100-vuotias Suomi: Itsenäisyyspäivän mietteitä ja viettoa

100-vuotias Suomi: Itsenäisyyspäivän mietteitä ja viettoa


Metsän rauha, järvet ja meri. Kalliot, puut ja valkoinen lumi. 

Laku, suklaa, irtsarit. Mummot, papat ja veteraanit. 

Tuppisuut ja small talkin olemattomuus, niin kaunis ja riisuttu hiljaisuus. Saunojen lauteilla jaettu sydämen salaisuus.

Luotettavuus, rehellisyys, aitous ja rohkeus. Tasa-arvo ja yhtäläiset mahdollisuudet. 

Käsi kädessä kulkevat ylpeys ja nöyryys. Sitkeys, sitoutuminen ja ahkeruus. Vapaus, puhtaus, kunnioitus ja monimuotoisuus. 

Oi maani Suomi, synnyin maa! Huomasin Itsenäisyyspäivänä tuntevani aivan erityistä ylpeyttä ja isänmaallisuutta, ja silmänikin kostuivat useaan otteeseen. 


Ison osan elämääni olen kokenut olevani vähän niin kuin kahden maan kansalainen Yhdysvalloissa elettyjen lapsuusvuosien jälkeen; en ole ollut vain suomalainen, mutta en amerikkalainenkaan. Niin usein olen kokenut olevani jokin sekoitus näistä kahdesta, ehkä vähän juuretonkin: en ole tiennyt minne kuulun, ja olin siellä tai täällä niin aina on ollut ikävä jonnekin. Mutta on ihana huomata, että nykyään olen juurtunut ja kotoutunut Suomeen, Turkuun. Mun koti on täällä.

Lapsuuteni 4th of July -paraatien ja -grillibileiden jälkeen suomalainen vakava, hiljainen ja harmaa Itsenäisyyspäivä on tuntunut jotenkin vieraalta. Mutta nyt lähivuosien aikana olen oppinut ymmärtämään sitä, ja arvostan miten meidän ainutlaatuinen ja tuore historiamme sekä suomalaisuutemme vaikuttavat siihen. 

Maailman tulevaisuusnäkymät eivät ole kovinkaan toiveikkaat. Otsikot huutavat ilmastonmuutosta, pakolaisuutta, massasukupuuttoa. Hirmumyrskyjä, sotia, vihaa ja ahdinkoa. 



Kun Finlandia hymni kajahti Tuomiokirkossa Itsenäisyyspäivänä rintaani puristi, silmäni kostuivat ja tuntui siltä, että aika pysähtyi. Koin yhtäaikaisesti suurta ylpeyttä, kiitollisuutta ja samalla myös huolta tulevaisuudesta. 

Lähdimme kirkosta ulos ja laitoin pojalle takaisin päälle hänen heijastinliivinsä, jonka selässä lukee "Tulevaisuuden rakentaja". Pyyhin vaivihkaa kyyneleet silmäkulmastani, katsoin ylös ja rukoilin sydämestäni: "Isä, anna lapsilleni - kaikille lapsille - toiveikas, turvallinen ja rauhaisa elämä, anna heidän rakentaa itselleen hyvä tulevaisuus."



Suomi100-Itsenäisyyspäivä oli aivan ihana! Aurinko paistoi ja ilma oli mitä upein: Turun peitti hento lumi ja pieni pakkanen sai kaupungin säteilemään kauneuttaan. Vietimme päivän ulkoillen ja kävimme yhdessä saunassa. Illalla juhlimme sukulaisten kanssa, ja päivän kruunasi upeasti valaistu Turun linna. 

Miten sinä vietit päivän?

-Petra

Hyvän mielen vuosi -kirja + ARVONTA

Hyvän mielen vuosi -kirja + ARVONTA

Yhteistyössä PS-Kustannus





inulla on ollut teini-ikäisestä asti tapana tehdä vuoden lopussa aina kuluneen vuoden inventaario, ja sen jälkeen tehdä suunnitelmia ja tavoitteita tulevalle vuodelle. Usein tavoitteet liittyvät jollain tavalla itseni kehittämiseen, oppimiseen, henkiseen ja fyysiseen hyvinvointiin sekä ympäröiviin ihmisiin. Jotkut kai kutsuvat niitä uuden vuoden lupauksiksi - itse koen, että kyseessä on pikemminkin itseni kehittämisen kalibrointia: tarkennan fokuksen taas siihen, mihin suuntaan haluan tulevana vuotena kulkea, ja mihin erityisesti haluan keskittää voimavarojani. 

Tämän aihepiirin rakastajani voitte kuvitella innostukseni, kun pari viikkoa sitten sain Varpujen pikkujoulujen goodie bagista aivan super kivan Maaretta Tukiaisen tekemän Hyvän mielen vuosi -kirjan, jonka PS-Kustannus oli meille lahjoittanut. En ollut sitä aiemmin koskaan hypistellyt ja olin samantien myyty: "Tä on NIIIIIN mun juttu!"

Kirjan idea on yksinkertainen: se on inspiroiva ja koko vuoden mukana kulkeva matkakumppani, joka auttaa saavuttamaan juuri ne omat tavoitteesi. Jokaiselle viikolle on oma, kaunis ja kutkuttava aukeamansa, josta löytyy tehtäviä hyvän mielen taitojen harjoitteluun. Kirja perustuu Hyvän mielen taidot -kirjan positiivisen psykologian pohjalta kerättyyn tietoon ja harjoituksiin, joiden avulla voi vahvistaa omaa hyvinvointiaan määrätietoisesti, säännöllisesti ja samalla kuitenkin rennosti. Mainittakoon vielä, että kirjan täyttämisen voi aloittaa missä vaiheessa vaan, vaikka heti tänään. Itse odotan tammikuun ensimmäiseen, aloitan vuoden ikään kuin puhtaalta pöydältä!




Minähän fiilistelin tätä samantien Instastoryssani, ja muutamat teistä laittoi minulle siellä viestiä kirjasta. Tulin sitten ajatelleeksi, että siellä ruudun toisella puolella on varmaan muita samankaltaisia tyyppejä kuin minä, joiden mielestä tällainen kirja on ihan super kiva juttu! Laitoin sitten PS-Kustannukselle viestiä ja kysyin, saisinko arpoa teille kirjan, ja ilokseni he olivat messissä. 

Nyt voit siis voittaa tämän itsellesi valitsemallasi kansivärillä (pinkki, keltainen, turkoosi). Arvon kaksi kirjaa: yhden Instagramissa ja toisen Facebookissa (ohjeet löytyvät sieltä). 

-Petra

Parisuhteen jouluvalmistelut

Parisuhteen jouluvalmistelut


oulu tulla jolkottaa, kuten tapana on sanoa, ja sen myötä monella on jouluvalmistelut täydessä vauhdissa. Ehkä emme siivoa kotia lattiasta kattoon kaappien perukoita myöten, kuten isoäideillämme oli tapana, mutta todennäköisesti joulukuun aikana on yhtä sun toista tehtävää ja rientoa. Kaiken sen tekemisen lomassa kuinka moni muistaa valmistaa parisuhteen jouluun?

Joulu on monelle meistä erityisen merkittävä juhlapyhä. Siihen liittyy paljon perinteitä, tapoja, mielipiteitä ja tunteita - niin hyviä kuin huonojakin. Kiireisen syksyn ja pitkän marraskuun jälkeen jouluun ja joululomaan kohdistuu aivan erityinen kasa toiveita ja tarpeita. 

Nämä ajatukset ja toiveet voivat usein jäädä meiltä tiedostamatta, ja vaikka olisimmekin niistä tietoisia, emme välttämättä keskustele niistä puolisomme kanssa. Tämä voi herkästi johtaa väärinymmärryksiin, stressiin, pettymyksiin ja riitoihin juuri tuona kauan odotettuna joulunaikana.  Hermojen kiristyminen, riidat automatkoilla ja jopa yksinäisyyden ja huomiotta jäämisen tunteet  ovat melko tuttuja lähes kaikille parisuhteessa oleville.

Ehkä puolisoilla on eriävät ajatukset ajankäytön, perinteiden, ruokien ynnä muun suhteen. Kierretäänkö sukuloimassa vai rentoudutaanko kotona? Mennäänkö joulusaunaan aamulla vai illalla? Onko puolisolta saatu lahja sinulle melko merkityksetön osa joulua vai kenties osoitus hänen rakkaudestaan sinua kohtaan?

Tänään jaan teille listan kysymyksiä, joita voitte pohtia yhdessä puolisonne kanssa ennen joulua. Suosittelen kyytipojaksi hyvää glögiä ja naposteltavaa. 


Parisuhteen jouluvalmistelut

▢ Kertokaa toisillenne paras joulumuistonne. Mikä teki siitä joulusta erityisen?

▢ Millainen oli lapsuutesi joulu? Mistä asioista nautit, mitä haluaisit muuttaa? Entä mitä ajatuksia ja tunteita puolison lapsuudenkodin joulu sinussa herättää?

▢ Mitkä asiat ovat sinulle joulussa ja joululomassa aivan ehdottomia, joita ilman joulu tai lomantuntu eivät tule?

▢ Mitä toiveita sinulla on juuri tulevan joulun suhteen? Mitä kaipuita ja tarpeita sinulla on? Millä tavoin sinä haluaisit, että vietätte joulupäivät?

▢ Kerratkaa rakkauden kielenne. Miten nämä näkyvät toiveissasi joulun suhteen? Haluatko kahdenkeskistä aikaa joululomalla? Kaipaatko saada apua jouluvalmisteluissa? Vai haluaisitko, että lomapäivien aikana ehtisitte vähän kyhnätä kylki kyljessä ja pussailla?

▢ Tehkää jouluvalmisteluihin liittyvä tehtävälista. Miettikää, mitkä asiat ovat kenenkin vastuulla ja mitkä kenties yhteisiä vastuita. Jos teillä on lapsia, on hyvä myös miettiä vähän lastenhoitoon liittyviä vastuita ja niiden jakamista. Kertokaa toisillenne, jos jouluvalmisteluihin liittyy stressiä, huolta tai ahdistusta.

▢ Keskustelkaa ajankäytöstä. Kuinka kauan sukuloidaan, ja liittyykö kyläilyihin ahdistusta, toiveita tai muuta mistä olisi tärkeä puhua? Pohtikaa tarvetta omalle ajalle: Pystyttekö järjestämään asiat niin, että molemmat saavat omaa aikaa? Entä parisuhdeaika? Onko teillä mahdollisuus järjestää kahdenkeskistä aikaa ja kenties mennä treffeillekin?

Bonus: Ennen vuodenvaihdetta unelmoikaa vuodesta 2018. Mitä haluaisit tapahtuvan? Mitä henkilökohtaisia tavoitteita sinulla on? Mitä haaveita teillä on parisuhteelle, entä perheelle?


Tämä postaus on osa Varpublogien joulukalenteria! Käyhän kurkkaamassa muutkin luukut!

Nautinnollista joulunalusaikaa! 

-Petra


Ensimmäinen kerta ekokosmetologilla + alekoodi

Ensimmäinen kerta ekokosmetologilla + alekoodi

*Yhteistyössä Tupalanmäen Puoti*


"Oloni on kuin sulaa vahaa. Alan vaipua jonnekin unen rajamaille..."

Sanotaan, että pikkulasten vanhemmille hammaslääkärissäkin käyminen on luksusta: omaa aikaa, jolloin kukaan ei vaadi mitään, ja saa hetken vain olla. Tästä minullakin on kokemusta, mikä selittänee miksi olen parin viimeisen vuoden aikana käynyt ahkerasti mm. suuhygienistillä, heh heh. Mutta nyt pääsin kyllä jo ihan next level -hommiin, kun olin ihanan ekokosmetologi Karoliina Käyhkön luona kasvohoidossa Liedon Tupalanmäen puodissa.

Olin aiemmin syksyllä tutustumassa Tupalanmäen puotiin, ja sain Karoliinalta hyviä ihonhoitovinkkejä. Silloin hänen tuolissaan istuessani heräsin siihen todellisuuteen, että hetkinen, täytän muutaman kuukauden päästä kolmekymmentä, mutta en ole ehkä kymmeneen vuoteen päivittänyt "ihonhoitorutiinejani" - joihin siis kuuluu pikainen pesu aamuin illoin silmät ristissä ja päälle markettirasvaa. Ups. Näin 100 -vuotiaan Suomen kunniaksi lienee sopivaa lainata edesmennyttä turkulaista presidentti Mauno Koivistoa: "Tarttis tehrä jotain..."

Karoliina ehdotti sitten, että tulisin kokeilemaan hänen tekemäänsä uniikkia, holistista kasvohoitoa, joka räätälöidään aina asiakkaan tarpeiden mukaan. Ja minun ihonihan oli kuiva kuin autiomaa.

Paitsi että tämä oli minulle ensimmäinen kerta ekokosmetologilla, tämä oli myös ensimmäinen kerta kuopukseni syntymän jälkeen, kun olin molemmista lapsista erossa yli 45 minuuttia. Toisin sanoen hetki oli enemmän kuin tervetullut.


Rentoutunut päästä varpaisiin

Ennen hoitoa sain kertoa minun sen hetkiset fiilikseni ja erityiset toiveeni. Perus kiireisenä äitinä olin hetken huuli pyöreänä: "Ai mitä, minä vai, minun toiveeni? Ai miltä tuntuu? Tota... odotas, kun hetken tsekkaan." Kuulostaako tutulta, ettei ehdi itseään juuri ajatella päivän aikana? No, yllättäen väsymys taisi olla se päällimmäinen fiilis, ja mainitsin tinnitus-riesastani. 

Karoliinan tekemä hoito oli aivan ihanan rauhoittava ja lempeä, ja erilainen kuin perinteiset kasvohoidot, joissa hoidetaan vain kasvojen iho - ja usein hieman kivuliain menetelmin.

Puhuimme paljon kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista, ja siitä, että ihmistä pitää hoitaa kokonaisuutena. Hoidon ajaksi sain itse valita aromaterapeuttiset, eteeriset öljyt, jotka loivat rauhoittavan tunnelman ympärille. Jalkojen päälle laitettiin lämmin kaurapussi, ja Ayurveda-hieronnalla käsiteltiin myös käsiä ja jalkoja, ja keho rentoutui pikku hiljaa kokonaan. 

Itse kasvojen hoito oli rentouttavaa ja miellytävä, ja hoidossa käytetyt vegaaniset ja luonnolliset Ekopharman tuotteet tuoksuivat ja tuntuivat todella hyviltä. Ensimmäistä kertaa elämässä minun kulmakarvat muuten värjättiin ja huoliteltiin ammattilaisen toimesta. Hoitoon kuului myös taivaallista päähierontaa (yksi sellainen kiitos nyt!), ja kun sain jäädä pimeään ja lämpimään pötköttelemään hetkeksi hoidon lopussa, olin vähällä nukahtaa.

Aika vierähti kuin siivillä. Vilkaisin puhelintani hoidon päätteeksi: Mies ja lapset olivat parkkipaikalla odottamassa. "10 min vielä" vastasin,  ja siemailin rauhassa ja rentoutuneena vielä teetä hoidon jälkeen ja ihailin peilistä pehmeää ja hehkuvaa ihoani.

Sain Karoliinalta kotiin testiin ihania, laadukkaita Ekopharman tuotteita. Kirjoitan niistä oman postauksen, kunhan olen saanut kunnolla tutustua tuotteisiin.


Nyt sinulla on mahdollisuus päästä kokeilemaan alennettuun hintaan Karoliinan ihania hoitoja tai antamaan vaikka lahjakortin joululahjaksi jollekin rakkaalle. Karoliina on luvannut antaa vuoden loppuun mennessä varatuista hoidoista tai ostetuista lahjakorteista -15% koodilla aarre. Ajan voit varata kätevästi täältä

-Petra

P.S. Hoidossa olon jälkeen tinnitus on pysynyt välillä kokonaan pois tai ollut vain vaimea. Vaiva johtunee siis lihasjumeista ja jännittyneestä olosta kropassa. Kiitos Karoliina!

*Uniikki kasvohoito saatu yhteistyössä Tupalanmäen Puodin kanssa

#mainiomarraskuu -projekti: Miten onnistuin?

#mainiomarraskuu -projekti: Miten onnistuin?


a viuh, sinne meni, marraskuu tuli ja meni! Onko muillakin sellainen fiilis, että sepä meni äkkiä? Nyt on siis aika katsastaa, miten #mainiomarraskuu -projekti osaltani sujui. Oliko marraskuu mainio ja mukava, energinen ja eloisa, lempeä ja lataava? 

Aloitetaan siitä, että #mainiomarraskuu-projekti ei onnistunut tekemään minusta super energistä yli-ihmistä, ei. Kyllä se niin vain on, että ihminen tarvitsee aurinkoa ja valoa ja UNTA. Nämä kaikki ovat olleet melko vähissä kuluneen kuukauden aikana.

MUTTA. Projekti oli ehdottoman onnistunut. Yllätyksekseni todella sitouduin siihen ja jaksoin pitää tavoitteistani kiinni koko kuukauden.

Merkittävimmät hyvinvoinnin lähteet

Minun #mainiomarraskuu-suunnitelmaani kuului 10 päivittäistä ja 10 viikoittaista juttua. Jälkikäteen sanoisin, että kourallinen asioita olivat ne merkittävimmät hyvää oloa tuottavat tekijät.

Liikunta ja raitis ilma 
Marraskuun aikana lenkkeilin yhteensä 175,5 kilometriä, mikä on varmasti reilusti enemmän kuin mitä olisin kävellyt, jos minulla ei olisi ollut tätä proggista. Valitsin nimittäin todella usein kävelyn julkisen liikenteen sijaan, satoi tai paistoi. No, aika harvoin se aurinko paistoi. Olen myös jumpannut kotona useita kertoja viikossa, ja voin ilokseni ilmoittaa, että lihaskuntoni on kehittynyt huimasti kuluneen kuukauden aikana. Olo on kaikin puolin vahvempi. Tästä olen todella innostunut! Tässä kuussa minulla alkaakin Elixia-jäsenyys, joten katsotaan, miten saan sitä hyödynnettyä.

Vesi
Olen yksinkertaisesti muistanut juoda tarpeeksi vettä. Se tuntuu kehossa ja näkyy ihossa.

Ruoka
En mitenkään erityisesti panostanut ruokaan, mutta yritin varmistaa, että päivän aikana tuli syötyä jotain ravinteikasta, ja kokeilin myös muutamia uusia kasvisruokareseptejä. Suklaata unohtamatta.

Lisäravinteet
Muutamaa päivää lukuunottamatta olen kerrankin muistanut ottaa lisäravinteeni! Mahtavaa. Kuukauden aikana söin siis imettäville tarkoitettua ravintolisää, omegaa, sinkkiä ja magnesiumia extrana tinnituksen vuoksi sekä maitohappobakteereja.

Kirkasvalohoito
Yli 10 vuotta kirkasvaloa käyttäneenä voin sanoa, että minun kohdallani se toimii. Eihän se milläänlailla voi korvata auringonvaloa, mutta kyllä se vaikuttaa vireystilaan.

Hyggeily ja yleinen hyvään oloon panostaminen
Marraskuun aikana tuli tehtyä monia pieniä, lempeitä tekoja itselleen ja perheelleen. Saunoimme joka viikko yhdessä, vietimme hygge-hetkiä, tein kauneushoitoja ja olin kauneudenhoidossa (siitä sunnuntaina lisää) ja pyrimme nauttimaan elämästä kaamoksesta huolimatta.

Hyvinvointi koostuu yksinkertaisista asioista

Voi siis todeta, että hyvinvoinnin rakennuspalikat ovat todella simppelit. Liikuntaa, lepoa ja ruokaa sopivassa suhteessa. Sanoisin, että oleellisin asia on se, että tekee, eikä anna periksi väsymykselle ja ryvety koko kuukautta sohvan pohjalla. On toki tärkeää myös rentoutua ja latautua, mutta kun on lisäksi liikkunut ja pitänyt kehostaan huolta, on olo näin jälkeenpäin kokonaisvaltaisesti parempi kuin mitä se olisi pelkällä sohvapottuilulla. Lepo yksinään ei aina ole paras lääke väsymykselle. 

Nämä tavat ja tavoitteet eivät nyt jää marraskuun myötä unholaan, vaan aion jatkaa samaan malliin. Kuukauden aikana sain myös hyvinvointiin liittyviä postausideoita, joten toteutan niitä tässä pikku hiljaa. Ajattelin mm. kirjoittaa siitä, miten ortoreksiasta ja anoreksiasta selviytyminen on muuttanut suhdettani ruokaan ja liikuntaan.

Nyt alkaa lisäksi sitten ihana laskeutuminen jouluun! Blogin puolella on luvassa kivoja juttuja. Varpublogeilla on muuten tänä vuonna oma joulukalenteri, joka löytyy täältä. Kannattaa tsekata!

Olitko sinä mukana #mainiomarraskuu -projektissa? Miten meni?

-Petra 

The happiest people are the givers, not the getters - KIRJAINTAULUARVONTA

The happiest people are the givers, not the getters - KIRJAINTAULUARVONTA

Yhteistyössä CoolStuff




i liene epäselvää, että olen niin sanottu jouluihminen. Rakastan jouluaikaan kuuluvaa hyggeilyä ja lämpöä, valoa, iloa ja yhdessäoloa. Ja tietenkin jouluruokaa.

Jouluun kuuluu oleellisena osana tietysti lahjat. Lahjat ovat yksi minun rakkauden kielistä; se tapa, jolla osoitan läheisilleni, että rakastan. Tällä viikolla piipahdin kaupassa ja toin sieltä miehelleni lakupötkön, kun hän oli pari iltaa sitten himoinnut lakritsia. "Ai, miksi minä tällaisen sain?" "No, koska mä rakastan sua!" 

Vaikka ympäröivä kulutusjuhla kenties yrittää myydä meille ajatusta, että saavutamme onnellisuuden, kun saamme kaiken haluamamme, niin kyllä se niin on, että onnellisia ovat he, jotka antavat ja jakavat muille hyvää: oli se sitten aikaa, rahaa, kosketusta, ystävyyttä tai lahjoja. "The happiest people are the givers, not the getters" on mielestäni hyvä muistutus näin joulun alla. Ilahduttaminen ilahduttaa ilahduttajaa, annoitpa sitten aineellisen tai aineettoman lahjan. 

Tänä vuonna olen todella nauttinut bloggaamisesta, ja erityisesti siitä, että olen saanut teiltä lukijoilta vuoden aikana ihanaa palautetta, viestejä, tsemppejä ja myötäelämistä niin täällä kuin Instagramissakin. Siksi haluankin nyt muistaa teitä, ja yhdessä CoolStuffin kanssa arpoa mielestäni todella kivan kirjaintaulun. Siihen voi laittaa esimerkiksi voimalauseita, kuten minulla on tapana, tai mitä ikinä keksitkään! 

Arvontaan voit osallistua kommentoimalla tähän postaukseen, mikä sinusta on parasta joulussa. Aikaa osallistua on 30.11. - 7.12.2017. Suoritan arvonnan torstaina 7.12.2017 kello 21. Jätäthän sähköpostiosoitteesi! Mikäli en saa vastausta voittajalta, suoritan arvonnan uudelleen.

ARVONTA SUORITETTU: ARVONNAN VOITTI KOMMENTOIJA VIIVI, JOHON ON OLTU YHTEYKSISSÄ. KIITOS KAIKILLE OSALLISTUMISESTA!

Täältä voit muuten tsekata CoolStuffin joululahjavalikoiman, kenties sieltä löytyy juuri sopiva ja hauska juttu jollekin läheiselle!

Onnea arvontaan!

-Petra 

*Kirjaintaulu saatu yhteistyössä CoolStuffin kanssa.

Jouluun laskeutuminen

Jouluun laskeutuminen




oulu on ihmisen parasta aikaa, ja minun lempi vuodenaikani. Alan useimmiten odottaa joulua syyskuun loppupuolella, ja siinä missä jotkut ihmiset kiroavat lokakuussa marketeissa soivia joululauluja ja liian varhain esille laitettuja joulukalentereita ja konvehtirasioita, minun sydämeni iloitsee: kohta se on täällä taas, joulu!

Avioliiton alussa sovimme mieheni kanssa, että saan marraskuussa laittaa joulun kotiimme. Nyt vuosien varrella olen tainnut saada hänenkin pään käännettyä, ja hänkin nauttii jo tästä perinteestä. On ihanaa, kun joulua saa odottaa rauhassa ja hartaudella keskellä pimeintä marraskuuta. Joulun juhliminen oikeastaan alkaa jo silloin. Joulun tunnelmointiin kuuluu joulukoristeiden lisäksi tietysti kynttilöiden polttaminen, joululaulujen kuunteleminen Jouluradiosta ja jouluisten herkkujen nautiskelu. 

Sunnuntaina kutsuimme ystäviä kylään ja oli ihanaa juoda glögiä, syödä juustoja ja pipareita ja tämän joulukauden ensimmäiset joulutortut. Rehellisyyden nimissä en itse ole torttujen ystävä, mutta tykkään niitä kuitenkin tehdä!

Vaikka periaatteesta vastustan Black Fridayta ja sen myötä tulevaa turhaa kulutusta, myönnän, että tein viikonlopun aikana ne muutamat joululahjaostokset, jotka oli tarkoitus tehdä joka tapauksessa. Nyt ei enää puutu kuin muutama lahja. Ihanaa! Saan nauttia joulukuusta ilman joululahjastressiä.

Nyt olemme alkaneet merkata kalenteriin ihania jouluisia tapahtumia ja konsertteja, joihin haluamme mennä. Varpublogien sivuille on muuten kerätty lista Turun alueen myyjäisistä ja tapahtumista, joka kannattaa tsekata. 

Tällä viikolla pitää vielä ripustaa joulukalenterit, ja alkaa pikku hiljaa täyttää pojan kalenteria. Meidän pojalla on tänä vuonna useampi kalenteri: Ryhmä Hau -kalenteri, partiolaisten kalenteri ja täytettävä taskullinen kalenteri.

Tällä viikolla haluan myös käydä ostamassa joulukuusen. Viime vuonna kuusi pysyi hyvässä kunnossa koko joulukuun ajan. Kun olemme saaneet sen pystyyn ja koristeltua, voin napata kuvia meidän joulukodista tänne blogiin. 


Oletko sinä jouluihminen? Vai ärsyttääkö moinen vouhotus ja fiilistely? 


-Petra


Varpujen pikkujoulut!

Varpujen pikkujoulut!






stun täällä eilen ostamani the Ohm Collectionin ekodödö kainaloissa ja hymyilyttää, ei vain siksi, etteivät kainaloni ainakaan vielä haise, vaan koska eilen oli ihanat Varpujen pikkujoulut! Skumppaa, hyvää safkaa ja aivan ihania tyyppejä. Teki kyllä niin hyvää! Ja vaikka en täysin lapsivapaalla ollutkaan, niin onneksi pikku tonttuni oli oikein hyvällä tuulella. Mitä nyt vähän puklautti äitinsä päälle ja yhdet räjähdyskakatkin tuli, mutta hei, perussettiä. 

Vietimme iltaa super ihanissa ja kauniissa Greenlips Beautyn tiloissa, ja saimme illan aikana pikameikkejä ja -kampauksia, sekä opastusta erilaisiin ekokosmetiikkatuotteisiin. Jos paikka on entuudestaan vieras - kuten se oli minulle - niin suosittelen todella lämpimästi menemään. Greenlips maahantuo korkealaatuisia ekokosmetiikkatuotteita, joita voi muuten klikkailla kotiin heidän nettikaupastakin. Olen ennenkin hehkuttanut Turun naisyrittäjiä ja teen sen taas: Wau, mitä naisia! Huikean kauniita, niin sisäisesti kuin ulkoisestikin,  ja mitä asiantuntemusta! Hyvä naiset! Ja kiitos! 

Ekohöpinöitä on muuten tulossa lisää lähiaikoina, nimittäin huomaan olevani yhä enemmän kiinnostunut aiheesta nyt äidiksi tultuani. Onko siellä muita ekojutuista kiinnostuneita vai onko aihe sellainen, ettet ole liiemmin asiaa harkinnut? Vai tuoko ekojutut mieleen lähinnä kommuuneissa asuvat hipit? No, hipiksi en ole muuttumassa, don't worry.

Iso kiitos Greenlips Beauty ja illan järkkääjät ja sponsorit! Saatiin ihanat goodie bagit, joiden sisältöön en ole vielä ehtinyt perehtyä kunnolla. Ajattelinkin availla niitä huomenna InstaStoryn puolella, joten tsekkailkaa sieltä, jos kiinnostaa. 

Aivan mainiota marraskuun vikaa viikkoa sinulle!

-Petra

P.S. Nyt on ilta, olen mm. lenkkeillyt yli 6 kilsaa tänään, ja dödö on pitänyt, jes! 






Kuulumisia ja blogikriisi: Mitä annettavaa minulla muka on?

Kuulumisia ja blogikriisi: Mitä annettavaa minulla muka on?



ello ihmiset! Viikko on hujahtanut ohi, joten ajattelin pysähtyä hetkeksi kertomaan kuulumisia myös tänne blogin puolelle. Tällä viikolla teemoina ovat olleet väsymys ja pienimuotoinen blogikriisi.

Väsymystä ilmassa


Täällä on väsymystä ilmassa. Univelkaa on kertynyt huonosti nukuttujen öiden vuoksi, ja samalla huomaan marraskuun ja pimeyden yrittävän ottaa otetta minusta. Olen kuitenkin sitkeästi jatkanut #mainiomarraskuu -projektiani, ja vaikka en voi valehdella, että olisin energiaa täynnä ja pirteä, niin en myöskään ole täysin lamaantunut sohvaperunaksi! Olen pitänyt kiinni lähes kaikista listaamistani jutuista. Raportoin kuun loputtua tarkemmin fiiliksistä sekä tietysti jatkosuunnitelmastani!

Väsymyksen vuoksi olen mm. jättänyt rappukäytävään arvotavaroitani useampaan otteeseen, kuten avaimet oveen tai oven eteen, hoitolaukun, lompakon jne. Olen unohtanut lompakot ja avaimet kotoa lähtiessä. Olen jopa hukannut eväsrasian, jossa oli makkarakeittoa. Sitä ei ole edelleenkään löytynyt. Puhumattakaan siitä, että puhekykynikin tuntuu olevan aika hakusessa, kuin myös tuttujen ja jopa omien lasteni nimet.

Liekö sitten väsymystä, lihasjumeja vai kenties jotain muuta, niin minua on vaivannut jo tovin tinnitus. Mikä ärsyttävä vaiva! Osa saattoi nähdä InstaStoryssa, miten koominen terveyskeskusfiasko minulla oli sen suhteen, enkä ole sittemmin jaksanut tai saanut aikaan tehdä asialle sen enempää. (Pähkinänkuoressa: Minulle ei suostuttu antamaan lääkäriaikaa, vaan terkka-aika. Terkka sitten moitti minua siitä, etten varannut lääkäriaikaa, sillä hän ei voinut korvaani tsekata kunnolla. Korva kuitenkin oli hänen mukaansa ärtynyt ja punainen, mutten siltikään saanut lääkärille aikaa. Lopuksi hän kuitenkin totesi, että onneksi tinnitus ei minua paljon ehdi häiritä, sillä minulla on lapsia...) Kaikkea sitä! Nyt kuitenkin lähipäivinä se on välillä kokonaan pois tai hyvin vaimea! Saattoi olla ihanalla Tupalanmäen puodin Karoliinan tekemällä kasvohoidolla ja Ayurveda-hieronnalla osuus helpotukseen, mutta siitä myöhemmin. 

Blogihiljaisuus


Katkonaiset yöunethan tekevät melko tahmean olon aivoihin, ja oloni on ollut saamaton. Ajatuksia pyörii päässä, mutta en ole saanut tartuttua niihin. Se näkyy täällä bloginkin puolella hiljaisuutena. Yhtäkkiä sitä huomaa, että on jo torstai, enkä mitään ole saanut aikaiseksi.

Blogihiljaisuuteen liittyy toinenkin syy. Nimittäin se kuuluisia mitä annettavaa minulla muka on - fiilis. Se iski viime viikolla aivan yllättäen. Taisin selata somea liian pitkään, nähdä toinen toistaan upeampia kuvia ja inspiroivampia bloggaajia, ja tuon selaushetken jälkeen vaan iski sellainen kökkö fiilis ja lukko päälle. Sellainen epämääräinen myllertävä tunne. Että mitä annettavaa minulla on? Kuka näitä minun juttuja jaksaa lukea? Muiden kuvatkin ovat kuin suoraan naistenlehdistä. Äh, en vain osaa. 

Minua alkaa harmittaa ja ärsyttää, kun mielessä olisi niin monia kirjoitusideoita, mutta ne vaativat aikaa ja osa myös hieman syvempää paneutumista ja taustatutkimusta. Kun sitten väsyneenä näen, miten muut saavat niin paljon enemmän aikaiseksi ja heillä on säännöllinen bloggaustahti ja minulla on jälleen vaan kädet täynnä ja aivokooma, enkä saa aikaiseksi mitä haluaisin, minulle iskee huono blogi-itsetunto. 

Ja ei, eihän tämä ole maailman vakavin asia. Asia nyt vain on niin, että lasten ollessa heräillä en bloggaa. Tällä hetkellä he nukkuvat päivisin eri aikoihin, ja illalla puolestaan on jo sellainen kooma päällä, ettei ajatus enää leikkaa. Tiedostan elämäntilanteeni, mutta silti haluaisin olla parempi, panostaa ja tehdä enemmän. 

Huoh! Se on vissi, että luovuuden tappaa parhaiten se, kun vertailee itseään muihin. Silloin iskee kyllä totaalinen lukko päälle. Rasittavia tällaiset tunteet!

Do you

No, yritän karistaa tämän riittämättömyyden tunteen pois ja luottaa, että kyllä minäkin voin ja saan kirjoittaa blogia. Uskon, etten ole ainoa, joka tarvisi välillä sellaiset hevosten käyttämät näköestehommelit, tiedättekö mitä tarkoitan? (Joku voi kertoa oikean termin.) Että tarpeen tullen osaisi vain keskittyä siihen omaan tekemiseen ja vain DO YOU. Vertailu toden totta vie ilon ja tappaa luovuuden. 

Mutta, eiköhän tämä muutamien päivien ihmeellinen blaa-fiilis tästä väisty, ja väsymys lakkaa laittamasta kapuloita rattaisiini! 

Miten siellä on mennyt viikko?

-Petra

Marraskuuta pakoon: Turun yliopiston kasvitieteellinen puutarha

Marraskuuta pakoon: Turun yliopiston kasvitieteellinen puutarha

Allekirjoittanut onnellisena valoisassa ja lämpimässä puutarhassa.

Valo, lämpö ja rauha - niitä kaikkia on tarjolla Turun yliopiston kasvitieteellisessä puutarhassa.

Ympärillä on upeita ja erikoisia kasveja!

ade ropisee parhaillaan ikkunaa vasten ja ulkona on säkkipimeää. Olemme puolessa välissä marraskuuta, mikä alkaa monella tuntua niin mielessä kuin kehossakin: kenties vähän masentaa ja vähintään hieman väsyttää. Mutta minäpä jaan #mainiomarraskuun hengessä vinkin, minne voit ottaa äkkilähdön vaikka tänään! Siellä on lämmintä, valoisaa ja kerrassaan ihanaa. 

Kuten otsikko jo paljasti, kyseessähän on upea Turun yliopiston kasvitieteellinen puutarha, tuo Ruissalon helmi!

Kyllähän se olisi kiva loikoilla auringon alla rannalla Kanarialla tai Thaimaassa, mutta kaamosta voi paeta arkisinkin paljon lähemmäksi ja tietysti myös huikean paljon halvemmalla. 









Kasvitieteellinen puutarha on oiva retkikohde niin lapsiperheille, kaveriporukoille kuin pariskunnillekin. Siellä voi kulkea ihania pieniä polkuja ja kuvitella olevansa kaukana pimeän Suomen sateista. Linnut sirkuttavat puissa, karpit uivat vedessä ja suihkulähteet pulputtavat luoden rauhallisen tunnelman ympärilleen. Iholla tuntuu tropiikin lämpö ja sieraimet täyttyvät erilaisilla kasvien tuoksuilla. Välillä voi istahtaa penkille aistimaan tunnelmaa. 

Jos mieli tekee ja varusteet ovat kunnossa, voi toki näin talvellakin mennä vielä sisäkierroksen jälkeen kiertämään ulkopuutarhan. Tai sitten voi skipata sen tällä kertaa ja suunnata suoraan kupposelle Cafe Vanha Tammeen, missä on herkkujen lisäksi tarjolla keittolounas. 




Vehreyttä voi viedä ihan kotiin astikin, sillä paikan päällä myydään erilaisia kasveja. Eräs pieni ja söpö mehikasvi meinasi lähteä tällä kertaa mukaani - katsotaan, jos palaan sen vielä ostamaan. Hinta kun oli vain 2 euroa. 

Suosittelen lämpimästi suuntaamaan sisälle näin marraskuussa - ja välillä muuallekin kuin Hoplopiin tai ostarille! 

-Petra

Turun yliopiston kasvitieteellinen puutarha on auki ti - su klo 10-17. Täältä voit tarkistaa lippuhinnat ja tarkemmat tiedot.