Huhtikuun Paras Päivä + Päivän 5 Kuumottavan Koomista Kommellusta

Huhtikuun Paras Päivä + Päivän 5 Kuumottavan Koomista Kommellusta

Tänään on ollut huhtikuun paras päivä. Joku saattoikin Insta Storiesissa jo bongata, että sain jo eilen yhden lopputyön palautettua, ja päätin pitää tänään vapaapäivän. Lähetin miehen kalaan ja hihkuin intoa viettää kahdenkeskistä äiti-poika-laatuaikaa poikani kanssa. Ja voi että, miten voikaan päivä taaperon kanssa olla niin PARAS!

Päivän hauskoja juttuja: 

♡ Bussilla ajelu kaupunkiin ja kaikkien hienojen juttujen bongaus samalla (työkoneita, liikennemerkkejä, laivoja...!)
♡ Maalaaminen kirjaston pihassa.
♡ Kirjastossa touhuaminen ja leikkiminen.
♡ Lounas yhdessä Paninissa (vahva suositus muuten lapsiperheille!)
♡ Omaa aikaa kahvilan terassilla sillä aikaa, kun poitsu nukkui.
♡ Kaupungilla talsiminen pojan kanssa ja kaiken mielenkiintoisen ihmettely.
♡ Ihanat passikuvat pojasta.
♡ Löytöjä kauppatorilta.
♡ Paloauton ja palomiesten bongaus.
♡ Lenkkeily jokivartta pitkin.
♡ Puistossa eväiden syöminen ja leikkiminen.
♡ Isäni vierailu, mikä antoi minulle mahdollisuuden vähän siivota.
♡ Saunominen pojan kanssa. Tosin tämän mamman saunakunto alkaa olla finito, en siedä tässä raskaudessa kuumuutta oikein yhtään.

Ja sitten ne päivän kuumottavan koomiset tai vain koomiset riippuen, miten asiat näkee. 

1. Maalatessa viereen tuli sievä taapero, joka oli puettu päästä varpaisiin vimosen päälle. Eiköhän me onnistuttu vahingossa osumaan maalauksellamme häneen. UPS. 

2. Kahvilan terassilla pyysin vieressä olevia naisia katsomaan vaunuja hetken, kun hain kahvin sisältä. Kehtasin muuten pyytää saada ohittaa koko jono, ja juoma vieläpä tuotiin ulos asti minulle. Perks of being a pregnant mom. No, tulin ulos, enkä ollut ilmeisesti huomannut laittaa vaunujen jarrua päälle. Onneksi ihanat naiset oli napannut vaunusta kiinni... UPS. 

3. Vein pojan passikuvaukseen. Hän oli ihan kauhuissaan. Minä valuin hikeä ja yritin tsempata poikaa, joka oli täysin liimautuneena minuun. Lopulta Youtube pelasti ja saatiin kuvat. Mutta oli se vähän kuumottavaa, kun kuvaajaa tuntui vähän ärsyttävän. Kyllä hän sitten leppyi, kun sain poitsun rentoutumaan. 

4. Innostuin torilla vähän ostelemaan hedelmiä ja eiköhän vaunujen kori ollut lopulta AIVAN täynnä. Mentiin sitten ostariin ja koska olen Säätämisen Ammattilainen sekä maksimoija päätin, että mehän ei kierretä puolta kauppakeskusta ja käytetä hitaita hissejä, vaan oikaistaan ihan nopsaa vaan nuo about 10 porrasta ylöspäin. Kyllä meitsi tämän vaunun ylös roudaa! Siinä sitten mahani kanssa lykin vaunuja (sisältäen taaperon ja kaikki ostokset) ylös portaita yksi kerrallaan, kun nuori pari (ehkä 19 -vuotiaita) pysähtyi auttamaan. Siis heistä se tyttö. No, enhän avusta kieltäydy, mutta vähän emmin. Annoin tytön auttaa ja eiköhän siinä käynyt niin, että mun kaikki viinirypäleet levisi sieltä korista lattialle. Hieman ehkä nolotti, lähinnä koska se nuori poika oli vähän hämillään nolosta tilanteesta kauppakeskuksessa, missä oli yhtäkkiä osallisena. No, minä iäkkäämpänä naisena ja Säätämisen Ammattilaisena sanoin pojalle, että "No niin, no säkin pääset nyt vähän hommiin!" ja lykkäsin hänen syliinsä ison pussin omenoita ja viinirypälerasioita. Kiitin portaiden yläpäässä heitä kovin, ja sitten huokaisin helpotuksesta: Onneksi mieheni ei ollut näkemässä, kun minä taas vähän säädän ja olen tehokas. Varmaan sama aika olisi mennyt, jos olisin kiertänyt hissille ihan vaan suosiolla. Mutta ei, pakko kun on pakko.

5. Kerrotaan nyt vielä vika koominen. Jäätävä pussi banaaneja, joka oli jo suht hyvin muusautunut poikani selän takana vaunuissa (eivät mahtuneet muualle), putosi maahan ja reipas kun olen ehdin rullata niiden yli täyteen pakatulla vaunulla. Olivat sitten vielä vähän enemmän muusina. Mutta ei se mitään, nyt ne on pakkasessa smoothieita varten. 


Sellainen päivä täällä tänään, aivan mahtava! ♡  Miten siellä on päivä sujunut? 

Testissä: Kaksi Mocktail -reseptiä

Testissä: Kaksi Mocktail -reseptiä

En ole kokenut alkoholittomuutta raskausaikana lainkaan haastavaksi. Normaalisti käytämme alkoholia vähän, mutta siitä nauttien. Tyypillisesti siemailemme lasin tai pari viiniä hyvän aterian tai ihanan juustotarjottimen kanssa, kesäisin on täydellistä korkata pullo Fresitaa, syksyisin lasi portviiniä maistuu taivaalliselta takkatulen äärellä ja talven paukkupakkasilla on tunnelmallista lämmitellä minttukaakaota tai terästettyä glögiä hörppien. 

Mutta vaikka ilman alkoholia oleminen ei ole vaikeaa, voin silti sanoa, että aika ajoin kyllä tekisi mieli siemailla maukas lasi viiniä tai juoda jotain muutakin kuin limppaa, kun menee ystävien kanssa terassille. (No, terassikelejä ei nyt varsinaisesti vielä ole juurikaan ollut...)

Vappu on vain nurkan takana ja tulen olemaan raskaana pitkälle kesään, joten päätin ottaa testiin pari Pirkka-lehdessä ollutta mocktail -reseptiä! Joskus voi nimittäin olla oikein mukava juhlissa tai kesähelteillä tehdä astetta fiinimpi juoma myös raskaana olevalle tai niille, jotka haluavat mieluummin holittoman juoman. 


Mustikkajuoma

1 l Pirkka Parhaat Tonic-vettä
2 dl Pirkka Luomu mustikkamehutiivistettä
2 dl kotimaisia pakastemustikoita
jääpaloja
sitruunaviipaleita
timjamia (jätin itse pois)

Arvio: Juoma oli raikas ja hyvin ginimäinen. Muistin sitä maistaessa, miksi en tykkää GT:stä; Tonic veden karvas maku, jonka saa aikaan kiniini, ei vain sovi minulle. Mutta seurueessamme olevat GT -fanit sen sijaan pitivät tästä juomasta kovin! Eli jos Tonic -vesi ei ole sinun makuusi, ehdottaisin että vaihdat Tonic -veden tilalle Spritea tai muuta sitruunaista limpparia. Tähän juomaan voisi hyvin myös lorauttaa sekaan esimerkiksi mustikkalikööriä, mikäli pieni terästys on tervetullutta ja sallittua.


Punainen mocktail

6 dl Pirkka Parhaat Russian virvoitusjuomaa
6 dl kivennäisvettä
2 dl Pirkka luomu punaherukka-raparperimehutiivistettä
2 dl Pirkka granaattiomenan siemeniä (pakaste)
jäitä

Arvio: Tästä juomasta pidin todella, ja tiesin heti ensimmäisen siemaisun jälkeen, että tämä on täydellinen kuumien kelien raikas ja virkistävä drinksu. Maku oli hedelmäinen ja makeahko, mutta samalla todella raikas ja virvoittava. Juoma maistui koko seurueelle. 


Jos siis olet alkoholittomalla linjalla, voin lämpimästi suositella mocktailien kokeilemista. Netti on pullollaan erilaisia reseptejä, ja Pirkan nettisivuilta löytyy useampi helppo ja edullinen vaihtoehto. Alkoholittomuuden ei tarvitse olla tylsää limukan litkimistä, vaan joskus voi vähän revitellä ja nauttia kauniista ja herkullisesta drinkistä, eikö? 


Millaisista juomista sinä pidät raskausaikana tai silloin, kun et juo alkoholia? Onko sinulla lempi mocktail-reseptiä?

Sisustushaaveita: Lastenhuone ♡

Sisustushaaveita: Lastenhuone ♡

 Kaupallinen yhteistyö Sukhin kanssa

Ennen esikoisemme syntymää lastenhuonevisioissani oli hyvin neutraali ja harmoninen väripaletti: valkoista, beigeä, vaalean harmaata. Ehkä vähän vaaleansinistä siellä sun täällä. Mutta niin ne ajatukset muuttuvat! 

Nyt minulla on lapsi - ei enää vauva - ja tiedän, miten paljon hän rakastaa iloisia, kirkkaita värejä ja hauskoja yksityiskohtia sisustuksessa. Meidän pikku miehellähän on esimerkiksi oman pukeutumisensa suhteen ihan omat ajatuksensa: ulos lähtiessä hänellä saattaa olla selkeä visio siitä, mikä takki laitetaan päälle (yleensä se on Marimekon kirkkaan vihreä ja sininen takki) ja mitkä kengät hän haluaisi jalkaan. Lemppari vaatteet ovat ne, joissa on iloisia värejä ja kulkuneuvoja (autoja, traktoreita, kaivureita, paloautoja...). And I love it! Itselleni on tärkeää, että lapsi saa toteuttaa itseään ja iloita pukeutumisestaan - niinhän me aikuisetkin halutaan tehdä!

Haluamme vähän tuunata lastenhuonetta nyt, kun sinne on tulossa uusi asukas: pieni tytön tylleröinen. Värimaailma huoneessa on nyt ollut valkoinen höystettynä vaaleansinisellä, mutta haluaisin tuoda sinne vähän enemmän värejä ja leikkisyyttä. Olisi ihanaa laittaa maalisuti heilumaan, mutta asumme vuokralla, joten se ei nyt ole mahdollinen vaihtoehto. 

Siispä olen päättänyt, että väripilkkujen virkaa saa toimittaa erilaiset tekstiilit ja taulut. Olen suunnitellut, että toisin sinisen rinnalle kirkasta sitruunan keltaista, kuten meillä jo olevassa Finnlaysonin Elefantti-kuosisessa tyynyssä on, sekä pinkkiä / vaaleanpunaista. 

Yksi todella ihana väripilkku olisi Sukhin villainen huopapallomatto! Näin Minnean muruja -blogissa aiemmin keväällä todella suloisen, itsesuunnitellun Sukhi-maton ja aloin haaveilla sellaisesta meillekin. Huopamaton kirkkaat värit ja sen erilainen muotokieli toisivat mukavasti piristystä ja eloisuutta muuten melko neutraaliin huoneeseen. Muutenkin matto on jotenkin kutkuttava: se ikään kuin houkuttelee luovaan leikkiin! Tiedän, että meidän poitsu olisi kyllä huumassa tällaisesta matosta.

Todella iso plussa näissä matoissa on niiden laatu ja myrkyttömyys. Olen muutamaan kertaan täällä blogissakin puhunut siitä, miten kemikaalialtistus on ollut yhä enemmän mielessä raskauden ja lapsensaannin myötä. Näiden mattojen kanssa ei tarvitsisi miettiä, mitä myrkkyjä vauvamme matosta mahdollisesti imee itseensä tai mitä matosta leijailee sisäilmaan.

Sopivan maton löytäminen lastenhuoneeseen ei ole nimittäin ollut ihan piece of cake. Ensimmäinen tänne ostettu matto haisi niin voimakkaasti, että jouduimme tuulettamaan sitä useamman päivän parvekkeella, sillä käryt olivat melkoiset! KÄÄK. Sen jälkeen parin viikon kuluttua matosta alkoi purkautua lankoja. Lopulta palautimme sen ja päädyimme ostamaan ihan tavallisen räsymaton. Matot joutuvat aika kovalle kulutukselle, joten laadulla taitaa kuitenkin olla väliä, ja Sukhin villamatto voisi olla jo laatunsa puolesta oikeasti järkevä hankinta.

Jos meidän lapsilla olisi nyt jo omat huoneet - mikä ei kyllä vielä ole tarpeenkaan - niin tytöllemme haluaisin ehdottamasti Sukhin Nina -maton. Niin suloisen hempeä ja jotenkin karkkimainen, eikö?


Uusista verhoista olen myös haaveillut, mutta toistaiseksi en ole löytänyt mitään sopivia. Nythän meillä on alla Ikean pimennysverhot ja päällä ihan tavalliset valkoiset verhot. Jotain kivaa voisi kyllä kehittää... Ideoita? Haluaisin myös uuden lampun... Millaisia lamppuja teillä on? 

Seuraava projekti on siis tuunata tämä huone. Apuun tarvitsen alkuun kyllä miestä, sillä kirjahylly on tarkoitus nostaa pystyasentoon ja pultata seinään kiinni. Lisäksi uusia tauluja on tulossa seinille, ja muutenkin pientä rumsteerausta täytyy ehkä tehdä. Pinnasänkyä emme kuitenkaan tänne vielä tuo, sillä vauvalle on ostettuna kapea ensisänky ensimmäisiä kuukausia varten, ja vasta sitten myöhemmin siirrämme hänet isoveljen kanssa samaan huoneeseen nukkumaan. Onpa jännä miettiä näitä! Ei enää kauan niin perheemme kasvaa. 

Millaisia lastenhuoneita teillä on? Linkittäkää alle, jos teillä on kuvia. Inspiraatio on aina tervetullutta! :)

Mattokuvat: Sukhi

Hankinta vauvalle ja kuulumisia

Hankinta vauvalle ja kuulumisia


Huh hei vaan!

Pääsiäinen oli ja meni, ja täällä on taas lähes koko päivä vietetty liimautuneena tietokoneeseen ja näpytelty gradua. Mutta nyt alkaa olla ihan viimeiset hetket meneillään ennen kritiikkipalautusta. Huomenna vielä luen homman läpi ja korjaan muutaman jutun, mutta sitten riittää, thank you very much. Odotan kritiikkiin asti, minkä jälkeen teen korjaukset ja toivon mukaan saan tuon vauvan pois käsistäni pian. Haha. Sitten näpyttelen ennätysvauhtia yhden lopputyön (jonka jätin roikkumaan ennen esikoisen syntymää, erittäin fiksua...) ja käyn yhdessä loppuseminaarissa ja pian, pian, voitte sanoa minua Maisteriks! Oh la laa. No mutta, eipä mennä asioiden edelle. 

Haluaisin jo kyllä kovin keskittyä vain omiin, oikeisiin beibeihini: rakkaaseen poikaani, masussa olevaan tyttööni ja tietysti mieheeni. Mieli halajaa jo valmistelemaan kotia vauvaa varten, pesemään isoveljen vanhoja vauvanvaatteita valmiiksi ja kirppareille kiertämään suloisuuksia etsimään. Sen olen luvannut itselleni palkinnoksi toukokuussa. 

Bongasin viime viikolla nettikirpparilta kylläkin jotakin vauvalle, nimittäin Gracon kehdon, jossa on värinäominaisuus. Meillä oli poitsulle vanha, ilmaiseksi saatu Emman sitteri, joka ei nyt hirveän funktionaalinen ollut. Tykkään siitä, että tämä toimittaa olkkarissa ja keittiössä kehdon virkaa, ja selkäosan saa nostettua myöhemmin myös pystympään asentoon. Nyt, kun muksuja on kotona kaksi, olen sillä mentaliteetilla liikkeellä, että mikä vaan helpottaa edes vähän arkea on tervetullutta. Tämä ei kustantanut meille kuin 30 euroa, joten eipä ole kallis investointi. Haluaisin tämän puhdistaa, onko kellään siihen mitään ideoita tai kokemusta? Muutama pieni tahra tässä on, olisi kiva päästä ne eroon. Jakakaa vinkkinne, arvon oman elämänne Martat!

Ensi viikon jälkeen olisi tarkoitus alkaa laittaa lastenhuonetta kuntoon, ja siihen liittyen onkin tulossa postaus varmaan jo tällä viikolla. Stay tuned!

Nyt kun maltan jaksaa vielä pari viikkoa painaa, niin alkaa helpottaa. Saan vihdoin alkaa keskittyä taas olennaiseen! Eli perhe-elämään ja omiin intohimojeni kohteisiin. Mistä tuli mieleen... Olen istunut t ö r k e ä n paljon lähiviikot, kun olen gradua vääntänyt. Huh huh. Voisin ehkä heittää napit korville ja mennä nyt pienelle kävelylle haukkaamaan happea ja laittamaan vähän verta kiertämään pakaroihin! Eipä tekisi pahaa. 

Miten siellä meni Pääsiäinen? Joko olet päässyt kiinni arkeen?

Oletko armollinen vai armoton puoliso?

Oletko armollinen vai armoton puoliso?


Pääsiäisen suurimpia teemoja suklaamunien ja Kinder-kakkujen lisäksi on armo. Mutta miten armo liittyy parisuhteeseen? Voisiko armon antaminen ja vastaanottaminen olla avain kestävään ja läheiseen parisuhteeseen? Ja miksi se on kuitenkin välillä niin vaikeaa?

Armoon liittyy oleellisena osana ansaitsemattomuus. Ystävämme Urbaani Sanakirja määrittelee sen hienosti: Se on hyväksyvä, rakastava suhtautuminen toiseen silloin, kun tämä on tehnyt väärin. Se on ansaitsematonta hyvyyttä; lahja, jonka voi saada ilman omia ansioita. Se on virheiden katsomista sormien läpi, piittaamattomuutta toisen erehdyksistä. 

Armollisuus on erittäin helppoa parisuhteen alussa ja hyvinä aikoina. Silloin ei toisen pienet virheet haittaa (pieniä ne kun usein alussa ovat). Muutenkin molemmat osapuolet pyrkivät tekemään toisiinsa hyvän vaikutuksen ja ikään kuin näytellä ihannepuolison roolia. Eipä sitä kehtaakaan toista moittia tai suuttua turhista. Saatika alentua mihinkään vielä pahempaan. 

Pieniä ja suuria asioita 

Mutta aika kuluu, parisuhde muuttuu ja arkistuu ja jostain syystä armollisuudesta tulee hieman vaikeampaa. Pienetkin asiat saattavat alkaa nyppiä. Klassinen esimerkki on hammastahnatuubi: Yksi puristaa keskeltä, mikä raivostuttaa toista. Vessapaperirulla laitetaan aina väärinpäin telineeseen, kaapinovet jäävät auki ja likaiset sukat ovat pitkin lattioita. Ehkä puoliso kertoo aina saman vitsin kyläillessänne tai on vaan jollain muulla tavalla ärsyttävä, ja hänen törppö toimintansa on niin helposti ennustettavissa. Tiedät jo etukäteen, ettei hän taaskaan muista merkkipäivää tai osaa tehdä jotain asiaa, kuten toivoisit. 

Eikä kyse ole vain pienistä asioista. Parisuhteessa voi joutua kohtaamaan yllättäviä, isoja ja kipeitä asioita. Ilkeitä sanoja saatetaan sanoa ja loukkaavia tekoja tehdä.  Ehkä puolisostasi tulee aivan uusi puoli esiin sairauden, masennuksen, keskenmenon, työttömyyden tai muun suuren vastoinkäymisen myötä. Ehkä luottamus joutuu koetukselle, jos saat tietää asioita, joita et tiennyt ennen. Tilastollisesti hyvinkin moni parisuhde joutuu käymään läpi uskottomuuteen liittyviä asioita jollain tasolla. 

Sanotaan, että avioliitossa ei ole kyse siitä, JOS puolisomme satuttaa meitä, vaan KUN. Se on vääjäämätöntä. Olemme vain ihmisiä, ja jossain vaiheessa jompi kumpi tai molemmat mokaavat - joko vahingossa tai tahallaan. Mitä sitten tapahtuu? 

On sanomattakin selvää, että varsinkaan isoissa ja oikeasti kipeissä asioissa armo ja anteeksiantaminen ei tarkoita sitä, että asiat lakaistaan maton alle ja jätetään puolin ja toisin käsittelemättä. Se ei ole unohtamista tai sivuuttamista. Isot asiat ovat asioita, jotka on pakko käydä läpi, selvittää ja sovittaa. 

Mutta hyvin herkästi pienetkin asiat kasaantuvat ja viimeistään isojen asioiden myötä parisuhteen arki saattaa muuttua melko armottomaksi. Näemme helposti vain virheet ja odotamme pahinta. Jompaa kumpaa tai molempia osapuolia uhkaa katkeroituminen, etääntyminen ja tunnesuhde uhkaa laimeta. Intiimiys - niin makkarissa kuin sen ulkopuolellakin - katoaa. 

Armon raikas tuulahdus 

Armo voisi olla raikas tuulahdus kipeisiinkin tilanteisiin ja se asia, joka ylläpitää läheiset ja lämpimät välit. Helposti puolisoon kasaantuu valtava määrä odotuksia ja sen myötä lista tyydyttämättömistä tarpeista ja toisen vajavuuksista kasvaa kasvamistaan. 

Suhde itseenkin on parempi, kun valitsee osoittaa puolisolleen armoa: En tiedä teistä, mutta en ainakaan itse pidä itsestäni silloin, kun käyttäydyn ja puhun armottomasti - en minä sellainen halua olla! Usein saatamme ajatella, että olemalla armollinen menetämme vaikutusvaltaamme, jäämme alakynteen tai jäämme yksin yksinäisyytemme ja pettymyksemme kanssa. Armon antaminen silloin kun sinuun sattuu tai olet pettynyt voi olla todella vaikeaa. Mutta emmehän itsekään ole täydellisiä, emmekä voita armottomuudella oikeastaan yhtään mitään, kasvatamme vain etäisyyttä puolisoomme ja tuhoamme läheisyytemme. Nielemme itse myrkyn siinä toivossa, että toiselle tapahtuisi jotain.

Entä jos alkaisimme tietoisesti ja arjessa hyväksyä puolisomme ja toteuttaa arjen armollisuutta? Onnellinen avioliitto (tai parisuhde) on liitto kahden hyvän anteeksiantajan välillä. 


7 Tapaa Osoittaa Armoa Arjessa

1. Anna toisen olla sellainen kuin on. 
Lakkaa näkemästä toinen muutosprojektina. Keskity siihen, mikä toisessa on hyvää ja yritä hyväksyä toisen erilaisuus. 

2. Odota parasta, älä pahinta. 
On niin helppo odottaa pahinta etenkin niissä tilanteissa, joissa olemme saaneet ennenkin pettyä tai puoliso on tehnyt virheen. Tyypillinen esimerkki voisi olla merkkipäivät. Saatamme jo etukäteen muistutella negatiiviseen sävyyn, miten toinen on niin monesti epäonnistunut niissä. Tai ehkä sinulla on negatiivisia oletuksia puolisosi toiminnasta erilaisissa asioissa ja sinulla on tapana siitä sanoa: "Muista nyt sitten äitisi synttärit, et ikinä muista niitä!" Lakkaa latomasta negatiivisia odotuksia kumppaniisi. Kun odotamme hyvää ja puhumme kannustavasti on myös todennäköisempää, että puolisomme toimii sen odotuksen mukaisesti. 

3. Pure kieltä.
Helpommin sanottu kuin tehty. Missä tilanteissa sinulla on aina tapana kommentoida puolisosi tekemisiä? Moititko aivan turhista asioista? Kommentoitko sitä, miten puolisosi on pukenut lapset? Huokaisetko ärsyyntyneesti, kun saat taas odottaa, että vaimosi on valmis lähtemään? Eikö toinen ole tarpeeksi siisti tai järjestelmällinen? Todennäköistä on, että tiettyjen asioiden sanomisesta tietyllä tavalla tulee tapa: molemmat osaavat sitä odottaa. Entä jos alkaisitkin purra kieltä, etkä enää sanoisi tietyistä asioista? Valitse läheisyys ja anna ärsytyksen mennä ohi. 

4. Älä pidä kirjaa.
Aika herkästi saatamme olla aika tietoisia siitä, kuka on tehnyt mitäkin asioita. Kenen vuoro nyt olisi? Mitä toinen "ei koskaan" tee tai "aina" tekee? Kenties muistat kaikki puolisosi töppäilyt ja erehdykset, ikään kuin sinulla olisi mentaalinen lista niistä? Niistä voi kätevästi muistutella aina sopivissa väleissä tai naamioida ne vitsiksi, kun kyläillessään kertoo puolisonsa edesottamuksista. Polta kaiken maailman listat roviolla ja lakkaa pitämästä kirjaa. Parisuhteessa tehtävämme on sekä antaa, että vastaanottaa - laskematta kertoja tai tapoja. 

5. Ole kärsivällinen.
Olemme keskeneräisiä ihmisiä, mutta parisuhteessa odotamme usein, että toinen olisi jo valmis. Haluamme, että tunteemme ja tarpeemme osataan huomioida välittömästi. Että kun asioista on kerran sanottu, sujuu ne siitä lähin moitteetta. Näin ei kuitenkaan ole. Kärsivällisyys on armollisuutta toisen keskeneräisyyttä kohtaan. Yhdessä opimme ja kasvamme, ja siihen on loppu elämä aikaa. Kärsivällisyys  - sekä itseäni että puolisoani kohtaan - on minulle todella hankalaa, ja yritän sitä koko ajan tietoisesti harjoittaa enemmän. 

6. Osoita fyysistä läheisyyttä.
Yksi iso ja voimakas tapa osoittaa armollisuutta on fyysisen kosketuksen ja seksin avulla. Joskus, jos minua harmittaa tai jostain asiasta on vaikea puhua, voin pelkällä kosketuksella osoittaa, että haluan olla lähelläsi; kaipaan sinua; annan anteeksi tai olen pahoillani. Seksi on mitä parhain tapa näyttää, että antaa tai pyytää anteeksi. Voi osoittaa, että hyväksyn sinut juuri tuollaisena. Seksillä voi olla hyvinkin voimakas, parantava ja läheisyyttä lisäävä vaikutus kumppaneiden välillä. Käytä sitä mieluummin siihen, kuin puolison rankaisemiseen, etäännyttämiseen tai mielesi osoittamiseen. 

7. Rohkaise.
Kysy itseltäsi, puhutko puolisollesi rohkaisten ja uskoen hänen kykyynsä onnistua vai sanotko kenties lannistavia asioita tai puhutko lannistavaan äänensävyyn? Sanoilla on valtava merkitys; voimme tuoda niillä elämää tai kuolemaa. 

"A successful marriage is not the union of two perfect people. It's that of two imperfect people who have learned the value of forgiveness and grace."



Ihanaa pääsiäistä sulle! 

Ajatuksia tytön saamisesta

Ajatuksia tytön saamisesta




Muutama viikko sitten rakenneultrassa ollessani ilmeeni oli näkemisen arvoinen, kun saimme tietää, että todennäköisesti odotamme tyttöä. Toljotin ruutua kirjaimellisesti monttu auki! Käsi sydämellä voin sanoa, että tyttö-veikkaus tuli täysin yllätyksenä. 

Jostain kumman syystä minulla on pitkään ollut sellainen fiilis, että tulen olemaan pelkästään poikien äiti. Olen miettinyt mistä se mahtaa johtua? Ehkä siitä, että minulla on vain siskoja, joten olen ajatellut, että ihan varmasti minä saan pelkkiä poikia. Toisaalta onko se ollut suojautumismekanismi? Eihän se periaatteessa ole sopivaa toivoa kumpaakaan, joten jos asennoidun valmiiksi niin, etten tulisi saamaan tyttöä, ehkä minua ei sitten harmita, jos en saa sitä kokea?

Olen rakastanut olla pojan äiti, ja nyt on tuntunut hyvin luontevalta jatkumolta toisen pojan saaminen: olen visioinut pojat yhdessä leikkimässä ja Isinsä kanssa kalassa. (Ja ennen kuin joku älähtää, niin kyllä meillä lapsia rohkaistaan tekemään ihan kaikkea, sukupuolesta riippumatta. Tyttö lähtee meillä kalaan siinä missä poikakin, onhan heidän äitinsäkin ollut kalassa pienestä pitäen!)

Mutta kyllä minä haluan kokea tytön äitinä olemisen, ihan yhtä paljon kuin haluan kokea pojan äitinä olemisen. Ja jos meille tulee vielä lisää poikia tai tyttöjä myöhemmin, niin heidän äitinään oleminen on varmasti uniikki kokemus myös, vaikka saman sukupuolen edustajia olisikin jo meille siunattu. Jokainen lapsihan on yksilö.

Ensimmäinen lapsemme teki minusta äidin. Nyt olen jo äiti, mutta uskon, että toinenkin lapsi tulee mullistamaan elämääni, äitiyttäni ja naiseuttani. 

Naiseus on itseasiassa se yksi asia, joka minua kovin jo jännittää ja mietityttää. Kun saimme tietää odottavamme esikoispoikaamme muistan, että huokaisin helpotuksesta. En ole itse kokenut elämäni aikana naisena olemista kovinkaan helppona. Olen kamppaillut yhteiskunnan asettamien ulkonäkövaatimusten kanssa, kokenut koulukiusaamista ja syvälle menevää riittämättömyyden tunnetta. Olen aina inhonnut ilkeilyä, ja tyttöjen keskuudessa tietynlaista ilkeilyä ja sosiaalista valtapeliä tuntuu olevan valitettavasti enemmän kuin poikien keskuudessa. Olen joutunut kokemaan kipeitä asioita suhteessa toiseen sukupuoleen: teini-ikäisenä tyttönä useampi mies on haavoittanut minua, kun olin hukassa itseni kanssa. 

Miten voin suojella tyttöäni tältä kaikelta? Miten onnistun kasvattamaan hänet niin, että hän saa olla samaan aikaan herkkä, pehmeä ja lempeä, mutta myös luja, periksiantamaton ja taistelija? Miten voin tarpeeksi rakastaa, kannustaa ja ihailla häntä niin, että hän todella tietäisi olevansa jalokivi, täydellisen riittävä sellaisenaan, hyväksytty ja rakastettu?

Eikä nämä asiat ole milläänlailla itsestäänselvyyksiä pojan kasvattamisessakaan, ei todellakaan. Aivan yhtä tärkeitä arvoja ja totuuksia nämä on välittää pojalleni. 

Mutta tytön kanssa ne tuntuvat tulevan lähemmäksi: tyttöni naiseus koskettaa omaani ja monella tavalla myös kietoutuu yhteen oman naiseuteni kanssa.

Täydellinen äiti en tule olemaan, enkä haluakaan olla. Naisen eikä miehen ei tarvitse olla täydellisiä, emmekä siihen pysty. Mutta armollinen äiti haluan olla. 

Haluan, että kun lapseni - sekä poikani että tyttöni - katsovat äitiään, he näkevät naisen, joka arvostaa itseään ja kehoaan. Heidän äitinsä ei ole dieetillä alvariinsa tai soimaa itseään milloin kiloista, milloin rypyistä, milloin mistäkin. Heidän äitinsä näkee oman kauneutensa ja arvostaa sitä; pitää itsestään hyvää huolta. Ja heidän äitinsä katsoo muita ihmisiä lempeästi, armollisesti ja rakastaen - myös ja ennen kaikkea heitä sekä heidän isäänsä. Heidän äitinsä seuraa unelmiaan ja toteuttaa itseään, nauttii oppimisesta ja uuden kokemisesta, mutta hän osaa myös levätä. Hän ei tee kaikkea itse, vaan uskaltaa olla myös heikko ja tarvitseva ja nauttia vaan olemisesta. Heidän äitinsä seisoo lujasti ja häpeilemättä omassa uskossaan ja elää elämäänsä arvojensa mukaisesti, ja antaa samalla muille luvan tehdä samoin. Heidän äitinsä syliin mahtuu aina, jopa silloin kun on tehnyt virheitä tai mokannut - etenkin silloin. 

Miten onnistun kasvattamaan tytön tähän maailmaan, mietin. Ehkä hyvä paikka aloittaa on itsestäni: Kohtele itseäsi, kuten haluat tyttäresi kohtelevan itseään. En voi maailmaa muuttaa toiseksi - ainakaan yhtäkkiä - mutta voin keskittyä siihen, mihin voin vaikuttaa: miten rakastan ja arvostan itseäni ja ympärilläni olevia. 

Kuvissa näkyy omia lapsuusvaatteitani, joita äiti on säilyttänyt kaikki nämä vuodet. Olen saanut ne nyt meille ja ne odottavat pienokaisen tuloa. Tällä pikkuisella on muuten jo nimi. Meillä oli mahdolliselle pojalle nimi jo valmiina, mutta tytölle ei. Istuimme alas ultran jälkeen ja kymmenessä minuutissa oli koko nimi päätetty: sen nimen merkitys ja symboliikka tarkoittaa jalokiveä, kauneutta ja armoa. Hän on meille jo nyt niin rakas ja niin tervetullut. Ja jos kävisikin niin, että hän olisi poika, niin sillä ei olisi mitään väliä! 

Mutta vaaleanpunaisia tyttöjen juttuja aion kyllä ostaa. Hempeitä pastellisia söpöyksiä... Niistä lisää myöhemmin sitten! Ja hei, ihan näin vaan etukäteisvinkkinä, että lastenhuoneen sisustuspostauksia on tulossa. Värimaailma alkaa olla ideoitu... 

Ihanaa pidennettyä viikonloppua sulle! Parisuhdepostausta olen lupaillut, joten sellainen tulee pianpian!

Onko sinulla tyttöjä tai poikia? Mitä ajatuksia lapsen sukupuoli sinussa herättää? Kuulisin mielelläni! 


Tukisukat: Raskaana olevan pelastus!

Tukisukat: Raskaana olevan pelastus!




*Tukisukat saatu yhteistyössä

Odotusaikana nainen kokee olevansa kauneimmillaan: tukka ja kynnet ovat vahvemmat kuin koskaan ennen, iho hehkuu ja nainen säteilee! 

Or not. 

Okei, ehkä joidenkin kohdalla odotusaika todella on yhtä hehkua vaan, mutta suurin osa naisista kokee myös joitain ei niin kivoja raskausoireita. Yksi tavallisimmista vaivoista taitaa olla turvotus ja jalkojen säryt. Sano hep, jos en ole yksin vaivojeni kanssa! Lähiaikoina olen alkanut saada öisin suonenvetoja ja aamulla pohkeet särkee öisistä krampeista. Päivän päätteeksi jalat ovat turvonneet ja ruikutan mieheltäni jalkahierontaa. Pointsit miehelleni siitä, että jaksaa jalkojani hieroa, kiitos! 

Ja hei. Raskautta on jäljellä vielä 15 viikkoa?! Laskettu aikahan meillä on H E I N Ä K U U N lopussa. Rakastan kesää ja sitä, että saamme taas kesävauvan. Mutta kyllä rehellisesti sanottuna hieman hirvittää helteet ja niiden myötä vielä pahemmat turvotukset. Olen siis jo hetken pähkäillyt tukisukkien ostamista tällä raskauskierroksella sekä sitä, mitä kenkiä tulen kesällä oikein käyttämään. Voin suosiolla varmaan unohtaa ihanat wedge-sandaalini, buhuu!

No, mutta onneksi on myös helpotuskeinoja. Rehellisesti sanottuna tukisukkien ostaminen ei ole järin innostavalta tuntunut, sillä jotenkin pelkkä sana on tuonut mieleeni vaalean beiget apteekin sukat ja pienehkön mummoutumisriskin. Tarviiko tässä nyt sitten kaikesta naisellisuudestaan ja söpöydestään raskauden aikana luopua?

Thank God vastaus on ei. En edes tiennyt, että olemassa on kivojakin tukisukkia, kunnes Color4Care otti yhteyttä ja tarjosi minulle kokeiluun heidän tukisukkiaan. Valinnan vaikeushan siinä iski, sillä valikoima on laaja! Olen käyttänyt nyt sukkia muutamia päiviä ja taidan ostaa toiset, sillä ikävä kyllä minun täytyy raaskia heittää sukat välillä pesuun. 

Kotona olen käyttänyt niitä kotivaatteiden ja -mekkojeni kanssa ja ulkona ollessa aivan kuten tavallisia sukkia. Enkä tiedä, johtuuko se sukista, mutta viimeiseen pariin yöhön en ole saanut suonenvetoja. Tukisukkien - toiselta nimeltään kompressiosukkien- ideahan perustuu siihen, että ne parantavat verenkiertoa jaloissa. Ne ovat siis erinomaiset paljon jalkeillaan olevalle, mutta myös jos istuu paljon. Raskaana olevilla on esimerkiksi pidemmillä matkoilla korkeampi riski veritulppiin. Ja lasken kyllä itse gradun tekemisen lähes pitkäksi lentomatkaksi...! Hehe. Vaikka määränpää ei nyt ehkä ihan vastaa rantalomakohdetta...

Jalkojen turvotukselle on siis nyt löytynyt helpotuskeino, mutta seuraavaksi täytyy alkaa selvittää, miten ratkaisen sormien turvotukset (vihkisormus on saanut jäädä pois ajat sitten) sekä kasvojen pienen pöhötyksen... myydäänköhän jossain kasvoille tukinaamareita?!

Käykääpä tutustumassa ja ihastumassa sukkavalikoimaan! Itse vielä pähkäilen muutaman vaihtoehdon välillä, mitkä olisivat kivat kakkossukat. Ehkäpä nämä?

Saaristolaiskuvia ja kuulumisia

Saaristolaiskuvia ja kuulumisia

 
 

Huh ja huh, nyt on sopiva hetki pitää hetken taukoa gradusta. Aivot on aivan jumissa, kun olen vääntänyt tilastoanalyysia ja yrittänyt jotenkin ymmärtää, mitä olen mukamas saanut selville. Onko muita, jotka on joutunut tai joutuu tuskailemaan tilastoanalyysin kanssa? Tsemppiä! No, ainakin se on tosi erilaista hommaa kuin about kaikki muu, mitä teen elämässäni. En nyt ehkä ihan sanoisi sitä kuitenkaan virkistäväksi vaihteluksi! Haha. 

Me korkattiin mökkikausi viime viikonloppuna ja voi että, oli kyllä ihanaa! Jouduin kyllä melkoisen paljon istumaan läppärin äärellä gradun parissa, mutta ehdin kyllä vähän muutakin tehdä. Nautittiin ulkoilmasta, luonnon rauhasta ja lintujen laulusta ("Lintu laulaa!" poikani huusi haltioituneena ainakin sata kertaa). Saunoimme ja söimme hyvää ruokaa. Pojat nimittäin kalastivat siikaa ja sitähän tuli, ja voi että se on muuten hyvää ihan tuoreena ja voissa paistettuna. NAM. Leivoin meille mustikka-puolukkapiirakkaa - jotenkin mökillä ollessa kuuluu syödä jotain hyvää, mielellään itse tehtyä, päiväkahvin kanssa. Sitä riitti vielä seuraavallekin päivälle, jee!

Sunnuntaina pidin ensimmäistä kertaa Munajahdin eli Easter Egg Huntin, joka on itselleni ollut perinne pienestä pitäen USA:ssa asuessamme. Uskaltaisin väittää sen olevan vielä hauskempaa kuin virpomisen, tosin molempi parempi, eikö? The more (chocolate), the merrier. Olin todella yllättänyt, että pupuksi pukeutunut poikani pääsi heti kiinni hommaan ja halusikin etsiä monta kertaa uudestaan munat. Tästä tulee kyllä varma perinne. Pupuna oleminen tosin ei ollut vielä hänen mielestään niin hauskaa: korvat lensi monta kertaa pois päästä, enkä saanut tehdä hänelle muuta kuin nenän, viikset jäi hänen suuren vastahakoisuuden vuoksi. 

Suunnitelmiin tällä viikolla kuuluu arvatenkin gradun tekeminen, ja suuntaammekin pian takaisin mökille. Olen muuten vähän innostunut Instagram Storiesista, ja osa ehkä näkikin muutamia videoita siellä viime viikonloppuna - mukaan lukien avautumiseni Motonetista! Käykää seurailemassa, jos kiinnostaa!

Nyt täytyy suunnata välipalalle - luulen, että mieletön aivotyöskentelyni on nollannut energiavarastoni... Tai sitten se on le bebé. 

Mitä teillä on tiedossa tällä viikolla? Onko spessuja pääsiäissuunnitelmia?