Kotitoimistoni



Unelmoin, että jonain päivänä minulla olisi kotona oma työhuone. Se olisi inspiroiva, motivoiva ja rauhallinen ympäristö, jossa saisin uppoutua kirjoittamaan, lukemaan ja editoimaan. Siellä olisi kaunis työpöytä ja mukava työtuoli. Kirjahylly olisi täynnä minun lempikirjojani, hyllyn vieressä olisi unelmieni nojatuoli ja varpaita lämmittäisi iso ja kaunis matto. Huoneessa olisi suuret ikkunat ja ilmassa leijailisi ihana kahvin tuoksu - sillä minulla olisi siellä oma kahvikone ja tietysti myös suklaakätkö ja kulho tuoreita hedelmiä. Välillä voisin nostaa katseen ylös ja vain tuijottaa ikkunoista ulos ja ihailla takapihamme suuria tammia. Ehkä jonain päivänä?

Todellisuushan on se, että meillä ei ole työhuonetta, vaan työpiste on makuuhuoneessamme. Meillähän oli ennen makuuhuoneessa pienempi työpöytä, mutta se ei vastannut enää tarpeitamme. Hankimme nyt Ikeasta isomman työpöydän, jotta saamme mieheni kanssa molemmat omat työskentelypisteemme. 

Nyt meillä on molemmilla tilaa olla ja tehdä. Gradun tekeminenkin helpottuu, kun pöydältä löytyy vähän enemmän laskupintaa levittää artikkeleita ja muita papereita ympäriinsä. Tänä keväänä tulen tekemään paljon hommia kotona koneella, joten makuuhuoneen tulisi olla seesteinen ja inspiroiva ympäristö. Vaikka muu koti olisi arjen tiimellyksessä hujan hajan haluan, että voin astua sisään makkariin omaan rauhaan ja sulkea oven sotkuille. Olen lukuisia kertoja saanut huomata, että jos makkari on sotkuinen on paljon vaikeampi tarttua tuumasta toimeen töiden suhteen, kun ensin pitäisi jaksaa raivata tilaa itselleen. 

Siispä alkaen nyt aion päivittäin tehdä asioita sen eteen, että työtila on ready-to-go sitä hetkeä varten, kun saan mahdollisuuden tehdä töitä. Aion heti aamulla pedata sängyn ja avata verhot. Koitan pitää pöydän pinnat tyhjinä ja kutsuvan näköisinä. Yritän laittaa ne vaatteet sinne kaappiin takaisin, paha tapani on nimittäin kasata niitä lattialle... varsinkin niinä päivinä, kun en löydä mitään päälle pantavaa - mikä on ollut aika usein lähipäivinä. Haaveissa olisi saada kapea penkki sängyn päätyyn, mihin olisi kätevä laskostaa vaatteet odottamaan ja viikata päiväpeitto yön ajaksi. 

Esteettisyys on iso tekijä inspiroitumisessani. Se selittänee miksi usein koulun alussa menin innolla ostamaan uusia paperitarvikkeita ja kyniä. Kun laukussa oli uusia, puhtaita, söpöjä ja kauniita juttuja teki mieli opiskella. Ilmiöhän on muuten sama kuin uusien treenivaatteiden luoma treenimotivaatio, eikö? Siispä kävin tälläkin kertaa ostamassa itselleni uuden kynttilän, muutamia laadukkaita kyniä, muistilappuja ja uuden vihon. 

Ennen kuin huomaankaan gradu on melkeinpä kirjoittanut itse itsensä vai mitä? 

Ja koska jonnekin on ne kaikki paperit sun muut varastoitava, niin oven takaa löytyy tällainen laitos!


Makuuhuoneemme lattiapinta-ala on siis tarkoin käytössä - niin kuin varmaan monella kerrostalossa asuvalla. Kysymys kuuluukin: Miten ihmeessä saamme vauvan pinnasängyn mahtumaan tänne? Ja voin kertoa, että asia on ratkaistu ja vastaus odottaa postissa. Mutta siitä sitten myöhemmin!





Ei kommentteja