Näin Mittaat Kuinka Arvokas Olet // Itse Rakas

Kaloreita, kiloja, kokoja. Kilometrejä, toistoja, gainseja. Tykkäyksiä, seuraajia, matcheja. 

Moni meistä harrastaa matemaattista minuuden määrittelyä. Omaa kehoa ja ulkonäköä on helppo arvioida luvuissa: Paljonko painan? Paljonko olen laihtunut? Kuinka monta kilometriä olen tällä viikolla kuntoillut? Kuinka monta vielä, jotta olen liikkunut tarpeeksi paljon kokeakseni itseni hyväksi tai edes vähemmän huonoksi? Mitä vaatteideni kokolapuissa lukee? Kuinka moni tykkäsi uusimmasta selfiestäni? 

Numeropeli on myös erinomainen tapa tehdä rakentavaa ja kehittävää vertailevaa tutkimusta. Mitä painoin ennen, entä nyt, entä huomenna? Paljonko tuo henkilö painaa? Mitä vaatekokoa ystäväni käyttää? Kuinka monta tykkäystä suositumpi kaverini sai? 

Katseen kääntäminen lukuihin on mitä parhain tapa saada tietää oma arvonsa. Numerot eivät valehtele. Ne kertovat sinulle suoraan: Olet läski. Olet kaunis. Olet ihailtavan hoikka! Olet onnistuja! Katso nyt itseäsi, tee itsellesi jotain! Olet leposi ansainnut! Olet kyllä huonompi. Tai yhtä hyvä. Olet ainakin pidetympi kuin tuo. Tänään voit syödä vapaammin...vai voitko sittenkään? 

Ja numerot mahdollistavat kehityksen! Sillä aina voit tehdä vähän enemmän, mennä vähän pidemmälle, tehdä lisää toistoja, saada lisää gainsejä. Seuraajille ei ole asetettu ylärajaa ja tykkäyksiä voi metsästää loputtomiin. Ja kiloja? No niitähän voi tiputtaa tappiin asti! Kunnes vaaka näyttää nollaa. Sitten olet oikein super onnistuja! Puff, vain ilmaa! Hoikista hoikin. 


Eiku. Hetkinen. Ei kai sen nyt näin pitänyt mennä?


Mutta niin usein se tuntuu näin menevän, toki olen hieman kärjistänyt. 

Muistan kyllä ajan elämästäni, kun sairastuin ensin ortoreksiaan ja sen myötä anoreksiaan. Elämäni oli täyttä numeropeliä. Jokainen gramman murto-osa, joka meni suuhuni laskettiin. Jopa purukumin kalorit. Jokainen liike, askel, venytys. Vaa'alla käytiin joka aamu. Ja iltapäivä. Ja ilta. Elämäni oli täyttä. Täyttä KURJUUTTA nimittäin. Riisuin pois kaiken muun, kunnes oli vain minä ja numerot. Oi rakkaat, ihanat ja turvalliset numeroni, jotka kertoivat minulle, kuka minä olen, sillä sitä en tiennyt kyllä itse enää yhtään. Samalla aloin vihata numeroita, sillä ne tuntuvat vievän minulta sen arvokkaimman: elämäni. Halusin niistä eroon, mutta samalla elämä ilman selkeää määritelmää itsestäni kauhistutti. Kuka minä sitten olen? Mitä minulle sitten tapahtuu? 


Eräänä päivänä aloin ymmärtää jotain. Mikä oikeasti tekee minusta arvokkaan? Mikä oikeasti määrittelee minua? 

Se, että OLEN. Olen olemassa tässä maailmassa, hengitän, elän. Minut on luotu äitini kohdussa ja tässä nyt olen. Olen rakastettu ja läpikotaisin tunnettu ihminen. Se tekee minusta arvokkaan. Millään numeroilla ei ole mitään tekemistä sen kanssa. 

Sitä kuinka tärkeä, rakas, viisas, arvokas, kaunis, empaattinen tai hyväsydäminen ihminen on ei voi millään numeroilla mitata tai määritellä. Ei kukaan. Sillä sinä ja minä olemme jo pelkästään olemassaolollamme lunastaneet loputtoman arvokkuuden aseman. 

Joten mitäpä jos tänä vuonna mittailisit ja suorittaisit vähän vähemmän? Ja valitset levätä siinä totuudessa, että sinä olet jo arvokas, juuri tuollaisena, tekemättä ja suorittamatta yhtään mitään. Olet jo täysin valmis, täysin arvokas, täysin rakastettu.

Lupaan että elämä on aika erilaista siitä totuudesta käsin elettynä. 


// Hyvää alkavaa viikkoa! 

Ei kommentteja