Viimeinen vuosi parikymppisenä!

Pääsin juuri istumaan alas työskentelykahvilaani ihanan itseleivotun sämpylän kanssa. Ehdin jo luulla lähipäivien aikana, että oksennus-pahoinvointiosuus on ohi, mutta toisin taitaa olla. Nimittäin sama jo selostettu skenario toistui taas: pidätin oksennusta koko bussimatkan ja tällä kertaa selvisin kahvilaan asti, mutta juuri kun olin tilaamassa sainkin syöksyä vessaan oksentamaan. Se on kyllä sosiaalisesti epämiellyttävä tilanne, kun tietää, että vessasta kantautuu kaikki äänet kahvilan puolelle. Kyllä sain hetken keräillä itseäni siellä ja huuhdella kasvoja vedellä, ennen kuin kehtasin tulla ulos.

No niin, jatketaanpas vähemmän etoviin aiheisiin! 

Eilen starttasi viimeinen vuoteni parikymppisenä! Kohti kolmeakymppiä mennään ja lujaa - eikä kyllä ainakaan vielä hirvitä! 29. ikävuodelleni on suunnitelmissa suhteellisen isoja asioita: Noin puolet siitä olen raskaana ja toivon saavani sitten syliini ihanan, terveen vauvelin. Minusta tulee kahden lapsen äiti. Tavoitteena on myös saattaa yliopisto-opintoni päätökseen ja valmistua, mikä sekin on iso asia elämässä. Lukion jälkeiset opintoni aloitin kuitenkin jo 20-vuotiaana, minkä jälkeen olen vaihtanut opiskelupaikkaa ja pääainetta kolme kertaa ja nykyistä pääainettani olen opiskellut kahdessa eri yliopistossa. Opiskellut olen kahdessa eri maassa, mutta hakenut opiskelemaan 4 eri maahan, lukuisiin eri kaupunkeihin monia eri aineita - lähes kaikkiin olen päässyt. Silti, täällä olen kotikaupungissa, ja juuri näin on hyvä. Toisen ihana lapsen tervetulleeksi toivottaminen maailmaan ja valmistuminen. Siinä ne kaksi suurinta asiaa, joista kyllä jälkimmäinen kalpenee ihmiselämän rinnalla. 

Meillä on mieheni kanssa yllättävä ja hauska yhteinen tekijä: olemme syntyneet samana päivänä, samassa sairaalassa vain 45 minuutin ikäerolla. Minä olen se nuorempi, tuntuu hyvältä olla vanhemman miehen kanssa. Heh. Heh. Joten synttäripäivä on meille aina yhteinen! Puolensa ja puolensa siinäkin, mutta kyllä se on enimmäkseen hauska juttu. 

Eilen juhlistettiin aika low key: grillattiin hamppareita (oli muuten ehkä paras hamppari, jonka olen koskaan syönyt!) ja käytiin jätskillä Nuvolessa. Note to self: Lempimakusi on cappucino, panosta siihen. Illalla katsoimme vielä pari jaksoa tämän hetkistä Netflix-sarjaamme: American Crime Story, jonka ykkössiisöni käsittelee OJ Simpsonin tarinaa. Muistan miten iso juttu se oli silloin pikkutyttönä, kun asuimme USA:ssa, mutta enhän ole tiennyt siitä sen enempää. Suosittelen!

Huomenna on tiedossa rentoutumista meille vanhemmille. Isovanhemmat ovat lupautuneet ottamaan poikamme hoitoon (Isäni ihanasti aina kiittelee, että saavat hänet kylään - ja mitä pidemmäksi aikaa sen parempi) ja me vietämme päivän kahdestaan synttäreitä juhlistaen. Jee! 

Hyvää viikonloppua! Mitäs sulla on tiedossa? Löhöilyä ja latautumista, vauhtia ja menoa vai kenties jotain ihan muuta? 

Ei kommentteja