Kun huuma laantuu - Parisuhteen Vaiheet


"Voi kun pääsisi takaisin siihen ihanaan ihastumisen huumaan...!" 
"Kyllä kaikki oli niin erilaista silloin suhteen alussa..." 
"Odottakaapa vaan, kun olette hetken olleet yhdessä..."

Voi nuori rakkaus ja ihastuksen huuma! Kuinka monta kertaa olenkaan kuullut, kun joku haikailee takaisin suhteen alkuaikojen tunnelmiin. Se on kyllä sellainen vaihe, jota ylistetään ja josta lähes jokainen rakkausbiisi kertoo: intohimosta, himosta, huumasta, tunteiden vuoristoradasta, ihastuksesta. 

Ja miksipä ei? Onhan se ihanaa ja kutkuttavaa aikaa. Maailma värjäytyy vaaleanpunaiseksi, aistit herkistyvät ja kaikki on niin suloista. Ja katkeran-suloista, sillä onhan se alku myös raastavan epävarmaa aika monelle. 

Mutta hyvänen aika! Siinäkö se sitten oli, se paras aika parisuhteesta? Ei kai? Tuntuu vähän samalta kuin jos sanoisi, että elämän parhaat vuodet ovat ennen 25. ikävuotta. Siitä se alamäki ankeuden kautta kohti hautaa sitten alkaa!

Kun huuma laantuu

Moni arvostaa yhä pitkää, kestävää ja jopa koko elämän pituista parisuhdetta. Samalla aika moni pitää kauhukuvana ravintolassa illastavaa pariskuntaa, jolla ei ole enää mitään sanottavaa toisilleen - tai heillä on ainakin paljon enemmän hiljaisia hetkiä kuin viereisessä pöydässä istuvalla tapailu-vaiheessa olevalla pariskunnalla, jotka puhua pulputtavat - tai muhinoivat - niin, että vieressä istuvatkin hengästyvät.

Jotain selkeästi tapahtuu alkuhuuman jälkeen. Mutta mitä? Katoaako kipinä ja rakastumisen tunne? Kasvaako pariskunta erilleen toisistaan? Eikö suhde olekaan meant to be? Onko muutos oikeastaan huono asia? Mitä jos huuman laantuminen ja perhosten katoaminen vatsasta onkin hyvä merkki? Ja jos kriisi ja kasvukivut eivät olekaan merkki suhteen loppumisesta, vaan pikemminkin siitä, että suhde on etenemässä seuraavaan vaiheeseen?


Murrosikä parisuhteessa

Hanna Ranssi-Matikaisen (Paremman avioliiton rakkauspankki) mukaan jokainen parisuhde käy läpi tietyt kehitysvaiheet, joista rakastumis- tai symbioosivaihe on vasta ensimmäinen. Parisuhteen vaiheet itseasiassa etenevät pitkälti samalla tavalla kuin lapsuuden ja nuoruuden itsenäistyminen. Alussa lapsi on aivan kiinni äidissään ja tästä riippuvainen. Kuulostaako tutulta? Nuorta paria kuvaillaan usein sanomalla, että he ovat liimautuneet toisiinsa - he eivät voi saada kyllikseen toisistaan.

Lapsen kasvaessa hän alkaa kaivata itsenäisyyttä äidistään ja omaa tilaa - kuin uhma- tai murrosikäinen jompi kumpi tai molemmat parisuhteen kumppaneista alkavat etsiä itseään ja jopa kapinoida. Parisuhde siirtyy ristiriitavaiheeseen. Vasta kun on eriytynyt kumppanistaan ja löytänyt todellisen minänsä voi kunnolla ja aidosti tulla toista lähelle ja elää tasaveroisessa kumppanuudessa. Tähän voi mennä vuosia.

On myös tyypillistä, että parisuhteen osapuolet elävät vähän eri parisuhteen vaiheissa, mikä voi olla jommallekummalle osapuolelle kipeää. Parisuhde ei itseasiassa ole koskaan staattinen, ja suhteen vaiheissa voidaan liikkua sekä eteen että taaksepäin. Jokaisessa parisuhteessa vaiheiden kesto on yksilöllistä, ja vaiheiden kestoon ja intensiteettiin vaikuttaa paitsi suhteen osapuolien luonne, temperamentti, kiintymyssuhdetyypit ja elämänhistoria niin myös ne asiat, jotka pariskunta joutuu käymään läpi. Joillain elämä on ollut hyvin seesteistä ja vailla suuria kriisejä, toiset ovat joutuneet käymään läpi hurjiakin asioita joko ennen parisuhdetta tai sen aikana. 

Parisuhteen kuusi vaihetta

1. Symbioosi
Parisuhteen ensimmäinen vaihe kestää keskinmäärin 6 kuukautta - 2 vuotta (ihan maksimissaan). Se on täynnä suuria tunteita, hattaraa ja yksisarvisia. Kumpikaan ei voi uskoa, että he ovat löytäneet toisensa: "Olemme täydellisiä toisillemme! Kuin luotu yhteen! En voisi kuvitella elämää ilman sinua!" Tämä vaihe on täynnä rakkaudenosoituksia, ihailua ja tunnetarpeiden täyttämistä. "Vihdoin olen löytänyt kumppanin, joka ymmärtää minua ja hyväksyy minut!" Yhdessäolo on hyvin tiivistä ja ikävä toisen luo iskee joillain välittömästi hetken erossa olon jälkeen (jep, minä lukeudun heihin!). 

Symbioosivaihe ei yksinkertaisesti voi kestää ja on todella hyvä, että tämän vaiheen riippuvuudesta voidaan kasvaa ulos. Moni suhde kuitenkin päättyy eroon jo symbioosivaiheen lopussa, kun vaaleanpunaiset lasit poistuvat silmiltä ja aletaan nähdä todellisuus: yksi tai molemmat osapuolista kokee, että toinen ei vastannutkaan hänen odotuksiinsa. Muistan hyvin, kun suhteemme ajautui pieneen kriisiin aviomieheni - silloisen poikaystäväni - töksäyttäessä, ettei ole sillä lailla ihastunut minuun enää. Itsehän elin totaalisessa huumassa pitkään, mutta hän oli jo alkanut siirtyä seuraavaan vaiheeseen suhteessa. Yön pimeillä tunneilla tämäkin asia puitiin ja päästiin yhteisymmärrykseen siitä, mistä oli kyse. Nyt tuo muisto lähinnä naurattaa! Siitäkin selvittiin. 

2. Erilaisuuden tajuaminen
Tässä vaiheessa huomataan, että me olemmekin tosi erilaisia ja se puoliso onkin hyvin erilainen kuin alkuun luulimme. Kokemus voi aiheuttaa ahdistusta ja ihmetystä, ja joillekin symbioosivaiheen päättyminen on niin suuri pettymys ja menetys, että hän kokee itsensä täysin hylätyksi. Puolisoilla voi ollakin ikävä toistensa luo, mutta moni muu asia tulee siihen väliin, eikä välttämättä löydy keinoja lähestyä toista.

3. Ristiriita
Molemmat osapuolet etsivät kiihkeästi omia rajojaan, minkä vuoksi parisuhde joutuu moniin kriiseihin. Siitä huolimatta pariskunta kokee usein onnellisuutta parisuhteessa. Suhteessa osoitetaan rakkautta, mutta ristiriidat myös verottavat ja molemmin puolista haavoittamista tapahtuu. Tässä vuoristoratavaiheessa puolisot saattavat pelata valtapeliä keskenään. Joku saattaa kokea, että kumppani sitoo ja ahmaisee minuuteni, mikä ahdistaa. Oleellista tässä vaiheessa on kyky sietää surun, vihan ja yksinjäämisen tunteita. Niitä tunteita pitäisi myös pystyä ilmaisemaan ilman, että mitätöi tai murskaa kumppaniaan, sillä tunteiden tukahduttaminen voi aiheuttaa suhteen väljähtämisen tai köyhtymisen. Ristiriitavaiheessa jatkuva riitely ja nahistelu kyllästyttää, toinen ei tunnu ikinä ymmärtävän tai muuttuvan, ja ero ja itselle "sopivammat" kumppanit voivat alkaa houkutella. 

4. Vetäytyminen
Välimatka puolisoon kasvaa ja aletaan kaivata suhteesta ulos. Toinen saattaa olla vielä jossain aikaisemmassa vaiheessa ja kumppanin suuri itsenäisyyden tarve voidaan kokea hylkäämisenä. Joskus tämä hylkäämisen kokenut turvaton osapuoli saattaa päätyä hakemaan eroa, jotta voisi löytää uuden kumppanin, jonka kanssa palata symbioottiseen alkuvaiheeseen. Pahoissa kriiseissä voi käydä niin, että haavoittamista tapahtuu puolin ja toisin niin paljon, että puolisot vetäytyvät kokonaan toistensa luota, kovettavat itsensä ja tunnesuhde kuihtuu. Joskus loukkaantunut osapuoli kovettaa itsensä suojellakseen itseänsä, mutta loukkaava osapuoli ei enää pääse muurin läpi kumppaninsa luo. Vetäytymisvaiheessa saatetaan helposti päätyä parisuhteen ulkopuoliseen suhteeseen. 

5. Sovinto
Lopulta puolisot alkavat kaivata toisiaan ja toistensa lähelle. Kumppani aletaan vihdoin nähdä omana itsenään ja aletaan hyväksyä hänet sellaisena kuin hän oikeasti on: erillisenä ihmisenä vahvuuksineen ja heikkouksineen. Ei enää odoteta, että toinen on täydellinen puoliso, joka täyttää kaikki tarpeeni. Samanaikaisesti itsehyväksyntä kasvaa ja voi alkaa hyväksyä myös omat virheet, ristiriidat ja puutteet. Nyt parisuhteessa kyetään olemaan oikeasti rehellisiä ja avoimia, ja kumppanit alkavat päästä lähemmäksi toisiaan. 

6. Kumppanuus
Kumppanuusvaihetta kuvasta mielestäni upeasti lempparini Juha Tapion Kaksi vanhaa puuta -biisi:

Kaksi vanhaa puuta sateen pieksämää
katsoo kevääseen, seisoo erillään
ja kestää joka tuulen ja sään

Kaksi vanhaa puuta, vaikket sitä nää
katsoo kevääseen, seisoo erillään
ja jossain alla maan
ne kaiken aikaa yhteen punoneet on juuriaan. 



Puolisot ovat vihdoin löytäneet toistensa lähelle, ovat tietoisia toistensa tarpeista ja kykenevät vastaamaan niihin. Heidän välillä on kiinteä ja läheinen rakkaussuhde, ja kaikki esteet halutaan raivata pois rakkauden tieltä. Molemmilla on selkeä ja vahva identiteetti, ja he pystyvät siksi olemaan sekä yhdessä että erikseen pelkäämättä toisen tai oman itsensä menettämistä. Ongelmia ratkotaan neuvottelemalla, kyetään tukemaan toinen toista ja kannetaan itsestä vastuu.

Lähde: Paremman avioliiton rakkauspankki (2010) toim. Hanna-Ranssi Matikainen

Eikö olekin jollain tavalla helpottavaa ajatella parisuhdetta eri vaiheiden näkökulmasta? Että ehkä tietyt vaikeudet ja kasvukivut kuuluvat asiaan, eikä vaikeita tai negatiivisia tunteita tarvitse säikähtää? Ehkä muillakin on välillä yhtä vaikeaa kuin meillä? Ehkä se mitä meillä oli alussa ei olekaan kadonnut, vaan löydämme sen uudelleen ja vielä parempana? Ehkä tämä onkin kaiken sen vaivannäön arvoista? Valvotut yöt, riidat, yksinäisyys, suru, haikeus, pettymys... ne kuuluvatkin asiaan ja niiden käsitteleminen ja niistä selviytyminen ovatkin lippumme kohti sitä liikuttavan ihanaa parisuhdetta ja rakkautta, josta Juha Tapio biisissään laulaa ja jota me niin monet toivomme saavuttavamme ja kokevamme - kaikista vaikeuksista huolimatta. 


Katso myös: Parisuhteen vaiheet rakastumisesta rakkauteen (Väestöliitto)

Disclaimer: Tämä postaus ei ole kannanotto kenenkään eropäätöksiin tai siihen, pitääkö jonkun vaan kärvistellä huonossa parisuhteessa. 

Ei kommentteja