Heippa Hei Vuosi 2016!


Joulu oli ja meni ja huomenna alkaa uusi vuosi. Miten juhlapyhät ja välipäivät meneekään niin vauhdilla? Muistan, että pienenä aika joulun ja uuden vuoden aaton välillä tuntui paaaaljon pidemmältä. Tänä vuonna arkeen paluukin koittaa edellisiä vuosia nopeammin, sillä mieheni työt kutsuu jo ylihuomenna, eikä vasta Loppiaisen jälkeen - niin kuin asian laita kuuluisi mielestäni olla! Oon kyllä niin valmis taas freesiin starttiin ja vuoteen 2017, mutta ennen kuin alan fiilistellä tulevaa, tehdä lupauksia ja haaveilla niin on hyvä sanoa vuodelle 2016 kiitos ja heippa!

Vuosi 2016. Se on ollut jännä vuosi. Täynnä niin paljon hyvää, mutta samalla monia haasteita. 

Väsymys
Univelka ja väsymys on ollut huipussaan, enkä ole aina tunnistanut väsynyttä, alakuloista ja energitöntä itseäni. Ihmekö tuo, sillä todella hyvät yöunet olen viimeksi nukkunut pari päivää ennen poikani syntymää. Kokonaisia öitä on sen jälkeen ollut kourallinen, mutta aamuisin olo on tuntunut edelleen ihan yhtä väsyneeltä - univelkaa ei siis kuitata muutamalla hyvällä yöllä. Väsynyt olotila ja aivosumu ovat olleet suhteellisen vakio omassa elämässäni, mutta on sanomattakin selvää, että siihen on mitä parhain ja arvokkain syy. Toivon kyllä, että saisin vähän enemmän unta kaaliin ensi vuoden aikana. Mutta kaikille äideille: Me ollaan aikamoisia sissejä, kyllä me selvitään! 

Parisuhde 
Parisuhteen kannalta kulunut vuosi on ollut meille haastava. Ollaan saatu kokea aivan mieletöntä rakkautta, ihastusta ja kiitollisuutta rakkaasta pojastamme. Sitä ei voi verrata mihinkään muuhun. Meillä on ollut ihania hetkiä, retkiä ja reissuja. Kesän kohokohta oli meille ehdottomasti perheemme viikon fillarireissu Ahvenanmaalle - itseasiassa huvittavaa kyllä, meidän avioliiton parhaat muistot ovat lähes kaikki fillarireissuilta, kyllä se on ehdottomasti meidän happy place. Samalla vuosi ja henkilökohtaiset haasteet ja parisuhteen kasvukivut ovat uuvuttaneet meitä; olemme uineet syvissä vesissä ja saaneet todeta, että avioliitto ei ole helppoa - tänä vuonna se on ottanut meiltä paljon. Uskomme kuitenkin todella sitoutumiseen ja siihen, että tämä kaikki on sen arvoista, joten luotamme siihen, että ensi vuonna tänä vuonna tehty työ alkaa tuottaa hedelmää. Vuonna 2017 haluan, että naurua on reilusti enemmän kuin kyyneleitä. 

Samalla kun vuosi on ollut yksi haastavimpia, on se ollut yksi antoisimpia. 

Äitiys
Rakas poikani. Te muut vanhemmat tiedätte sen tunteen, mitä ei vaan pysty sanoiksi muuttamaan. Se rakkaus omaan lapseen. Se ilo. Se hauskuus. Ei ole mennyt päivääkään siitä hetkestä, kun hänet tapasin, etten ihmettelisi hänen ihanuutta, söpöyttä, hurmaavaa persoonaa. Sydän kerta kaikkiaan pakahtuu. Olen nauttinut täysillä äitinä olemisesta, enkä vaihtaisi hetkeäkään pois. En, en edes niitä vaikeita hetkiä, sillä äitiys niin hyvässä kuin huonossakin on kasvattanut mua niin paljon. 

Ystävät
Tänä vuonna olen saanut iloita rakkaista ja läheisistä ystävistäni. Mikään ei korvaa niitä ystävyyssuhteita, joissa me tunnemme toinen toisemme läpikotaisin; jaamme ilot, surut, aivan kaiken. Ei ole mitään, mistä ei voisi puhua tai mitä ei uskaltaisi kertoa. Ja se nauru niiden rakkaimpien kanssa, siis ai että. Se nauru, kun silmistä valuu vettä ja mahaan sattuu. Jotenkin niissä hetkissä koen olevani täysin vain minä, vain Petra. En äiti, en vaimo, en jotain muuta. Ihan vain minä. Toivon runsaasti näitä hetkiä tulevaan vuoteen. 

Harrastukset
Iloa ja merkittävää sisältöä elämääni on tuonut myös harrastukset. Seurakuntamme äiti-lapsi-piirin tiimissä oleminen nyt 1.5 vuoden ajan on tuonut elämääni ihan valtavasti ja uskon, että matkani äitiyteen olisi tyystin erilainen ilman sitä. Naisten välinen yhteys on jotain niin merkittävää. Sain kuluneen vuoden aikana olla myös mukana pienessä naisten piirissä, jossa sukellettiin syvälle naisena olemiseen. Huhhei sanon vaan, sillä on ollut niin iso vaikutus muhun naisena ja uskon, että sen hedelmästä saan nauttia vielä pitkään! Eikä sovi unohtaa muskarin merkitystä tai siis muskarin jälkeistä kahvittelua. Uunituoreen pullan ja kahvin nautiskelu kavereiden kanssa on niin antoisaa, että jaksan sen vuoksi reissata toiselta puolelta Turkua sinne viikottain. Ja viimeisin, mutta ei vähäisin: Blogin kirjoittaminen. Ajatusten jakaminen, kirjoittaminen ja valokuvaaminen tuntuu olevan niin se oma juttu, enkä halua tästä luopua. Toivon, että ensi vuonna saan vielä enemmän aikaa tähän rakkaaseen harrastukseen! 



















Tänä vuonna olen käynyt huipulla ja pohjalla, takana on monien tunteiden vuosi. Sellaista se elämä on, eikö? Se oikea elämä. Täynnä eri värejä ja sävyjä, huippuja ja pohjia. Vaikeuksia, haasteita, pimeitä ja pitkiä öitä ja kipuja, mutta myös riemua, iloa, rakkautta, valoa. Välillä olo on raskas, välillä niin kepeä ja huoleton. On seesteistä, on myrskyisää. Mutta elämä kantaa, siihen uskon. Ja rakkaus, se on suurin. 

Millainen vuosi sinulla on ollut? 

2 kommenttia