Kun huuma laantuu - Parisuhteen Vaiheet

Kun huuma laantuu - Parisuhteen Vaiheet


"Voi kun pääsisi takaisin siihen ihanaan ihastumisen huumaan...!" 
"Kyllä kaikki oli niin erilaista silloin suhteen alussa..." 
"Odottakaapa vaan, kun olette hetken olleet yhdessä..."

Voi nuori rakkaus ja ihastuksen huuma! Kuinka monta kertaa olenkaan kuullut, kun joku haikailee takaisin suhteen alkuaikojen tunnelmiin. Se on kyllä sellainen vaihe, jota ylistetään ja josta lähes jokainen rakkausbiisi kertoo: intohimosta, himosta, huumasta, tunteiden vuoristoradasta, ihastuksesta. 

Ja miksipä ei? Onhan se ihanaa ja kutkuttavaa aikaa. Maailma värjäytyy vaaleanpunaiseksi, aistit herkistyvät ja kaikki on niin suloista. Ja katkeran-suloista, sillä onhan se alku myös raastavan epävarmaa aika monelle. 

Mutta hyvänen aika! Siinäkö se sitten oli, se paras aika parisuhteesta? Ei kai? Tuntuu vähän samalta kuin jos sanoisi, että elämän parhaat vuodet ovat ennen 25. ikävuotta. Siitä se alamäki ankeuden kautta kohti hautaa sitten alkaa!

Kuulumisia kuvin ja tulevan viikon tavoitteet

Kuulumisia kuvin ja tulevan viikon tavoitteet


Maanantai starttasi reippailulla, sillä aikaan kun poika oli puistossa ulkoilemassa. Syötiin pikku brunssi maanantain kunniaksi. Hassua: En ole koskaan tykännyt croissanteista (tai muistakaan samasta taikinasta tehdyistä leivoksista), mutta nyt lähiviikkoina croissantteja on tehnyt mieli!
Tiistaina kävin v i h d o i n kampaajalla, ekaa kertaa tämän raskauden aikana. Tekipä hyvää! Nyt on freesimpi olo. Illalla käytiin koko porukka ulkona leikkimässä, ja korkattiin katuliidut!

Konmaritus / kevätsiivous / pesänrakennusvaihe on meneillään. Tässä kaaostilannetta viime viikolta. Homma etenee!

Perjantaina käytiin mm. kuvailemassa Gender Reveal -kuvia. Yritys oli hyvä kymmenen, ja useassa lokaatiossa käytiin, mutta tuuli oli armoton. Ei siitä tullut yhtikäs mitään! Lopulta tyydyttiin ottamaan kuvia kotona. Illalla nautiskeltiin pitkästä aikaa vihanneksia ja dippiä ja ruissipsejä. 

Lauantaina oli siivouspäivä, ja iltapäivällä treffattiin vanhempani ja käväistiin kahvilla, mistä jatkoimme mieheni kanssa treffeille pelaamaan bilistä! Oli kyllä taas niin hauskaa. Sen jälkeen käytiin istumassa Tintåssa, syötiin pizzaa ja nautittiin ihanasta kevätsäästä ja toisistamme. Ihania tällaista hetket. 

Sunnuntaina annoin miehen nukkua pidempään ja nousin tuon aikaisen lintuni kanssa varhain. Kellojahan oli siirretty, ja talviaikaa nousimme jo kuuden jälkeen. Siinä touhusimme pari tuntia ja keksin, että heti kaupan auetessa menen hakemaan brunssitarvikkeet ja herkutellaan. Niin me myös tehtiin! Nyt olen myös hakenut kellarista pääsiäiskoristeet ja laittanut kevätfiilistä kotiin. Voin ehkä kuvailla niitäkin...

Maanantai starttasi täällä ihan hyvällä meiningillä. Aamulla kyllä väsytti, ja siinä missä yleensä nousen melko reippaasti, käänsin tänään monta kertaa kylkeä ja toivoin, että saisin vain nukkua. Kellojen siirtämisen piikkiin. Toki myöhään valvomisella voinee olla jokin osuus asiaan, tutkin nimittäin netissä tuplavaunuja puoleen yöhön asti (ja pikkulapsiperheelliset tietävät: se on myöhään, kun minit kuitenkin heräävät viimeistään kello kuusi - ainakin meillä). Kurkku on myös ollut vähän karhea ja aamukävelyllä kropassa oli jotenkin outo olo, joten toivotaan, etten olisi kipeäksi tulossa!

Viime viikko sujui oikein mallikkaasti ja sain muutaman viikkokohtaisen tavoitteen toteutettua. Kävimme mm. vihdoin hoitamassa pankkiasioita ja se jos mikä tuntuu aina hyvältä. Miksi sitäkin lykkää aina kuukaudesta toiseen? Sain myös aloitettua 20 sivun pakollisen esseen työharjoittelustani, ja tavoitteenani oli saada noin puolet tehtyä. Mutta minäpä ylitin itseni! Koko homma on jo lähes tulkoon paketissa. Tavoitteena on saada se keskiviikkoon mennessä valmiiksi! Deadlinehan on vasta huhtikuun loppupuolella, mutta huhtikuussa gradu pitänee minut niin kiireisenä, että haluan tuon pois päivänjärjestyksestä heti!

Sain myös paljon aikaiseksi kodin puolella. Myin muutamia juttuja nettikirpparilla, ja ison röykkiön tavaroita kävin läpi, sortteerasin ja toimitin oikeisiin osoitteisiin: kierrätyskeskukseen, tekstiilikeräykseen ja sain muuten vihdoin vietyä kassillisen vanhoja lääkkeitä apteekkiin. Vietiin myös vauvan pinnis säilöön meidän vanhemmille, sillä meillä tulee olemaan aluksi käytössä kapea pinnis / ensisänky. Niin, ja sain viimein aikaiseksi tilata pojan valokuvia hoitopaikasta, sekin on jäänyt tekemättä tässä viimeiset kolme viikkoa, kun en vain ole muistanut! Ai että, kun tulee hyvä fiilis asioiden hoitamisesta! #adulting

Huhtikuu tulee olemaan kiireinen, ja välillä ahdistaa, kun tuntuu, ettei päivässä ole tarpeeksi tunteja. Haluaisi ehtiä liikkua, opiskella, viettää laatuaikaa lapsen kanssa, nähdä ystäviä ja hoitaa tärkeitä asioita. Mutta kun on hoitovastuu päivisin lapsesta ja aikataulut menevät hänen mukaan, ne "omat hetket" päivän aikana rajoittuu tällä hetkellä noin kahteen tuntiin (jotka käytän tehokkaasti nyt opiskelujuttuihin) ja pitäisi vielä ehtiä hoitaa muita pakollisia asioita, pitää kehosta huolta ja sumplia aikatauluja muiden ihmisten kanssa niin, että ehtisi joskus nähdäkin. Huoh. Pääkoppa välillä rakoilee! Mutta tiedän, että tulevan vajaan parin kuukauden työ palkitsee kyllä, sillä sitten on aika iso ja tärkeä vaihe omassa elämässä hoidettu kutakuinkin kuntoon. Eli siis opiskelut. 

Huomaan muuten kropassa nyt raskauden vaikutukset selkeästi. Paikkoja kolottaa, eikä voi ahdata kyllä päivää ihan täyteen menoa ja meininkiä - keho ei yksinkertaisesti jaksa samalla tavalla. Viime viikolla muutamana päivänä tein tosi paljon ja olin myös liikkeellä ja jalkeilla koko päivän. Ei ihmekään, että pari päivää oli aika paljon supistuksia. Täytyy vähän himmailla nyt, vaikka se ei minulle tulekaan luonnostaan! Kaivoin sitten eilen illalla esiin vanhasta blogistani edellisen raskauden raskausviikkopostaukset näiltä tämän hetkisiltä raskausviikoilta. Olen tässä selittänyt, miten viime raskaudessa minulla ei ollut mitään oireita tässä vaiheessa. Hieman sain kyllä naurahtaa, sillä löysin lueteltuna tismalleen samoja oireita ja oloja kuin mitä minulla nyt on. Niin se aika kultaa muistot!

Tällä viikolla tavoitteena on: 
- Kirjoittaa työharjoitteluessee loppuun
- Tehdä gradun suhteen aikataulu ja suunnitelma
- Jatkaa gradun tekemistä
- Kirjoittaa muutamia blogipostauksia
- Nähdä paria ystävää
- Jatkaa kotona kevätsiivoushommia
- Käydä hammaslääkärissä
- Tilata tuplavaunut
- Päästä eroon muutamista extra tavaroista kotona
- Käydä hyödyntämässä muutama tarjous Sokoksen 3+1 päivillä
- Date night miehen kanssa

Sellaista tajunnanvirtaa tällä erää. Miltä sun viikko näyttää?

Meille tulee...

Meille tulee...

Tällä viikolla meillä koitti odotettu hetki: olimme rakenneultrassa. En ollut ehtinyt sitä juurikaan ajatella, ja vasta tuntia ennen aloin jotenkin tajuta, mihin olinkaan matkalla. Eniten sitä toivoi, että saisi kuulla, että kaikki vaikuttaa olevan vauvalla hyvin. Sitä toivoo varmasti jokainen odottava äiti. 

Meillä oli ihana kätilö ja olo oli heti turvallinen. Oli jälleen kerran ihmeellistä nähdä meidän pikkuinen siellä. Kuten arvasin, alkoi kaikki tuntua taas vielä todellisemmalta. Siellä pallero köllötteli ja imi peukaloa. Kätilö otti mittoja ja saimme kuulla, että kaikki näytti todella hyvältä. Vauva on kasvanut juuri sopivasti: ei liikaa, eikä liian vähän. Laskettu aika pysyikin samana. 

Olen muuten miettinyt aina välillä, että miten monta lasta haluan. Ultrassa minulle tuli ensimmäisen kerran tämän raskauden aikana sellainen olo, että tämä ei ole viimeinen kerta, kun olen raskaana. No, sitä ehtii miettiä ja katsoa! 

Ultran lopussa kätilö sitten kysyi haluaisimmeko tietää vauvan sukupuolen, jos se on mahdollista nähdä. No, kyllähän me haluttiin! Pikkuinen oli vaan kovin rauhallinen ja piti jalkojaan aika visusti kiinni. Siinä tovin tutkiskelun jälkeen kätilö antoi varovaisen veikkauksen...

Tytöltä hän kyllä näyttää!


Oltiin molemmat mieheni kanssa aivan monttu auki. "Tyttö?!" Olimme olleet niin varmoja, että toinen poika tulee, ettemme olleet oikein edes ajatelleet, että olisi mahdollista, että masussa onkin tyttö. 

Koko loppupäivän olomme oli kuin ällikällä lyöty. Tyttö! Tyttö? Tyttö?! Olin yllättynyt, hämmentynyt, ihmeissäni, kauhuissani (voi apua, tyttöjen raaka maailma!)... Vaikka mitä tunteita.

Mieheni on vielä vaikeampi sisäistää, että tyttö olisi tulossa, sillä emme nähneet sitä aivan varmaksi. Esikoinenhan ei salaillut sukupuoltaan sitten yhtään! Päätimme siis mennä vielä yhdelle perheenjäsenelle pikatsekkaukseen varmistamaan, että onko siellä nyt sitten tyttö. Ihan vaan siksi, että meikäläinen saisi shoppailla vaaleanpunaista rauhassa! Eipä siellä toisellakaan kertaa mitään pojan merkkejä näkynyt, joten vahva veikkauksemme on, että tyttö tulee. Mutta synnärillä sen sitten varmaksi näkee!

Kirjoittelen lisää myöhemmin siitä, miltä tuntuu tytön odottaminen!

Turun herkullisin brunssi - sopii myös lapsiperheille!

Turun herkullisin brunssi - sopii myös lapsiperheille!


Herkuttelu pitkän kaavan mukaan aurinkoisena viikonloppupäivänä? Yes, please! Suuntasimme viime lauantaina vakkari brunssimestaamme Bistro Julienneen, joka löytyy Scandic Hotel Julian yhteydestä. Bistro Juliennessa on aivan mieletön brunssi tarjolla lauantaisin kello 12-15. 

Miksi juuri tämä brunssi on yksi lempparini?

R U O K A 
Ruuan laatu on todella korkea. Ensinnäkin salaattipöytä on aivan mieletön; se on täynnä mitä herkullisimpia tuoreita aineksia. Saat koota juuri oman näköisen salaatin. Löytyy erilaisia juustoja, kastikkeita, öljyjä, kaloja, kanaa ja vaikka mitä. Lämpimiä ruokia on vaikka ja kuinka, ja valikoimasta löytyy myös vegevaihtoehtoja runsaasti. Hedelmäbuffet on ihan huikea, ihania tuoreita hedelmiä ja paljon. Ja jälkkäripöydät? Voi hyvänen aika. En ole moisia muualla nähnyt. Löytyy tietenkin kaikki mahdolliset jälkiruokajuustot lisukkeineen, ihania leivoksia, rahkoja, valkosuklaasuihkulähde... Tarjolla on myös gluteenittomia vaihtoehtoja. Juomapuolella on tietysti mehuja, talon oma booli, ihanaa kahvia (Löfbergs Lila) ja hyvä valikoima teetä. 

Palvelu
Olemme käyneet brunssilla useita kertoja ja olemme aina saaneet aivan mieletöntä palvelua. Todella ystävällistä! Vertaansa vailla sanoisin. Viimeksi mieheni esitti kokille toiveen, että buffettiin tulisi taas täytettyjä cocktail paprikoita, sillä niitä ei tällä kertaa ollut. Ja mitä kävi? Hetken päästä kokki kiikutti pöytäämme kokonaisen kulhollisen niitä!

Tilat
Minua ahdistaa brunsseilla usein se, että ravintolat ovat aivan täynnä porukkaa ja kaikkea pitää jonottaa. Ruoka loppuu kesken juuri, kun tuli sinun vuorosi ottaa sitä. Melutaso voi nousta myös melko korkeaksi, ja isommassa seurueessa ei välttämättä kuule, mitä puhutaan. Bistro Juliennen tilat ovat erinomaiset brunsseilua varten: Tila vetää paljon porukkaa, mutta kulkureitit ovat väljät ja buffet-puoli on suunniteltu niin, että jonoja ja ruuhkaa ei synny. Pidän myös siitä, että tila on hyvinkin harmonisesti ja tyylikkäästi sisustettu ja valaistus on hieman hämärä ja tunnelmallinen. Ihanaa, kun miljöö on rentouttava! Mainitaan nyt myös sellainen asia, että koska kyseessä on hotelli, löytyy sieltä laaja valikoima lehtiä. Olipa kiva istua ja lukea lauantain Hesari ja siemailla kahvia sillä aikaa, kun pikkumies leikki. 

Treffeille tai lapsiperheille
Tämä brunssi sopii kaikille. Olemme olleet siellä kaksin treffeillä, isommalla kaveriporukalla, isolla perheporukalla sekä ihan keskenämme. Brunssit eivät ole vain lapsettomien hipstereiden yksinoikeus, vaan täällä viihtyy myös koko perhe. Aulan puolella on leikkipaikka, joka tarkoittaa siis sitä, että me vanhemmat saamme istua ja nautiskella pidempään. Ravintolassa on useita syöttötuoleja ja tilaa tulla vaunujen kanssa. Lisäksi ravintolassa on isot vessat ja hoitotilat. Kyseessä ei kuitenkaan ole mikään lapsiperheiden brunssi ja tunnelma sopii erinomaisesti myös romantiikkaa ja kahdenkeskeistä aikaa kaipaaville. Suosittelen!

Suosittelen varaamaan pöydän TableOnlinen kautta. Olemme itse aina laittaneet varauksen yhteyteen vielä viestin ravintolalle, jos olemme esimerkiksi halunneet syöttötuolin ja paikan läheltä leikkipaikkaa. Jos taas olemme menneet kaksin treffeille, olemme voineet toivoa rauhallista pöytää kaukana leikkipaikasta! Haha.

Hinta
Usein brunssit tuntuvat ylihintaisilta, mutta täällä hinta ja laatu todellakin kohtaavat. Brunssin perushinta on 23 euroa, mutta Scandic Friends -kortilla (joka on ilmainen) saa 20 % alennusta! Alennuksen saa kortinhaltija sekä 5 seurueessa olevaa. Alle 13 -vuotiaat lapset maksavat 9 euroa ja alle 5 vuotiaat 4.50 euroa. Viimeksi meidän alle 2 vuotiaasta Juniorista ei otettu mitään maksua. Suosittelen lämpimästi tilaamaan Scandic Friends -kortin. Siitä on paljon muutakin hyötyä. Kortin voi tilata täällä. Jäseneksi voi liittyä myös suoraan ravintolassa. 


Mainittakoon vielä, että tämä postaus on tehty vain ja ainoastaan yhteistyössä itseni kanssa! Ei tällaista brunssivinkkiä voi olla antamatta! 

Menkää, nauttikaa ja kertokaahan, mitä piditte. 

5 syytä miksi puolisosi ei ehkä kehu sinua

5 syytä miksi puolisosi ei ehkä kehu sinua

 Tuntuuko joskus siltä, että kalastat kehuja?

Ja toinen on autuaan tietämätön tarpeistasi? 


Olet laittautunut kauniiksi: meikkisi poikkeaa arkisesta lookistasi ja päälläsi on uusi mekko. Olette lähdössä juhliin ja eteisessä miehesi tokaisee "No niin, mennään! Ollaan jo myöhässä," eikä vaikuta edes huomanneen, miltä näytät. 

"Enkö olekaan viehättävä?" ajattelet. 

Tulet kotiin kampaajalta ja puoliso ei joko huomaa, että hiuksillesi on tehty jotain tai sitten hän tokaisee "Ihan kivat.". 

Tilanne ja tunne on varmasti monelle tuttu. Miksi hän ei huomaa minua? Haluan, että hän huomaa minut! Enkä ole kaunis enää hänen silmissään? 

Hollywood leffat vs. todellisuus

Arki parisuhteessa poikkeaa melko paljon Hollywoodin romanttisista elokuvista. Niissä mies kyllä aina huomaa, kun nainen on laittautunut. Upea musiikki alkaa soida, mies näkee naisen kävelen kuin hidastettuna ja miehen silmät suurin piirtein poksahtavat ulos hänen päästään, sillä hän ilmiselvästi kokee naisensa tyrmäävän kauniiksi. Hän myös kertoo tämän naiselle: "Wow baby, you look amazing! I'm the luckiest man in the world!"

Huokaus. Miksi en koe omassa elämässäni tuota samaa? 

Yhtälailla voimme pysähtyä tarkastelemaan omaa toimintaamme. Milloin viimeksi todella katsoit miestäsi ihaillen, kehuit hänen ulkonäköään tai tekemisiään? Annoit hänen kokea sen tunteen, että ihailet ja haluat häntä ja olet ylpeä hänestä? 

Kehujen ja ihailun kaipaaminen kun ei ole sukupuolisidonnainen asia. Lähes jokainen meistä kaipaa hyväksyntää ja ihailua, jopa ja erityisesti siltä omalta puolisolta, vaikka olisi ollut yhdessä jo pitkään.

Keskinäinen riippuvuus

On ehkä trendikästä ajatella, että on täysin itsenäinen ja itseriittoinen, eikä moista kaipaa. Onhan se hyvä keino suojata itseään pettymyksiltä, kivuilta ja toisaalta vastuulta. Mutta onko se inhimillistä? Sillä ihminen on luonteeltaan sosiaalinen ja myös tarvitseva - parisuhteessakin. Ei, omanarvon tunteemme ei voi perustua siihen, mitä puolisomme tai kukaan muukaan meistä ajattelee. On täysin mahdotonta jos ajatukset itsestämme ovat täysin riippuvaisia muiden mielipiteistä. 

Kaipuu yhteyteen toisen ihmisen kanssa ja tarve saada hyväksyntää ja kokea olevansa arvokas toisen silmissä on kuitenkin inhimillistä, sallittua ja jopa tarpeellista terveen parisuhteen rakentamiseen. Terveessä parisuhteessa osapuolet elävät hyvällä tavalla keskinäisessä riippuvuudessa: molemmat tarvitsevat toista. 

Parisuhteessa toimimme puolisollemme kuin peilinä: Voimme peilata hänelle sitä, miten hänet näemme. Meillä on siis avaimet rohkaista ja vahvistaa puolisoamme. Yhtälailla negatiivisilla ja kriittisillä kommenteilla saatamme väärinkäyttää valtaamme toimia peilinä. Rakastavien sanojen ja kehujen merkitystä ei voi vähätellä: Jos jompi kumpi tai molemmat kokevat jäävänsä täysin vaille huomiota ja ihailua, on riski sille, että jonkun parisuhteen ulkopuolisen osoittama huomio houkuttelee. Panostamalla siihen omaan parisuhteeseen ja puolisoon voidaan välttää monta sudenkuoppaa. 

Mutta miksi ei puoliso sitten kehu? Onko vika sinussa? Hänessä? Kenessä? Etkö ole viehättävä? Haluttava? Ovatko muut paljon kiinnostavampia? 

5 syytä, miksi puoliso ei ehkä kehu sinua

1. Rakkauden kielet
Se, kuinka tärkeäksi kokee verbaalisen rohkaisun ja rakastavat sanat vaihtelee toki ihmisestä toiseen. Siihen vaikuttaa monikin asia: menneisyytemme, persoonallisuutemme, itsetuntomme ja se, mikä on rakkauden kielemme. (Rakkauden kielistä kirjoitin jo täällä.) Osalle meistä sanojen kuuleminen on tärkeämpää kuin toisille. Parisuhteessa ei ole mitenkään harvinaista, että puolisoilla on eri rakkauden kielet. Silloin emme osaa "puhua" puolisollemme kieltä, jota hän ymmärtää, joka saa hänet kokemaan itsensä rakastetuksi. Tiedättekö te omat rakkauden kielenne? Oletteko puhuneet niistä keskenänne?

2. Lapsuuden perhe
Joissain perheissä on hyvin avoin ja lämmin ilmapiiri. Kiintymystä ja ihailua osoitetaan monilla eri tavoilla, myös puhumalla. Tällaisessa perheessä kasvanut ihminen kokee usein itsekin hyvin luontevaksi osoittaa parisuhteessa kiintymystä ja ihailua. Hänellä on myös jo valmiiksi työkalut siihen. Toisaalta jos on kasvanut perheessä, jossa kehuja ei anneta ja rakkautta ei juurikaan osoiteta, voi olla hyvinkin haastavaa kehua omaa puolisoaan ja myös vastaanottaa kehuja. Millainen perhe sinulla oli? Entä miten sinut vanhempasi osoittivat tai olivat osoittamatta rakkautta toisilleen? 

3. Kommunikaation puute
Oletko kertonut puolisollesi toiveistasi ja tunteistasi? Aika usein kuule ajatuksen, että jos jotain täytyy parisuhteessa pyytää, ei sitä ikään kuin enää lasketa. Jos joudun pyytämään, että mieheni kehuu minua kauniiksi, niin "tuntuuko" se enää miltään, kun hän sen tekee? Ja onko pyytäminen muutenkin heikkouden merkki? Paljastanko, että olenkin tarvitseva? Saatamme myös ajatella, että kyllä hän minua kehuisi, jos vaan olisin tarpeeksi kaunis / hoikka / komea tai muuta. Mutta eihän se niin mene. Ei sitä turhaan sanota, että kommunikaatio on kaiken perusta parisuhteessa. Myös tässä asiassa. Uskallatko kertoa toiveesi? Tarpeesi? Kipusi? Ja tarvittaessa muistuttaa niistä? Hyvä tapa kertoa on positiivisen kautta ja omasta tunteesta puhuen: "Minusta tuntuisi ihanalta, jos kertoisit minulle, että olen kaunis," versus "Miksi et koskaan sano mulle mitään kivaa?" Tosin jos olet niin sanonut, niin ole armollinen itsellesi: oppia ikä kaikki. Ihmisiä tässä vain ollaan. Been there, done that.

4. Joskus pitää mennä kauas nähdäkseen lähelle
Mitä pidempään on ollut parisuhteessa, sitä tottuneempi on toiseen. Siinähän se aina on. Uutuudenviehätys on kadonnut ja ihastusvaihe on takana. Alussa monessa parisuhteessa superlatiivit, ylistysbiisit, rakkauskirjeet ja -viestit ja jatkuva toisen ihailu ovat läsnä. Ajan myötä parisuhdekin muuttuu - ja hyvä niin. Sillä parisuhteen alussa emme edes tunne toisiamme, vaan voidaan sanoa, että olemme rakastuneita mielikuvaan toisesta ja meistä yhdessä. Parisuhde on jännä juttu. Yhtäältä haluamme intiimiyttä; tuntea toinen läpikotaisin ja tulla tunnetuksi. Samalla kaipaamme ehkä jännitystä, vetovoimaa. Se puolestaan voi vaatia hieman etäisyyttä, jotta on jotain, mitä tavoitella. Helposti me totumme toisiimme, vaikka pitäisimmekin puolisoamme maailman ihanimpana, tärkeimpänä, kauneimpana. Alamme pitää toista itsestäänselvyytenä, etenkin jos olemme vakavasti sitoutuneet toisiimme avoliiton, avioliiton, lasten tai yhteisen asuntolainan myötä. Joskus pitää mennä kauas nähdäkseen lähelle. Se mitä kauas tarkoittaa voi vaihdella. Joskus se tarkoittaa fyysistä etäisyyttä, omaa aikaa. Toisaalta yhtä toimivaa on pieni ajatusleikki: Pysähtyä oikeasti katsomaan omaa puolisoa, ihailemaan. Huomaamaan, että hetkinen: Olenpas minä onnekas! Ja sitten sanoa se ääneen. 

5. Olenhan jo kerran sanonut
Moni on varmaan joskus kuullut sen vitsin miehestä, joka sanoi häissään rakastavansa vaimoaan ja lupasi, että kertoo kyllä, jos asia muuttuu. Tämä ei ehkä ole joissain parisuhteissa vitsi, vaan todellisuus. Toinen voi ihan oikeasti ajatella, että kun on toisen kerran valinnut ja sitoutunut, pitäisi sen jo itsessään olla osoitus tunteista. Miksi lässyttää turhaan? Tämä ei kuitenkaan välttämättä ihan riitä toiselle. Muistatko sinä sanoa ääneen toiselle niitä asioita, joita pidät itsestäänselvyyksinä? Saatat yllättyä, kuinka paljon toinen voikaan niitä kaivata. 


Aidoilla ja rakastavilla kehuilla voi olla isokin vaikutus parisuhteen ilmapiiriin ja keskinäiseen kiintymykseen. Kehuminen on kuitenkin taito, joka vaatii harjoittelua - joiltain enemmän kuin toisilta. Yhtälailla kehujen vastaanottaminen voi olla vaikeaa, mutta sitäkin voi oppia. Me ihmiset emme ole täydellisiä, joten yksikään parisuhdekaan ei ole täydellinen. Mutta rakastamista voimme oppia. "True love is not something you fall in, but something you grow in."

9 vinkkiä odotusajan pukeutumiseen

9 vinkkiä odotusajan pukeutumiseen

Ainoa äitiysvaate kuvissa: H&M Mama Biker Tregginsit (täällä)

Minulta on toivottu äitiysvaatepostausta, joten täältä tulee! Harvemmin muodista tai vaatteista kirjoittelen, sillä muut hoitavat sen homman jo niin hyvin, eikä se suoraan sanottuna ole aihe, josta olen hirveän intohimoinen. Mutta nyt toista kertaa raskaana olevana äitinä voin kyllä jotain omia ajatuksiani ja vinkkejäni aiheesta jakaa. 

Raskausaika on vaatteiden kannalta hankalaa. Yhtäältä ei haluaisi käyttää hirveästi rahaa vaatteisiin, jotka ovat käytössä noin puoli vuotta. Toisaalta kun vanhat vaatteet eivät mahdu päälle ja muuttuva keho aiheuttaa kaikenlaisia tuntemuksia, olisi ihan kiva, että kaapissa olisi sellaisia vaatteita, jotka tekee mieli vetää päälle ja joissa olo on hyvä. 

Ensimmäisessä raskaudessani vietin suurimman osan ajasta luentosaleissa ja työharjoitteluissa. En ehtinyt ihan hirveästi murehtia vaateasiaa. Olin myös raskaana käytännössä yhden sesongin ajan: syyskuusta toukokuuhun. Koko tuon ajan garderoobini koostui lähinnä muutamista mammafarkuista, trikoopaidoista ja joustavista mekoista. En käyttänyt juurikaan rahaa vaatteisiin. 

Tällä kertaa olen raskaana marraskuusta heinäkuun loppuun (tai kenties elokuun alkuun), joten vaatteita pitää löytyä niin talveen, kevääseen kuin myös kesään. Vaikka en nytkään halua käyttää maltaita vaatteisiin, huomaan kaipaavani vaatekaapin piristystä huomattavasti enemmän kuin viime raskaudessa. Olenkin lähiaikoina pyörinyt nettikaupoissa ja tilannut paketteja aika monesta paikasta. Valtaosa vaatteista on lähtenyt bumerangina takaisin, mutta jotain on onneksi saanut kaappiin jäädä. 

Ensimmäisellä kierroksella huomasin, että äitiysvaatteet ovat huomattavasti kalliimpia kuin ketjujen muut vaatteet, vaikka materiaalit ovat ihan samat (tai välillä jopa huonommat...). Housut, farkut ja sukkahousut ovat miltei ainoita varsinaisia äitiysvaatteita, joita käytän. Muutoin suosin normipuolen vaatteita, joissa on hyvä malli ja jotka ovat sopivan venyvää tai laskeutuvaa matskua. Äitiysvaatevalikoima on melko suppea ja voi olla yllättävän vaikea löytää kivoja vaatteita. Ulkomaalaisilta sivuilta voi löytää tyylikkäitä vaatteita, mutta on oma riskinsä tilata muualta, jos palautusjärjestelmä on hankala ja kallis. 


9 vinkkiä odotusajan pukeutumiseen

1. Älä rajoita hankintoja äitiysvaatteisiin! 
Myös normivaatteet venyvistä tai kauniisti laskeutuvista matskuista toimivat oikein hyvin joko omassa normaalissa tai vähän isommassa koossa.

2. Huomioi imetys
Moni äitiysvaate ei sovellu imetykseen hirveän helposti. Suosittelen varsinkin tyyriimpiä mekkoja ja rintaliivejä ostaessa suosimaan sellaisia malleja, jotka soveltuvat myös imetykseen. Vinkki imetykseen: Lähes mikä tahansa paita tai pusero soveltuu imetykseen, kun puet sen alle venyvän topin tai imetystopin. Voit siis käyttää paljon muitakin kuin varsinaisia imetyspaitoja. 

3. Hyödynnä Facebook -kirpputorit
Facebookissa on useita erilaisia äitiys- ja imetysvaatekirpputoreja. Niistä voi tehdä hyviä löytöjä ja siellä voi myös myöhemmin saada myytyä hyvään hintaan omat äitiysvaatteensa. 

4. Panosta vaatteisiin, joilla on raskautta pidempi käyttöikä
Mielestäni parhaat hankinnat ovat sellaisia, joita voit käyttää myös myöhemmin. Erilaiset neuletakit, pitkät topit ja paidat ja venyvät mekot toimivat myös myöhemmin elleivät ne ole pahasti venyneet, nukkaantuneet tai ellet ole niihin kyllästynyt. 

5. Parhaat vaatekappaleet
Olen kokenut venyvät äitiysfarkut ihan ehdottomaksi, sillä vatsan turvottaessa raskauden alussa ja myöhemmin sen kasvaessa en voisi kuvitellakaan, että vetäisin päälle kireät housut. Olen käyttänyt vain H&M äitiysfarkkuja, joten muista ei ole kokemusta. Pitkät ja mukavat neuletakit, pitkät topit (esim. Gina Tricot tai Vero Moda), napitettavat paidat ja venyvät mekot ovat mukavia ja monipuolisia. Asusteilla saa myös kivasti vaihtelua, vaikkakin on todennäköistä, että raskauden lopussa alkaa kaikki vaatteet kyllästyttää pahemman kerran. Kesäksi olen ostanut yhden maksimekon (se on IHANA!) ja luulenpa, että maksimekot tulevat olemaan kesän the vaate. 

6. Korosta kurvejasi
Raskaana ollessa kurvit saavat näkyä, erityisesti se kurveista parhain eli vauvamasu! Korosta sitä, jos se vain hyvältä tuntuu. Nyt jos koskaan saa olla naisellinen ja uhkea, eikä vatsaa tarvitse vetää sisään. Halleluja!

7. Mukavat alusvaatteet
Hyvin pian raskauden alussa ovat rintaliivit alkaneet tuntua ahdistavilta. Olen siis melko pian vaihtanut kaarituettomiin, imetykseen soveltuviin pehmeisiin liiveihin. Itse olen pitänyt Lindexin, Changen ja Actuellen imetysliiveistä. Raskauden lopussa ostin Bravado Silk Seamless -liivit, jotka olivat erinomaiset aivan raskauden lopusta imetykseen ensimmäisiin kuukausiin. Myös pikkariosasto voi kaivata uudistusta. Stringit tai kireät pöksyt eivät ainakaan minua houkuttele!

8. Pakkaa pois normivaatteet
Pukeutuminen on naiselle muutenkin välillä rasittavaa, kun "minulla ei ole mitään päälle pantavaa!" Raskaana ollessa tämä on vielä yleisempi fiilis. Asun valitsemista helpottaa ainakin se, ettei kaapissa ole muita kuin päälle sopivia vaatteita. Olen ostanut vakuumipusseja, joihin olen pakannut kaikki vaatteeni, joita en käytä raskausaikana. Pukeutumista ei vaikeuta siis ainakaan se, että kaapissa olisi tilaa viemässä myös kaikki ne normivaatteeni. 

9. Kengät
Raskausaikana jos koskaan kannattaa kiinnittää huomiota kenkävalintoihin. Jalkaholvi madaltuu monilla (ja kengänkoko voi jäädä lopullisesti puolta kokoa tai koon isommaksi) ja jalkoja voi helposti alkaa turvottaa. Lisäksi nivelet löystyvät, joten nilkan vääntyminen voi tapahtua helpommin (kuten minulle kävi 3 viikkoa synnytyksen jälkeen, kun nilkan ristisiteet katkesivat). Kannattaa siis kiinnittää huomiota siihen, että kengät ovat hyvät, tarpeeksi isot ja että ne tukevat jalkaa. 


Mitä vinkkejä sinä antaisit?