Miten meillä nukutaan? // Lukijan toivepostaus

Miten meillä nukutaan? // Lukijan toivepostaus

Lukijan toivepostaus. 

Vauva nukkuu Vera Vera lakanoissa.


Univelka on tuttua lähes kaikille vanhemmille. Kerron miten meillä nukutaan.


Vauva nukkuu suloisesti sängyssä.

Silmät verestävät. Päätä särkee. Silmänaluset ovat tummemmat kuin koskaan ennen. Olo on tahmea.  Muisti pätkii, eikä ajatus leikkaa. Mieli voi olla maassa, pinna kireällä ja saattaa itkettää ilman syytä. 


atkonaisten yöunien aiheuttamat fiilikset ovat valitettavan tuttuja lähes kaikille pikkulasten vanhemmille. Joillain lapsi nukkuu äärimmäisen huonosti, toisilla taas paremmin. Vaikka sitä kuinka kuvittelee ennen lapsia, että on varautunut vähiin uniin, niin eipä sitä yksinkertaisesti ymmärrä, kunnes sen joutuu käymään itse läpi. Käytetäänhän hereillä pitämistä ja unien jatkuvaa keskeyttämistä yhtenä kidutusmuotonakin! Henkilökohtaisesti olen kokenut katkonaiset ja vähäiset yöunet ja niiden aiheuttaman väsymyksen rankimpana vanhemmuuteen liittyvänä asiana tähän mennessä.

Tähän mennessä vauvamme on nukkunut ihan hyvin ja oloni on siis ihan ok. Ehkä olen myös tottuneempi yöheräilyyn, eikä se tullut yhtä suurena henkisenä shokkina kuin ensimmäisellä kerralla. Väsynyt kyllä olen, ja pieni päänsärky, muistin takkuaminen ja ajoittainen vähän krapulainen olotila kyllä ovat läsnä. Kaiken maailman vaiheetkin ovat vasta edessä, joten saan varmasti kartuttaa univelkaa tälläkin kertaa. 

Esikoisen unet

Esikoisemme ei ole koskaan ollut mikään huippu nukkuja, mutta ei myöskään huonoimpia. Alussa pikkuvauvana hän nukkui yleensä noin 1.5 tuntia putkeen öisin, ja 3 tuntia oli jo aivan mieletön voitto. Päivisin hänen päikkärit kestivät hyvässä lykyssä 40-45 minuuttia. Vaiheet seurasivat toisiaan: oli tiheää imua, hulinoita, liikkumaan oppimista, hampaiden tekoa, rokoteoireilua, korvatulehduskierrettä ja ties mitä. Välillä herättiin kymmenenkin kertaa yössä ja itse en nukkunut juuri lainkaan. Olin kyllä melkoisen poikki. 

Vuoden ikäisenä teimme unikoulun, jonka tulokset kestivät jonkun aikaa. Sitten lapselle iski taas jokin korvatulehdus, ja yömaito tuli takaisin kuvioihin; se kun helpotti lapsen oloa ja antoi meille mahdollisuuden nukkua edes hetken. Yöimetys meillä loppui vihdoin kokonaan, kun lopetin imetyksen lapsen ollessa 1 vuotta ja 9 kuukautta vanha - tässä kohtaa olin siis jo puolessa välissä toista raskauttani. 

Sen jälkeen esikoinen on alkanut nukkua paremmin. Kesällä huomasin, että hän nukkuu päiväunet kaikkein parhaiten sisällä omassa sängyssään, ja nykyisin päiväunet kestävät 1-1.5 tuntia. Aina välillä poika yllättää ja nukkuu kokonaisen yön omassa sängyssään, mutta on enemmän sääntö kuin poikkeus, että hän kömpii jossain kohtaa yöllä meidän väliin. Tai siis, jompi kumpi meistä nousee hakemaan hänet. Tämä kyllä vaikuttaa meidän unenlaatuun, sillä kuten kaikki vanhemmat tietää: taaperon kanssa nukkuminen on kuin nukkuisi humalaisen, avaimiaan etsivän mustekalan kanssa.


Vauvavuosi Round 2 

Imetyksen loputtua saimme siis nukkua suorastaan hyvin noin puolisen vuotta, kunnes meidän pieni neiti saapui. Olin tällä kertaa henkisesti varautunut. Tyttö on kuitenkin ollut melko erilainen kuin veljensä; hän syö harvemmin ja nukkuu paremmin kuin veljensä saman ikäisenä. Tyttö nukahtaa usein kehtoonsa, josta otan hänet ensimmäistä syöttöä varten sänkyymme / sängyssä kiinni olevaan ensisänkyyn. Öisin hän herää 2-3 kertaa syömään sen jälkeen, kun me vanhemmat olemme menneet nukkumaan. Sen lisäksi esikoinen herää kerran, ja aamuisin esikoinen herää vähän vaihdellen noin 6 -7.30 välissä.

Suurin ero tällä kertaa on tietysti se, että lapsia on kaksi. Aamupäiviä ei voi ottaa iisisti torkkuen ja pyjamat päällä hilluen, vaan on noustava ja noudatettava pojan rutiinia, vietävä hänet hoitoon, valmistettava lounasta ynnä muuta. Ajoittain lapset saattavat nukkua päikkärit samaan aikaan, jolloinka voin itsekin levähtää tai jopa nukahtaa hetkeksi. Pääsääntöisesti he nukkuvat päiväunensa kuitenkin eri aikaan. Tällä kertaa joutuu myös väsyneenä venyttämään pinnaa ihan eri tavalla: esikoinen on pian 2.5 vuotias, joten uhmaa, tahtoa, vauhtia ja hulluja ideoita löytyy, ja tällä kertaa väsyneenä pitää myös kyetä hoitamaan nämä tilanteet, mikä ei aina ole helppoa, kun on aivan poikki. Can I get an amen?

Tällä kertaa on myös asioita, jotka ovat helpompia. Vähäinen uni ei stressaa samalla tavalla kuin ensimmäisellä kerralla, siihen on eri tavalla varautunut ja on kokemus siitä, että selviää. Osaan myös lukea vauvaani paremmin kuin esikoisen kohdalla, ja esimerkiksi rauhoitan hänet unille jo ennen kuin väsymys iskee. Kaiken kaikkiaan kun on jo yhden vauvan hoitanut on toisen hoitaminen - nukkuminen mukaan lukien - helpompaa.

Mahakivut

Vatsavaivoista minulta kysyttiin myös. Tällä kertaa vauvallamme on huomattavasti vähemmän vatsavaivoja. Isoveli söi aivan todella paljon, ja puklaili myös samassa suhteessa. Kiitos suihkutissien ilmavaivat olivat ainainen riesa. Esikoisen kohdalla myös uskoin, kun sanottiin, ettei masukivut johdu D-vitamiinitipoista. Tällä kertaa tein pientä kokeilua ja olen kyllä vakuuttunut, että tietyt tipat voivat aiheuttaa mahapuruja. Tytöllä tuli ensimmäiset masukivut vasta ekoista D-vitamiinitipoista, ja huomasin, että kivut tulivat aina tietyn tuntimäärän päästä niiden antamisesta, annoin ne sitten mihin aikaan vaan päivästä. Ja jos en niitä antanut, ei kipuja myöskään tullut. Pienen tutkimuksen ja neuvolatädin konsultaation jälkeen vaihdoin Nordic Health Dlux vauvan D-vitamiinisuihkeeseen, joka on sopinut huomattavasti paremmin. Nykyisin annan sen juuri ennen nukkumaanmenoa, eikä iltaisin ole sitä mahakipuitkua, jota oli ensimmäisen vitamiinimerkin kohdalla. Suosittelen kokeilemaan!

Olen myös huomannut, että tietyt ruoka-aineet aiheuttavat helpommin pientä vatsavaivaa, joten pidän sen mielessä syödessäni. Esimerkiksi chili, sipuli ja valkosipuli, kuplajuomat, vehnäpullat ja lakritsi aiheuttavat herkästi ilmavaivoja vauvalle, joten niitä syön vain pieniä määriä, jos syön. Vauvan vatsan hierominen ja jalkojen polkeminen ovat hyviä konsteja saada ilmaa liikkumaan eteenpäin ja ulos. Niin sanottu tiikeri puussa - kanta-asento on myös hyvä, jos vauvalla on masu kipeä. (Katso kuva täältä.)

Tällaisia ajatuksia ja kokemuksia unesta täällä! Paljon voimia jokaiselle äidille ja isälle, joka on väsynyt ja joutuu heräilemään öisin: teette upeaa ja merkityksellistä työtä. 

-Petra

*Ihanat ympäristöystävälliset 100% pellavalakanat saatu Vera-Vera (täällä).

Lapsiperheen arkirytmi

Lapsiperheen arkirytmi

Arki: kello, kalenteri ja menoja. Kerron meidän lapsiperhearjesta.

Kotiäidin arkirytmi.



Lukijan toivepostaus

uopusta odottaessa olin henkisesti varautunut väsyneeseen ja kaoottiseen syksyyn, mutta uuden arjen löytäminen on kuitenkin sujunut odotettua paremmin. Sanoisin, että tämä johtuu siitä, että tällä kertaa ei ole äidiksi tulemisen myllerrystä ja mullistusta ja vauvanhoidon opettelua, sekä siitä, että tyttömme on todella tyytyväinen vauva. Minulta on toivottu postausta sekä meidän arjen rytmeistä että unesta, joten aloitan nyt ensin arjesta ja unipostaus seuraa.

Arkirytmi

Mieheni on töissä arkisin noin kello 8-16, ja minä olen lasten kanssa kotona. Esikoispoikani on nyt 2 vuotta ja 5 kuukautta ja kuopustyttöni on 2 kuukautta. Poikani käy noin neljänä päivänä viikossa kaupungin järjestämässä puistohoidossa ulkoilemassa ja leikkimässä muiden lasten kanssa noin 2 tuntia kerrallaan. Puisto sijaitsee 2 kilometrin päässä ja kuljen sinne julkisilla. Harvemmin kävelen, koska muuten minulle ei jää kotona aikaa mihinkään.

Kuten alla olevasta aikataulusta näkee, suurin osa päivistä kuluu arjen pyörittämiseen ja lastenhoitoon. Tuntuu, että vauvalle on alkanut muodostua rytmi nyt aikaisemmin kuin esikoisellemme. Tämä johtunee siitä, että meillä on niin selkeät arkikuviot, ja että pidän vauvaa samassa rytmissä kuin esikoistani. Tyttö oikeastaan kulkee siinä mukana. Täysimetän vauvaa lapsentahtisesti, ja tällä hetkellä hän nukkuu noin kolmet päiväunet päivän aikana, joista yhdet saan välillä ajoittumaan samaan aikaan kuin esikoisen ainoat päiväunet. Silloin saatan ehkä itsekin levähtää hetken. Päiväunien kesto vaihtelee vielä päivästä toiseen, aamupäivällä hän nukkuu yleensä 1-2 tuntia, iltapäivällä päivästä riippuen 1-2 tuntia ja myöhemmin iltapäivällä hän ottaa vielä lyhyemmät nokkaunet. Joinain päivinä hän nukkuu selkeästi lyhyempiä unia, toisinaan hän on väsyneempi ja saattaa vetää sikeitä reilusti yli kaksi tuntia putkeen. 

Arkiaikataulu

klo 6 - 8 
Herätys. Jos esikoinen on hereillä, mies ottaa hänet noustessaan leikkimään olkkariin. Näin saan hetken nukkua vielä vauvan kanssa. 

klo 8 - 9 
Aamupala ja aamutoimet: minun ja pojan aamupala sekä vauvan imetystä, lasten vaipanvaihdot, hampaiden pesu, pukeminen ja omat aamutoimet, joihin välillä sisältyy myös 10 minuutin arkimeikki.

klo 9 - 9.30 
Pojan vieminen puistoon bussilla ja paluu kotiin. Ajoitan menemiset niin, että ehdin nopeasti seuraavalla bussilla takaisin kotiin. Vauva alkaa usein tähän aikaan nukkua päikkäreitään. 

klo 9.30 - 10.50 
Kotona kuopuksen kanssa: usein tyttö nukkuu osan ajasta, minä teen kodinaskareita ja blogihommia. Vaihtoehtoisesti käyn pojan puistoilun aikana lenkillä vauvan kanssa. Silloin useimmiten kuuntelen itse podcasteja, saarnoja/opetuksia tai vaihdan kuulumisia ystävien kanssa ääniviestein. Keskiviikkoisin käymme lasten kanssa äiti-lapsipiirissä seurakunnallamme kello 10-12, missä minulla on aika-ajoin piirin vetovastuu.

klo 11 - 12.30 
Pojan nouto puistosta, lounasta minulle ja pojalle (yleensä tyttö on rinnalla samaan aikaan), pojan nukuttaminen päikkäreille hänen omaan sänkyynsä, jonka aikana vauva on yleensä sylissäni. Nyt olemme alkaneet pojan kanssa harjoitella itseksiin nukahtamista sen jälkeen, kun minä olen ensin lukenut hänelle kirjan, laulanut ja silitellyt. Se on onnistunut ehkä pari kertaa. 

klo 12.30 - 14 
Päiväuniaika. Kuopus on yleensä lähes koko ajan hereillä ja nukahtaa vähän ennen kuin esikoinen herää. Tässä välissä yleensä seurustelen vauvan kanssa ja imetän, hoidan hiljaisia kotitöitä sekä teen esimerkiksi blogihommia. Nyt olen välillä saanut lapset nukkumaan samaan aikaan, jolloin pyrin itse myös lepäämään. Yleensä vähän ennen kahta vauva nukahtaa kehtoonsa.

klo 14 - 16 
Esikoinen herää. Hän syö välipalan, leikkii ja välillä teemme jonkin aktiviteetin, kuten askartelua, maalaamista, muovailuvahailua, helmien pujottelua, lukemista, ym. Toisinaan esikoinen saa tässä välissä hetken ruutuaikaa (jakso tai kaksi Ryhmä Hauta), jotta saan esimerkiksi ruuan laitettua ja vauvan hoidettua. Valmistan päivällisen, jos sitä ei ole edelliseltä päivältä jäljellä. Tässä välissä vauva usein nukkuu. 

klo 16 - 16.30
Isi tulee kotiin, jippii!

klo 16.30 - 18.30
Perheaika: Syödään yhdessä ja jutellaan kuulumisia, ulkoillaan ja käydään leikkipuistossa, löhöillään, leikitään, hoidetaan asioita. Välillä kyläillään jossain tai saatan piipahtaa keskustaan vauvan kera kahville ystävän kanssa.

klo 18.30 - 20
Iltapala, iltapesut ja iltatoimet. Meillä minä hoidan pojan iltapalan, isi pojan iltapesut ja iltatoimet, ja samalla minä hoidan pikkuneidin iltapesut ja iltatoimet. Sitten juttelen vielä päivästä esikoisen kanssa ja halitaan ja pusutellaan, isi laittaa pojan nukkumaan.  Imetän vauvan ja laitan vauvan nukkumaan kehtoon tai sitten menen hänen kanssa käymään lenkillä.

klo 20 - 22 
Vihdoin aikuisten levähdyshetki! Usein tehdään ensin omia juttujamme (jos vauva on jo nukkumassa) ja sen jälkeen tehdään jotain yhdessä, kuten vaihdetaan kuulumisia, katsotaan sarjaa ja syödään iltapalaa.

klo 22 - 23 
Iltapesut ja nukkumaan!

Kalenterin rauhoittaminen

Meille on aina ollut tärkeää parisuhde- ja perheaika, ja siksi olemme tehneet tietoisen päätöksen, että pyrimme pitämään kalenterin väljänä. Jokaiselle illalle ei sovita menoja, harrastuksia ynnä muuta, vaan haluamme varmistaa, että kiireen ja ylikuormittumisen sijaan meillä on aikaa toisillemme ja läsnäololle. Ja sitä tekemistä ja kiirettä kun riittää arjessa jo muutenkin! 

Emme esimerkiksi halua, että arki on "läpystä vaihto" meininkiä niin, että me vanhemmat juoksemme harrastuksesta ja menosta toiseen ja vuorotellen hoidamme lapsia, vaan että hoidamme lapsia yhdessä ja vietämme perheaikaa arkisinkin. Viikonloppuina olemmekin sitten enemmän menossa ja näemme ystäväperheitä sun muuta. Nyt syksyllä meillä ei ole mitään harrastusta, mutta keväällä on tarkoitus mennä perheuintiin, joka on sitten koko perheelle mukavaa yhdessäoloa.

Jokainen tekee tyylillään, mutta tämä sopii meille! Lapset ovat kuitenkin vain kerran pieniä, muutaman vuoden päästä he haluavat käydä harrastuksissa ja viettää enemmän aikaa ystäviensä kuin meidän vanhempien kanssa.

Meille on myös ensiarvoisen tärkeää, ettemme laita parisuhdettamme hattuhyllylle, vaan tietoisesti varmistamme, että meillä on arjessakin aikaa meille. Kun meillä on aikaa toisillemme, voi parisuhteemmekin hyvin. Uskomme siihen, että avioliittomme on lastemme koti, ja haluamme, että se olisi heille mahdollisimman hyvä, vakaa ja rakastava. 

Tällaista meidän arki ja ajatukseni arjesta on tällä hetkellä. Kuulisin mielelläni teidän arkirytmeistä myös!

Tupalanmäen puoti: Kokonaisvaltaista hyvinvointia edistämässä

Tupalanmäen puoti: Kokonaisvaltaista hyvinvointia edistämässä





Mimmimafian Noorapauliina Karoliinan hoivissa.


ahden raskauden, synnytyksen ja imetyksen myötä tuntuu siltä, että keho on aika rempallaan. Kropassa lienee virheasentoja, keskivartalo on heikossa hapessa ja olo on ollut vähän riutunut - ihmekös. Olen haaveillut, että synnytyksen ja siitä palautumisen jälkeen voisin "laittaa itseni kuntoon" ja alkaa pitää itsestäni parempaa huolta. Eilinen blogi-ilta suloisessa Liedon Tupalanmäen puodissa antoi juuri sitä inspiraatiota, jota olen kaivannut! Lue eteenpäin niin saat tietää myös, mitä ihoni paljasti minusta...

Jos Liedon Tupalanmäen puoti ei ole tuttu, niin suosittelen käymään. En ole vastaavassa paikassa käynytkään. Puotia pyörittää aivan ihastuttavat ja sydämelliset naiset: ravintoterapeutti Tiina, ekokosmetologi Karoliina ja hierontaa, vyöhyketerapiaa ja jäsenkorjausta tekevä Arja. Tupalanmäen puodin filosofia perustuu kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin ja yksilöllisyyteen. Sieltä löytyy todella laaja valikoima kaikenlaisia laadukkaita ekotuotteita aina kosmetiikasta ja kodinpuhdistustuotteista ruokaan ja ravintolisiin. Pakko muuten mainita, ettei puodin missään tuotteissa ole valkoista sokeria tai valkoista vehnää!

Siinä Tiinan juttuja kuunnellessa tuli vaan sellainen olo, että "Hitsi vie, mä haluan alkaa syödä paremmin!" Tällä en tarkoita laihareita ja lakkoja, vaan että oikeasti söisi puhtaammin ja ravinteikkaampaa ruokaa. Tiina puhui paljon mm. suoliston hyvinvoinnista, mistä olenkin lähiaikoina lukenut useampia artikkeleita. Suoraan sanottuna minulla on ollut nämä kuluneet vuodet aivan liian väsynyt olo, että olisin jaksanut ajatuksen kanssa perehtyä näihin asioihin. Samalla iskee usein fiilis, että mistä edes aloittaisin... Mutta kun istahdin Karoliinan tuoliin peilin eteen kokeilemaan Bohon ekomeikkiä, niin sain ehkä tarpeellisen pinnallisen motivaattorin tähänkin asiaan.




Kosmetologi kertoo: Ihosi on...

Minun ihoni on nimittäin kuin AUTIOMAA. Aivan järkyttävän kuiva. Siis voidaan jo puhua hiekkapaperista tai Karoliinan sanoin ihoni on "karstamainen ja ohut". Jep. Mutta hei, se oli hyvä uutinen! Olen nimittäin kuluneen vuoden aikana huomannut, että otsalle on ilmestynyt juonteita. Nyt selvisi, että ne eivät ole ikääntymiseen liittyviä - kuten olen tässä pelännyt - vaan kuivuudesta johtuvia. Olen yksinkertaisesti aivan kuiva!

Karoliina kertoikin, että on hyvin todennäköistä, että raskaus (jonka puoleen väliin asti muuten imetin esikoistani) on vienyt kropastani aika paljon kaikkea: niin nestettä kuin ravintoaineitakin. Hirvittää myöntää, että en ole säännöllisesti napsinut vitamiineja, enkä ole vaan jaksanut syödä monipuolisesti ja hyvin. Niin, ja sitä kahvia on tainnut mennä kuppi kaupalla... Olen kelannut päässäni, että panostan terveyteeni sitten, kun olen energisempi ja on vähän paremmin aikaa. No, siihen tuli stoppi nyt: En halua näitä otsajuonteita!

Sain nyt alkuun neuvoksi alkaa ensinnäkin juomaan enemmän vettä ja syömään enemmän hyviä rasvoja, mitä olen laiminlyönyt aika tehokkaasti. Siispä kaivoin kaapista taas esiin vitskut, biotiinit, omega-3:set ja aamulla jogurtin päälle päätyi pähkinöitä, tuoreita marjoja ja pellavansiemenöljyä. Otin myös kirjahyllystä esille joskus kirpparilta ostetun Paula Heinosen kirjan, joka on pitänyt ikuisuuden lukea. Nyt on sen aika.

Lisäksi Karoliina suositteli vaihtamaan ihonhoitotuotteet selkeästi kosteuttavampiin. Sainkin nyt testiin Ekopharman ihanan tuoksuisia Vadelma puhdistusvaahto ja kosteuttavaa Vadelma kasvovettä, jotka otin heti eilen illalla käyttööni.


Kokonaisvaltainen hyvinvointi

Joskus nuorempana sitä ajatteli terveyttä hyvin kapea-alaisesti, mutta mitä vanhemmaksi on tullut sitä enemmän tajuaa, että kyseessä on itseasiassa todella monimutkainen ja laaja kokonaisuus, ja usein hyvinvoinnin kaikki osa-alueet - lepo, liikunta, ruokavalio, psyyke - ovat kytköksissä toisiinsa. Aika on todella kortilla nyt, kun pelkkä arjen pyörittäminen ja lastenhoito vie suurimman osan ajastani - sekä päivisin että öisin, heh! Mutta pieniä muutoksia ei ole mitenkään mahdoton tehdä. Ja mikäs parempi ajankohta pienille muutoksille kuin marraskuun ja kaamoksen kynnyksellä.

Siispä nyt alkuun aion kiinnittää ainakin seuraaviin asioihin huomiota:
♡ Lisätä hyviä rasvoja ruokavaliooni.
♡ Juoda enemmän vettä.
♡ Syödä monivitamiinivalmistetta ja Omega-3-kapseleita.
♡ Istua ryhdikkäämmin.
♡ Pitää kiinni tavoitteesta kävellä n. 10000 askelta päivittäin.

Kuulisin mielelläni teidän ajatuksia ja mahdollisia omia kokemuksianne tästä aiheesta!

-Petra


p.s. Tupalanmäen puodilla on myös oma verkkokauppa

Oletko lannistaja, vaikenija vai rohkaisija?

Oletko lannistaja, vaikenija vai rohkaisija?

Auringonkukka säteilee valoa. Säteiletkö sinäkin muille?

Naisella on auringonkukkakimppu kädessään. Oletko sinä lannistaja, vaikenija vai rohkaisija?


"We rise by lifting others."

iime viikolla kysyin eräässä Instagram-postauksessani, mistä te olette juuri tänään kiitollisia. Eräs teistä vastasi, että oli kiitollinen toisen ihmisen hänelle antamasta rohkaisusta. Se sai minut ajattelemaan: Kuinka usein rohkaisemme ympärillämme olevia ihmisiä? Milloin sinua on viimeksi rohkaistu?

Sanoilla on valtava voima 

Se, että joku pysähtyy näkemään juuri sinussa jotain hyvää ja sanoo sen ääneen, voi vaikuttaa todella suurella tavalla paitsi päivääsi - myös koko elämääsi. Ehkä joku on sanonut sinulle jotain rohkaisevaa jossain elämäntilanteessa juuri silloin, kun sitä eniten kaipasit?

Päinvastaisia kokemuksia elämässä on kuitenkin paljon. Aika moni pystyy samantien kertomaan, miten joku on joskus sanonut jotain todella inhottavaa, viiltävää ja loukkaavaa; asian, joka on satuttanut silloin, mutta joka edelleen kummittelee mielessä ja kykenee satuttamaan yhä uudelleen - vuosien tai vuosikymmentenkin päästä. Kenties jonkun lannistavat ja loukkaavat sanat ovat voineet vaikuttaa ratkaisevasti jopa elämänkulkuusi. 

Olen itse lähiaikoina saanut kokea ihmeellistä rohkaisua juuri oikeissa hetkissä; hetkissä, joissa olen kokenut raskasta riittämättömyyden tai epäonnistumisen tunnetta, olen yhtäkkiä saanut todella yllättäviltäkin tahoilta spontaania rohkaisua ja kauniita sanoja. Ne merkitsevät paljon. Jokainen teiltä lukijoilta saatu viesti tai kommentti on muuten sellainen, joka aina rohkaisee ja tsemppaa - ette välttämättä tiedäkään, miten paljon!

Lannistaja, vaikenija vai rohkaisija?

Käsi ylös, kenestä ei tunnu hyvältä, kun tuttu tai tuntematon sanoo sinulle jotain hyvää, kaunista tai rohkaisevaa? Kun joku huomaa kauneutesi ja sanoo sen ääneen. Kun joku näkee lahjasi ja rohkaisee sinua käyttämään niitä. Kun joku tunnistaa vaivannäkösi ja kiittää siitä. Kun joku muukin uskoo unelmaasi. Se tuntuu hyvältä. Se lämmittää. Se valaa meihin uskoa. 

Sillä ihmisen ei ole hyvä olla yksin. Ei meidän tarvitse taapertaa elämässä yksin ja vain itseemme turvautuen. Meillä on mahdollisuus tukeutua muihin ja tarvita muita, mutta myös tukea muita ja olla tarpeellinen muille. 

Hyvän sanominen toiselle ei vaadi paljon, mutta miksi teemme sitä niin harvoin? 

Oletko sinä lannistaja?  Se ihminen, joka niin herkästi näkee asioissa ja ihmisissä ne huonot puolet. Ehkä muiden ihmisten hyvät puolet, lahjat ja onnistumiset saavat sinussa aikaan kateuden tunnetta, joten saatatkin sanoa toisille jotain ilkeää, kriittistä tai negatiivista sen sijaan, että rohkaiset. Koet, että tehtäväsi on palauttaa ihmiset maanpinnalle ja kertoa syyt, miksi jokin asia ei voisi onnistua. Ehkä sanot jollekkin, jolla menee hyvin, että odotapa vaan, kyllä ne sadepilvit sinutkin löytävät. Et ehkä liiemmin usko omiin mahdollisuuksiisi, joten et usko muidenkaan. 

Vai oletko vaikenija? Näet ehkä muissa hyvää, mutta et sano sitä ääneen. Syitä voi olla monia. Ehkä et vain uskalla sanoa ventovieraalle jotain hyvää tai mahdollisesti ajattelet, ettei sinun mielipiteellä tai rohkaisulla ole mitään merkitystä muille ihmisille. Ehkä ajattelet, että tuo ihminen kuulee tätä nyt muutenkin tarpeeksi, ei sinun tarvitse toistaa hänelle sitä, mitä hän varmasti itsekin jo tietää. Ehkä pieni kateuden häivähdys saa sinut vaikenemaan. Tai ehkä olet vain niin tottunut, ettet sano asioita ääneen muille, ettet ole asiaan edes kiinnittänyt huomiota. 

Vai oletko kenties rohkaisija? Näet muissa hyvää ja haluat sanoa sen ääneen. Tunnistat ihmisissä heidän tunnetilansa ja koet, että voit heitä siunata rohkaisulla tai tsempeillä. Kiinnität ehkä huomiota heihinkin, jotka jäävät muutoin vaille huomiota. Et välttämättä edes tajua, että olet rohkaisija, mutta moni on voinut kokea sinun sanasi hyvinkin merkityksellisiksi. 

Ole valona muille

Jokainen meistä kaipaa ja tarvitsee rohkaisua. Jokaisella meillä on myös mahdollisuus toimia rohkaisijana muille. Se, että näet muissa hyvää, kerrot sen heille ja rohkaiset heitä eteenpäin ei ole sinulta pois. 

Mutta jotta voimme rohkaista muita, on meidän myös rohkaistava itseämme. Niin helposti sitä on itse itsensä pahin lannistaja tai vähintään vaikenee kertomasta itselleen hyviä asioita. Käännä kasvosi valoon, kuten auringonkukka. Seiso ryhdikkäänä ja ylväänä, niin voit löytää valon jopa pimeimpinä päivinä. Silloin varjot jäävät taaksesi, loistat ja voit levittää ympärillesi ilon siemeniä. 

Haastan sinut tällä viikolla avaamaan silmät ja korvat. Kuka tarvitsee juuri sinun rohkaisua? Kuka kaipaa tulla nähdyksi ja kuulluksi? Kenelle sinä voisit antaa sanoja, jotka voivat vaikuttaa positiivisesti hänen päiväänsä, viikkoonsa tai kenties elämäänsä? 

Hyvää viikkoa!

-Petra

P.S. Instastoryn puolella tällä viikolla 5 päivän parisuhdehaaste, joka starttaa tänään. Nähdään siellä!

Nimijuhlat ♡

Nimijuhlat ♡



Kaunis pieni ihminen, sä olet ainutlaatuinen. 
Mitä vastaan tuleekaan, toista sua ei milloinkaan.

ilen juhlimme rakkaan tyttäremme nimijuhlia upeiden ja tärkeiden läheisten ympäröimänä! Sydän on tällä hetkellä niin täynnä kiitollisuutta omasta miehestäni, lapsistani ja niistä ihmisistä, joiden kanssa saadaan elämää jakaa. 

Juhlat olivat ihanan lämminhenkiset, kauniit ja meidän näköiset. Sävymaailma oli vaaleanpunainen, ja oltiin saatu juhlasuunnittelijaystävältäni ihania koristeita lainaan. Pidimme juhlat seurakuntamme tiloissa.

Nimestä tuli todella kaunis ja merkityksellinen. Vasta edeltävänä iltana päätimme lopullisen version, ja pastorimme saikin vetää yli lasten raamatusta aiemman versiomme yhden nimen juuri ennen juhlien alkua, heh. Haluaisin nimen niin teille jakaa, mutta äh. Pidän kiinni yksityisyysperiaatteistani ja jätän sen kertomatta. Toivottavasti ymmärrätte!

Juhlat alkoivat mieheni tervetulias"puheella" sekä tekemälläni videolla, jossa oli dokumentoituna vähän raskauttani sekä tyttömme elämää tähän mennessä. Sen jälkeen ihana pastorimme, joka on myös vihkinyt meidät, jutteli meille ja vieraille (saaden sekä minut että mieheni kyyneliin), ja sen jälkeen tyttö siunattiin kummien kanssa. Tämän jälkeen siirryttiin herkkujen pariin ja syötiin ja seurusteltiin taustamusiikin soidessa. Mieheni Mummi eli lastemme iso-Mummi lausui juhlien aikana pari runoa. 








Pari pientä mokaakin kävi... Unohdin kamerani! Tai näin luulin. Aamulla löysin sen kassistani ja se oli kuin olikin ollut mukana ja vieläpä juuri siinä kassissa, josta sitä olin etsinyt. Onneksi isälläni oli kamera mukana, mutta hän oli puolestaan ottanut väärän objektiivin (kunnon pitkän putken). No, nä on näitä! Nyt siis osa kuvista minun puhelimella räpsittyjä. 

Mutta sitten se ärsyttävin moka: Unohdin laittaa ihanan kakkukoristeen kakun päälle! Miten näin voi edes käydä! Tai voihan se, tuhat asiaa pyörinyt päässä, ja vaikka kuinka muistuttelin itseäni, että laitan sen pöydällä valmiina olevan koristeen kakun päälle, kun vien kakun pöytään, niin ei. Lahopää.  Se oli myös ainoa asia, jota en ollut erikseen kirjoittanut kaksisivuiseen check-listaani. Mutta onni onnettomuudessa on se, että se sopii täydellisesti myös 1-vuotiskakun päälle, joten silloin sitten!

No, eivät nämä "mokat" oikeasti muuta sitä, että juhlat olivat kauniit ja ikimuistoiset! Tarjoilut olivat runsaat ja herkulliset ja vieraat ja vauva viihtyivät. Iso kiitos jokaiselle, joka tuli meitä etukäteen auttamaan, oli ihanaa rakentaa juhlaa kanssanne sekä kiitos niille, jotka auttoivat siivoamisessa jälkikäteen. Ootte kultaa ja niin tärkeitä.  

Nyt on tytöllä nimi päätettynä, ja saankin kiireen vilkkaa palauttaa maistraatille nimipaperin, sillä 2 kuukauden aika tulee ihan juuri täyteen. 

Olo on kiitollinen ja väsynyt. Sade ropisee ikkunaan, joten voin hyvin mielin viettää loppupäivän perheen kanssa sisällä - ja ehkä saada kodin kaaosta taltutettua, kun kuluneet päivät ovat olleet täynnä leipomista ja juhliin liittyviä juttuja. 

Ihanaa päivää sulle!

-Petra

Kuulumisia ja konmarihaaveita

Kuulumisia ja konmarihaaveita


n ole pitkään aikaan kirjoitellut vain arkisia kuulumisia tänne, siispä niitä tulee nyt! Täällä on ollut aikamoinen härdelli viikko, koska huomenna on tyttäremme nimijuhlat. Tekemistä on riittää! Tämä viikko on siis mennyt juhlavalmisteluissa, joiden lisäksi on ollut muita vastuita ja menoja. Onneksi juhlat pidetään seurakuntamme tiloissa, niin ei tarvitse kaiken muun lisäksi siivota kotia kuntoon. Meille kun ei tosiaankaan mahtuisi kuin kourallinen vieraita. Ja koti on tällä hetkellä vaihteeksi aika hujan hajan!

Täällä arki rullaa ja sanotaan näin, että tekemistä riittää. Olen alkanut löytää rutiinin ja toimintatavat päiviin kahden kanssa, mikä on kiva. Iltaan mennessä olen kyllä melkoisen puhki ja fiilis on kaikkensa antanut. 

Kodin pyörittäminen vie paljon aikaa, kun ruoka- ja pyykkihuollon pitää pelata ja sotkuja siivota ainakin sen verran, että mahtuu siirtymään paikasta a paikkaan b tai vaikka juuri sitä ruokaa laitettua. Äitejä kehotetaan usein sietämään sotkua ja keskittymään lapsiin, mikä on mielestäni hyvä ohjenuora, mutta uskon, että monelle ihan niiden välttämättömienkin juttujen hoitaminen vie melkoisesti aikaa. Harva varmaan yrittää edes, että koti olisi yhtä siisti kuin sisustuslehdissä! Kyseessä ei siis ole se, sietävätkö äidit pientä sotkua, vaan siitä, että arki pitää kuitenkin saada rullaamaan: kaapissa pitää olla puhtaita vaatteita ja astioita, kodissa pitää mahtua edes jotenkin kulkemaan ja ruokaa täytyy tehdä . Ja jos kotona on 24/7 niin eipä jatkuvaa kaaosta kestä oma pää.

Onneksi yöt menee meillä tällä hetkellä hyvin, ja vaikka univelkaa on, niin se on toistaiseksi varsin siedettävällä tasolla. Muisti kyllä reistailee, ja puhun ihan kummia välillä. Mies saa korjata, kun selitän jotain aivan hölmöä tai vaihtoehtoisesti unohdan ihan arkisiakin sanoja. Veikkaan, että osa teistä siellä ruudun toisella puolella samaistuu fiilikseen?

Väsymyksestä huolimatta pää pursuaa kaikenlaisia blogikirjoitusideoita, mutta harmillisesti aikaa niiden toteutukseen on tietysti aika vähän. Mutta pikku hiljaa saan niitä ehkä päästä "paperille" ja tännekin. Muutamia postaustoiveitakin olen teiltä saanut ja koitan niitäkin saada tehtyä pian!

Kirjoittamisen lisäksi on pari muutakin mielitekoa ollut lähiaikoina. Haluaisin konmarittaa tai ehkä "konmarittaa" kotimme ja karsia tavaraa. (Lainausmerkeissä siksi, että olen ymmärtänyt, että HC-konmarittajat eivät yhtään pidä siitä, että tavaroiden karsimista kutsutaan konmarittamiseksi). Miten sitä tavaraa on aina vaan liikaa?! Toisaalta lapsiperheissä se tuntuu olevan myös vääjäämätöntä, kun ihmisiä on enemmän ja on kaikenlaisia härpäkkeitä sun muita, mitä kyllä tarvitaankin. Kulkupelejä meillä on useampia, ja välillä mies haaveileekin jostain suuresta varastotilasta, jonne saataisiin kaikki eri kärryt, kantorinkat ja muut kamppeet ängettyä. Kerrostalokolmiossa sitä säilytystilaa on hitusen liian vähän. Mutta karsittavaakin löytyy varmasti. Ehkä saan tällaisenkin projektin toteuttaa tässä syksyllä. Kun aika on... 

Sen lisäksi haluaisin päästä jollekin ammattilaiselle, joka katsoisi läpi kehon mahdolliset virheasennot ja saisin alkaa kuntouttaa itseäni. Lastenhoito on todella fyysistä hommaa, ja kroppa ei tunnu tällä hetkellä aina hyvältä. Tällä tarkoitan siis lihasjumeja, särkyjä sun muita, joita tullee raskauden aiheuttamien virheasentojen, imetyksen ja jatkuvan parivuotiaan ja vauvan nostelun ja kantamisen vuoksi. 

Kaikenlaista mietittävää siis on ja asioita, joita pitäisi saada aikaiseksi hoitaa, mutta nyt ensin hoidetaan pois alta huomiset juhlat! Me ollaan muuten tämän viikon aikana muutettu mieltämme tyttären nimen suhteen jo pari kertaa. Etunimi on selvä ollut alusta alkaen, mutta toinen ja kolmas nimi on pariin otteeseen vaihdettu. Huomiseen mennessä päätösten pitää olla tehtynä! On kyllä vaikeaa hommaa. 

Kertokaahan kuulumisianne! Ja laittakaa postaustoiveita tulemaan. Meidän arkea ja enemmän höpinöitä voi kuulla Instan puolella videomuodossa, nähdään siellä! 

-Petra




Turku // Retkeily & ulkoilu luonnossa: Meidän Top 4

Turku // Retkeily & ulkoilu luonnossa: Meidän Top 4

Kaunis Pomponrahka Turussa! Siellä on upea ulkoilla syksyllä, kun ruska saapuu ja ilma on raikas.

Pomponrahka ja kaunis havupuu.

Kauniita ruskan lehtiä pienen puron varrella Pomponrahkalla Turussa.


Äiti seisoo pitkospuilla vauva kantorepussaan kauniilla Pomponrahkan ulkoilualueella Turussa.

M
e rakastamme ulkoilla ja retkeillä luonnossa, ja syksy onkin mitä parasta aikaa lähteä metsään! Ilma on raikas ja ruska tekee tuloaan. Muutama teistä on ehtinyt kysellä minulta Instan puolella vinkkiä ulkoilupaikoista Turun alueella, joten tänään vinkkaan meidän top 4 mestaa. 

Turku on täynnä ihania metsiä, ja jo monen kerrostalon pihasta pääsee nauttimaan lähimetsästä ja luontopoluista. Varsinkin kun liikkuu pienten lasten kanssa, ei tarvitse lähteä merta edemmäs kalaan: oma lähimetsäkin on täynnä tutkittavaa ja ihmeteltävää. 

Olemme lähiaikoina käyneet arkisinkin retkeilemässä mieheni työpäivän jälkeen. Se on kyllä ihan loistava tapa nollata ja viettää aikaa yhdessä! Jo tunnissa tai kahdessa ehtii tehdä oikein kivan retken, ja voin taata, että ulkoilu virkistää mieltä, vaikka kuinka olisi väsyttänyt. Samalla lapsilta saa kulutettua pois sitä extraa energiaa, jota me aikuiset usein kadehdimme. 

Kaikkihan sen tietää, että paras osa retkeä on eväshetki, joten etenkin jos lapsia on mukana, suosittelen ottamaan mukaan pienet eväät ja istahtamaan jossain vaiheessa alas nautiskelemaan. 

Meillä on muutama suosikkikohde Turussa, jonne menemme usein. Nämä ovat lähellä ja niissä on helppo tehdä lyhytkin retki. 







Top 4 ulkoilualuetta Turussa

1. Ruissalo

Kaikille tuttu Ruissalo ei petä! Sieltä löytyy vaikka ja mitä vuodenajasta riippumatta. Lähiaikoina olemme nauttineet erityisesti Marjaniemen polusta (reitillä myös lintutorni) ja Puutarhankiertoreiteistä. Näille reiteille en suosittele ottamaan lastenvaunuja, sillä ne sisältävät mm. pitkospuita ja portaita. Kantoväline toimii siis paremmin. Marjaniemen polku alkaa heti Ruissalon sillan jälkeen oikealta, sinne voi myös jättää auton. Puutarhankierto lähtee puolestaan Kasvitieteellisen puutarhan parkkipaikalta. Kartta täällä. Molemmat reitit ovat reilu pari kilometriä.

Viikonloppuna kun aikaa on enemmän olemme saattaneet patikoida Marjaniemen polkua pitkin Puutarhankiertoreitille ja sieltä vielä Kansanpuistonrantaa takaisin autolle. Ruissalossa polut on merkitty erinomaisesti. Puutarhankiertoreitillä suosittelen kiipeämään kalliolle pitämään evästauon, sieltä voi samalla ihailla kaunista Pohjoissalmea (kalliolle voi poiketa polkua pitkin, joka tulee pian pitkospuuosion jälkeen Kasvitieteellisen puutarhan takana). 

Ruissalossa Kuuvanpolku on myös oikein ihana. Vaunuilla helpoimpia reittejä on Kansanpuistonlenkki ja Huvilakierros sekä Ruissalon Puistotien reunaa pitkin meneminen. Honkapirtissä voi tarvittaessa käväistä hernarilla, pannarilla ja kaffella. 

Olemme myös käyneet grillaamassa Ruissalossa ympäri vuoden (tämän vuoden grillikausi startattiin tammikuussa joululomalla), ja siihen hommaan hyvä paikka löytyy ihan Ruissalon kärjestä, missä on myös yleiset grillauspaikat sekä Kansanpuiston rannasta, jonne on nyt rakennettu uudet grillipaikat piknikpöytineen. Molemmissa kohteissa on myös leikkipaikat.

Julkinen liikenne: Bussi 8

2. Aurajoen jokilaakso

Aurajoen jokilaakso on joskus ollut vakkari ulkoilupaikkamme, kun asuimme Tuomaansillan kupeessa. Halistenkoskelta ylöspäin on aivan upeat ja rauhalliset maisemat. Jos jaksaa, voi kävellä Liedon Vanhalinnalle asti. Halisten puolelta, entisen kampiförin kohdalta, pääsee nykyisin siltaa pitkin yli Kuralan puolelle, missä voi käydä piipahtamassa Kuralan Kylämäessä. 

Julkinen liikenne: Useampi linja kulkee Halistenkosken lähettyville, kuten 14, 55, 6, 51 jne. Tarkista täältä




3. Katariinanlaakso

Katariinanlaakso on erinomainen kohde ihan arkisinkin. Se on pieni ja kaunis luonnonsuojelualue aivan meren läheisyydessä. Katariinanlaaksossa on helppoa kulkea myös vaunuilla (jopa meidän tuplarattailla mahtuu menemään) ja lenkin jaksaa kulkea pienempikin väki. Siellä on myös reitin varrella iso, laakea kivi, jonka päällä on usein aterioimassa oravia ja lintuja - tästä lapset tykkää! Katariinanlaaksossa menee myös pieniä metsäpolkuja ylös kallioille, joista on näkemisen arvoiset maisemat. Lenkin jälkeen voi käydä vaikka Uittamon rannalla, missä on myös leikkipaikka. Reitin pituus on noin 2.5 kilometriä.

Julkinen liikenne: Bussit 9, 18 ja 13


4. Pomponrahka

Pomponrahka on upea suoalue, josta löytyy niin metsäpolkuja kuin pitkospuitakin. Kallioita, suota ja korkeita puita. Tämän tekstin kuvat ovat juurikin sieltä. Noin puolessa välissä reittiä suolla on pysähdyspaikka, jossa voi nauttia eväitä. Pomponrahkan reittiä ei voi kulkea vaunujen kanssa. Reitin pituus on reilu 2 kilometriä. 

Julkinen liikenne: Bussit 2A, 2B ja 18






Siinäpä meidän suosikit ja ne paikat, joissa tulee käytyä useimmiten ihan arkenakin! Tuttuja mestoja varmasti monelle. Suosittelen lähtemään metsään! Yksin tai yhdessä, tunniksi tai koko päiväksi. 

Lisäinfoa Turun ulkoilualueista löydät täältä

Ihanaa viikkoa sulle!

-Petra

Oletko lukenut jo postauksen, jossa kerron Turun parhaat kahvilat sekä arviot jokaisen lapsiystävällisyydestä? Tsekkaa se täältä.