ilosi.

Huippu näyttelijä mallintaa vertailemispelin aiheuttamia tunteita.
"...mun reidet ja peppu oli mun mielestä isommat kuin joillain toisilla tytöillä."

Luulen muistavani ensimmäisen kerran, kun vertailin mun ulkonäköä toisiin tyttöihin. Mä olin vasta seitsemän vuotta vanha ja telinevoimisteluharjoituksissa. Yhtäkkiä vuoroani odottaessa huomasin, että mun reidet ja peppu oli mun mielestä isommat kuin joillain toisilla tytöillä. Mua alkoi hävettää ja tuntui siltä, etten kuulu joukkoon. Ei mennyt montaa viikkoa, kun kerroin äidilleni, etten mä halua enää harrastaa telinevoimistelua.

Niin kuin moni muukin, myös mä oon vertaillut itseäni muihin läpi elämäni. Se on meille ihmisille kai aika luonnollinenkin tapa. Mutta varmasti meistä moni tietää, miltä epärakentava tai jopa vahingoittava itsensä vertailu muihin tuntuu ja mitä vaikutuksia sillä on meihin. Ootko sä koskaan tuntenut itsesi aika lamaantuneeksi vertailun jälkeen? Onko susta tuntunut siltä, ettet sä riitä? Että turha sun on edes yrittää? Tai ehkä sun pitäisi vaan lähteä kotiin täältä illanistujaisista / bileistä / konferenssista / tapahtumasta / opiskelupaikasta? Ethän sä ole tarpeeksi hyvä, kaunis, lahjakas, hoikka, luova, hauska, charmikas, elegantti, taitava, pidetty.

Sun lamppu sammuu. You check out.

Itseään voi vertailla paljon muuhunkin kuin toiseen ihmiseen tai tämän ominaisuuksiin. Sitä voi vertailla, mitä jollain muulla on enemmän tai vähemmän kuin sinulla oli se sitten tykkäyksiä, seuraajia, rahaa, omaisuutta, onnea, itsevarmuutta. Mitä mahdollisuuksia joku saa, mutta sinä et. Vertailla voi jopa itseensä - johonkin aiempaan versioon itsestäsi: ennen raskauskiloja, ennen ryppyjä, ennen elettyä elämää, onnellisempana.

Itsensä vertaileminen muihin ei ole koskaan ennen ollut niin helppoa kuin nyt. Meillä on käytännössä 24/7 mahdollisuus scrollata sosiaalisia medioita ja tsekkailla, miltä muiden - niin meidän vertaisten kuin julkkisten ja starojen - elämä näyttää. Oikeista kuvakulmista otetut kuvat ovat tarkkaan valikoituja, editoituja ja filtteröityjä. Somessa me yleensä nähdään jonkun muun elämän kohokohtia ja usein vieläpä just silloin, kun meillä on meneillään mitä harmaimmat tai arkisimmat hetket. Esimerkiksi samalla kun istut bussissa räntäsateessa matkalla duuniin, mistä et tykkää ja sulla on eväänä taas Saarioisten maksalaatikkoa (joka kyllä on mun mielestä yksi parhaista eineksistä), ja sulla on meneillään ihan jäätävä parisuhdekriisi / oot edelleen ilman opiskelupaikkaa / oot taas sinkku / oot jälleen kerran pennitön tai rantakuntoon 2020 ahdistaa. Siinä sitten selaat upeita lomakuvia, ihania treffi-iltoja, muodikkaita asukuvia, herkullisia gourmet ruoka-annoksia, treenituloksia, fiilistely-, hifistely- ja hehkutustunnelmia.

Onko ihme, että puoli tuntia sitä meininkiä saattaa saada aikaan vähän alakuloiset fiilarit?

Ja kuinka moni muuten alkaa selata puhelinta heti ensimmäiseksi aamulla ennen kuin on edes sängystä noussut? (Tai viimeistään pöntöllä aamupissalla istuessaan.) Siinä vaiheessa, kun näet itsesi aamulla peilistä (tukka pystyssä, turvonneet silmäpussit ja finni keskellä otsaa) oot ehkäpä nähnyt jo kymmeniä muiden ihmisten onnistuneita otoksia. (Ja siis, kuka muka uskoo niitä #wokeuplikethis -kuvia? En mä ainakaan näytä siltä aamuisin...)

Kuulostaako tutulta?

Vertailemisella voi toki myös olla positiivisia vaikutuksia: me voidaan katsoa muita ja inspiroitua, motivoitua, rohkaistua, saada ideoita ja yksinkertaisesti ihailla. Mutta oon huomannut, että tietynlainen itseni vertailu muihin ei tee mulle yhtään mitään hyvää, päinvastoin. Sen myötä mä lukitsen itse itseni vertailun vankilaan, missä ei ole iloa, ei kiitollisuutta, ei tyytyväisyyttä. Mä missaan mahdollisuuden oikeasti hyväksyä itseni ja rakastaa itseäni sellaisena kuin mä oon. Yhtälailla mä riistän itseltäni mahiksen nähdä ihmiset sellaisina kuin he ovat ja iloita heistä. Kohdata ja tulla kohdatuksi - tasavertaisena ja -arvoisena ihmisenä.

Vertaileminen on oikeastaan yksinkertaisesti jatkuvaa itsensä ja muiden mittailua ja arvostelua. Hyi.

Mä oon huomannut muutamia asioita, jotka auttaa mua pääsemään ulos vertailupelistä.


1. Hyväksy itsesi sellaisena kuin oot just nyt. Jokaisessa on varmasti asioita, joissa voi kehittyä, mutta et tuu olemaan rauhassa itsesi kanssa "sitten kun", jos et ensin ole sitä nyt. Harjoittele oikeasti näkemään ja uskomaan se, että sä oot riittävä. Kirjoita itsellesi ylös, kuka sä oot. Mistä sä pidät? Mitä sä osaat? Mistä sä nautit? Miksi sä oot hyvä tyyppi?

2. Hyväksy se, että tuskin tulet koskaan olemaan täydellinen. Täydellisyyden tavoittelu on aika uuvuttava polku. Ehkä olisi aika alkaa nauttia keskeneräisyydestä?

3. Tunne itsesi. Milloin alat herkästi vertailla itseäsi muihin? Onko jokin tietty media, jonka käyttäminen saa sut usein tuntemaan itsesi riittämättömäksi? Onko jokin some-tili, jonka kuvat ei enää sittenkään inspiroi vaan jotain vähän muuta? Tarkkaile itseäsi ja tunteitasi - yllättävän usein epämääräinen sisällä vellova tyytymättömyys voikin olla seurausta liiallisesta scrollaamisesta ja vertailemisesta. 

4. Hyväksy erilaisuus ja lakkaa kilpailemasta. "A flower does not think of competing with the flower next to it, it just blooms" Säteile ja kukoista juuri sellaisena kuin sä oot! Maapallo on täynnä mitä erilaisimpia ihmisiä, joista jokainen on upea omalla tavallaan. Mitä ihmeen järkeä meidän on yrittää kilpailla jatkuvasti keskenämme (ja usein vielä asioissa, joita emme voi itsessämme muuttaa)?

5. Ihaile toisten kauneutta ja lahjakkuutta ilman, että kyseenalaistat omaasi. "En ole kaunis kuten sinä, olen kaunis kuten minä." Ja kun huomaat jotain hyvää ja kaunista toisessa, sano se hänelle! Se ei ole ikinä pois sinulta - päinvastoin, kehu kaunistaa myös sinua. Siunaa muita. Todennäköisesti lempeät sanasi voivat olla rohkaisevampia kuin uskotkaan.

6. Harjoita kiitollisuutta. Mistä sä voit olla kiitollinen? Miten sua on siunattu? Onko sulla katto pään päällä? Saatko syödä ruokaa joka päivä? Onko sulla kroppa, joka joten kuten toimii? Osaatko tehdä jotain? Saatko myös nauttia elämästä? Onko sun ympärillä ihmisiä? Onko sulla päässä aivot, joiden avulla osaat ratkaista asioita, suunnistaa (ei mun vahvuus), suunnitella? Onko sulla mahdollisuuksia olla luova? Saatko elää vapaana? Kiitollisuus on katkeruuden, kateellisuuden, tyytymättömyyden ja riittämättömyyden vasta-aine. Nauti sitä aimo annos päivittäin.

Mitä ajatuksia vertailupeli herättää? Tunnistatko sen itsessäsi?


Jaa jonkun kanssa, jota tä voisi rohkaista! (Klikkaa vaaleanpunaista Facebook-kuvaketta alla oikealla.)

Kuva: Kiitos rakas selfie-stick!  

2 kommenttia

  1. Voi kuinka ihana kirjoitus! Tässä oltiin todella kattavasti käsitelty sitä, mitä itsensä vertaileminen muihin saattaa aiheuttaa. Monia tunteita sanottiin ääneen, joihin mäkin valitettavasti sorrun liian usein. Onneks voi myös hyväksyä sen, että joskus niitä tunteita kokee. Se on myös armollisuutta. Kiitos, kun kirjoitit näin rehellisesti ja avoimesti tärkeästä aiheesta! Voimia ja iloa sun elämään ��❤️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihanasta kommentista! Ja osut kyllä naulan kantaan tossa armollisuudessa 💕 Myös se, että hyväksyy sen, että kokee niitä ei niin kivoja tunteita on kyl tosi tärkeetä -eikä välttämättä helppoa! Ihanaa viikkoa sinne! ❤

      Poista