Kun Äitiä Ei Tarvittu


Täällä ollaan taas omassa kodissa aivan loistavan tyttöjen viikonlopun jälkeen! Viikonloppu meni kyllä kaikin puolin upeasti, oli kyllä niin hauskaa! Perjantaina hyvästelin juna-asemalla pojat ja marssin junaan ja siitä starttasi ensimmäinen oma viikonloppuni varmaan kahteen vuoteen. 

Heti ensimmäiseksi isoon jännityksen aiheeseeni: Mitenkä poikani pärjää ilman minua? Ja minä ilman häntä? Vastaus on, että ilman mitään ongelmia. Siis mitään. Siis... mitään? Kyllä vain. Hän oli pärjännyt aivan loistavasti isänsä kanssa. Aina välillä hän oli minusta jutellut ja kertonut, että äiti meni junaan, mutta muuten hänelle ei sen suurempaa ikävää ehtinyt tulla. Ja mitä tulee maitoon...? No, meidän imetystaival saattoi päättyä nyt tähän viikonloppuun poikani ollessa 1 vuotta ja 9 kuukautta. Hän ei pyytänyt maitoa minun tullessani kotiin, ja vasta nukkumaan mennessä hän mainitsi sen, mutta meni kuitenkin Isin kanssa nukkumaan. Itsehän vuodatin pari kyyneltä sohvalla sillä aikaa: Tähänkö se nyt loppuu? Tämä tuli niin yllättäen!

Myös minä pärjäsin upeasti. Olenko kamala, jos sanon, että ei edes tullut koti-ikävä? Tiesin, että miekkosilla on niin hyvä olla, että enpä ehtinyt kotiin kaivata. Nautin täysillä tyttöjen kanssa olemisesta: Hirveä nauruhepuli alkoi jo yksin junassa istuessa, kun viestittelimme innoissamme Whatsapp -ryhmässämme. Naurunremakka vasta yltyi, kun pääsin perillä Jyväskylässä hyppäämään kyytiin muiden seuraan. Eihän siitä automatkasta kohdallani tullut mitään paitsi hulvatonta hihitystä. Olin lievästi sanottuna innoissani. Ja vapaa!

Viikonlopun aikana oli aivan ihana vain olla ja hengailla, jutella kaikki kuulumiset läpi sekä muistella yläasteaikoja sekä kauhulla että nauraen, syödä hyvää safkaa, laittautua yhdessä, saunoa ja löhötä sohvalla. Ihanan Ilonan Pre-Baby Partyt- jotka tämä edellämainittu lahjakas juhlasuunnittelija oli itse suunnitellut - oli ihan jotain muuta. Itse vertaisin niitä enemmän polttareihin, sillä meininki oli katossa ja menoa riitti. Ensin olimme isolla naisporukalla pelaamassa curlingia, joka ei osoittautunut meikä mamman vahvimmaksi lajiksi, mutta hauskaa oli! Sen jälkeen vaihdoimme ihan toisenlaiseen fiilikseen upean hiusmuotoilija ja meikkitaitelija Laura W:n putiikkiin. Siellä nautimme Fresitaa (paitsi me Baby Bump -kerholaiset siemailimme alkoholitonta skumppaa), popsimme vaahtokarkkeja ja saimme jokainen yksilöllisen hius- ja meikkikonsultaation. Päivän kruunasi herkuttelu ja yhdessä oleminen kabinetissa Ilonaa juhlistaen. Ja vauvaa, jonka alias on toistaiseksi Seppo. 

Ihanaa, että saa olla välillä vain minä, vain Petra. Olla pelkästään naisen ja ystävän roolissa. Nauttia siitä, että ei tarvitse huolehtia kenestäkään muusta. Nauraa niin että vatsaan sattuu ja juomat tulee nenästä ulos. Istua saunanlauteilla ja jutella pitkästä aikaa ystävän kanssa kaikenlaisesta. Köllötellä sohvalla tyttöjen kanssa ja pohtia syntyjä syviä samalla, kun vuorotellen (me raskaana olevat) kyynelehdimme telkkarista tulevan Suomi Love -ohjelman vuoksi.

Oli ihana olla poissa, mutta myös liikuttavaa tulla kotiin rakkaan perheen luokse. Ja oli kutkuttavaa alkaa suunnitella jo ennen kotiin tulemista seuraavia reissuja: tyttöjen hemmotteluviikonloppu a kesällä, 5 -vuotishääpäivän reissua miehen kanssa... Unelmointi tekee hyvää sielulle ja niin tekee myös unelmien toteuttaminen.

Ihanaa tulevan viikon alkua! 

Latautunut mamma kiittää ja kuittaa. 


Ei kommentteja