Puhdas Koti Perjantaina



Sanotaan, että lasten saamisen jälkeen pitää alkaa sietää sotkua, koska sitä vain syntyy - koko ajan. Voin kyllä allekirjoittaa sen täysin. Mutta samalla en halua antaa periksi! Puhdas, siisti koti. Ai että! Kyllä se vaikuttaa niin suuresti mun hyvinvointiin, että aion jatkossakin tavoitella sitä, vaikka se tuntuisikin siltä, että taistelee tuulimyllyjä vastaan! Ainakin pari päivää viikossa on kiva nauttia siisteydestä, eikö?

Alkuraskauden olin koomassa pari kuukautta, enkä juurikaan siivonnut kotona. Nyt kun energiat ovat alkaneet palautua olen saanut huomata oikeasti kaipaavani sitä. Siinä on jotain tosi puhdistavaa - henkisestikin - kun saa laitettua kaikki tavarat paikalleen (ainakin lähes, osa menee siihen "roinalaatikkoon") ja kuurattua ja puunattua paikat. Parasta siivoaminen on silloin, kun ehtii ja jaksaa tehdä lähes koko paketin: imuroida, pyyhkiä lattiat, pestä vessat ja vielä tuulettaa petivaatteet ja vaihtaa lakanat. Tällä viikolla pistimme koko perhe hihat heilumaan ja kyllä nyt kelpaa. Ja siisteystasoa on onnistuneesti pidetty yllä sen kaksi päivää, että sekin on saavutus sinällään.

Olen kyllä huomannut, että yhteys mielen ja kodin siisteyden välillä pitää ainakin minun kohdallani paikkansa; se on molempiin suuntiin menevä suhde. Jos olen väsynyt, allapäin tai huonotuulinen heijastaa kotini sitä samaa: en jaksa ylläpitää siisteyttä tai luoda kaunista ympärilleni. Koen silloin myös aloitekyvyttömyyttä, eikä tee mieli tehdä esimerkiksi luovia asioita, koska ympäristö on kaoottinen. Jos taas kotini on siisti ja miellyttää esteettisesti saan siitä virtaa sekä sen ylläpitoon että muiden asioiden tekemiseen: tekee mieli kokeilla uusia reseptejä, kattaa pöytä kauniisti, hoitaa vähemmän innostavia asioita (kuten avata gradutiedosto) ja tehdä niitä luovia, kivoja juttuja. 

Meillä on nyt mieheni kanssa suunnitteilla kodin turhien tavaroiden karsintaprojekti. Kyllä se salakavalasti syö energiaa, kun kaapit pursuaa kaikkea turhaa. Osa ihan kivojakin juttuja, mutta juuri eilen puhuimme siitä, että kumpikaan meistä ei edes huomaisi, jos osa tavaroistamme vaan taianomaisesti katoaisi kaapeistamme. Emme osaisi edes kaivata niitä! Joten nyt on aika (taas) käydä kaapit perusteellisesti, systemaattisesti ja ehkä vähän jopa armottomasti läpi ja hankkiutua eroon kaikesta sellaisesta, mitä emme tarvitse emmekä koskaan käytä. Voisin raportoida tästä projektista myöhemmin täällä, jos kiinnostaa?

Täällä on muuten viikko mennyt yllättäen nopeasti ja auringosta iloiten. Avasin eilen gradutiedoston ensimmäistä kertaa tänä vuonna ja sain jotain tehtyäkin. Hiphei! Tsemppiä kaikille muille opintojen parissa uurastaville, we can do it! Viikonloppu on meillä vähän lyhyempi, sillä miehelläni on huomenna työpäivä. Ajattelin mennä huomenna pojan kanssa aamupäivällä kirjastoon ja kahvilaan viettämään vähän yhteistä laatuaikaa. Taidetaan myös mennä katsomaan piipaa-autoja, sillä huomenna on kuulemma 112-päivä

Tänään on perinteinen fredagsmys, kuten ruotsalaiset sanovat. Rehellisyyden nimissä sanoisin, että se taitaa olla pikkulasten vanhemmille enemmänkin koomausta, hehheh. Meillä on nyt valkosipuli-kermaperunat uunissa ja pojan mentyä nukkumaan paistetaan pippuripihvit, joka on nyt ollut yksi raskaushimoistani. Kylkeen vielä vihreitä papuja. Taitaapa olla pussi irtsareita odottamassa myös...

Rentouttavaa perjantaita kaikille!

p.s. Käypä tykkäämässä blogin Facebook -sivuista täällä ja seuraa Instagramia täällä. xx 




2 kommenttia

  1. Tuleekohan mun kommentti perille...olen koittanut jättää ennenkin, mutta en sitten nää niitä?

    Kuitenkin, tsemppiä raivaukseen! Meillä just se projekti takana ja kyllä kannatti.
    Oletko pystyviikannut vaatteet koreihin? Se ainakin meillä laittoi kaapit kuntoon.
    Ja sitten se, että jos tavaraa on huomattavasti vähemmän , myös siivottavaa on vähemmän! :D

    -sirkku

    VastaaPoista
  2. Perille tuli! Kyllä ainakin muutama viimeinen kommentti näkyy mulla ja oon vastannut, jännä juttu. Tai no, enhän voi olla varma, jos on joku, mitä minäkään en näe! :)

    Jotenkin tavaraa vaan kertyy ja kyllä sen huomaa, miten arkikin sujuu paremmin, kun joka paikassa ei ole epämääräisiä tavararöykkiöitä ja kaapinovet uskaltaa avata :D V:n vaatteet olen pystyviikannut, mutta täytyisi varmaan tehdä sama omille. Se oma vaatekaappi kun tuppaa olemaan kaapeista sotkuisin, hehe. Mutta karsittavaa on, varmasti jokaisessa kaapissa ja laatikossa. Pakko se on tehdä nyt, kohta on 4. ihminen tässä kodissa, joka tarvitsee omaa tilaa myös. Sitä kun ei nyt olisi tarjota! :D

    VastaaPoista