Kutsumaton vieras ja huhtikuun loppukiri!




Huhtikuu on täällä ja sen myötä kevätkin varmaan alkaa kukoistaa aivan millä hetkellä hyvänsä! Meillä tosin ei nyt ihan mielettömällä kukoistuksella alkanut huhtikuu, vaan pikemminkin huonolla aprillipilalla: meille saapui kutsumaton ja kauan vältelty vieras, nimittäin noro. 

Heräsin perjantai-aamuna siihen, että luulin raskauspahoinvoinnin alkaneen taas. Vaan eipä se sitä ollutkaan - ikävä kyllä. Mutta säästän teidät sen yksityiskohtaisemmilta kuvailuilta, sillä ihan oikeasti, kuka haluaa lukea mitään norosta? En minä ainakaan!

Nyt olen itse taas tolpillani (se on moro, noro!) ja olen saanut kuurattua huushollia ja hoidettua muutamia rästihommeleita. Poika vielä sairastaa valitettavasti. Sitkeä tauti. 

Mutta huhtikuu on minulle melko kriittinen kuukausi, joten tänään vastoin ehkä omia odotuksiani sain aikaiseksi istua alas työpisteelle ja rupesin hommiin. Ja homman nimihän on gradu. Gradun kritiikki minulla on loppukuusta ja nyt on tasan - vaiko jo vähän vajaa - kolme viikkoa aikaa, kunnes gradusta täytyy lähettää kritiikkiversio opponenteille ja ohjaajalle. Työtä ja tekemistä siis on, mutta ei auta kuin ryhtyä tuumasta toimeen. 

Taidan ehkä vähän olla sellainen ihminen, joka toimii parhaiten pienen paineen alla tai niin, että on useampi rauta tulessa. Silloin saa itseään niskasta kiinni paremmin kuin jos aikataulu on hippasen liiankin armollinen. 

Olen myös sellainen ihminen, joka rakastaa kaikkea toimistotarviketta ja paperihärpäkettä. Tokaluokkalaisena äitini joutui oikeasti kieltämään minua käymästä Tiimarissa, missä asioin aina koulupäivän jälkeen, sillä Tiimari sattui olemaan kotimatkan varrella. No, se kielto ei niin hyvin toiminut, sillä kävin silti salaa ostamassa viikkorahoilla erilaisia aarteita ja piilotin niitä huoneeseeni. 

Edelleen voisin ostella kohtuuttomia määriä kaikenlaisia kyniä, vihkoja ja tarralappuja! Nyt tosin osaan jarrutella pikkasen enemmän. Oli silti ihana tänään korkata freesit yliviivaustussit ja tarralappupaketti. Heti tuli sellainen fiilis, että graduhan on jo melkein valmis. 

Nyt on siis tarkoitus saada tämä venähtänyt graduprojekti vihdoin pakettiin. Nuorempana ajattelin, että ilman muuta tässä vaiheessa, kun olen naimisissa ja lapsikin on jo saatu ja toinen on jo tulossa, olisi myös opinnot tehty ja työelämässäkin oltu. Mutta eipä se elämä taida aina mennä juuri niin kuin joskus kuvitteli - ja hyvä niin. Luulenpa, että sitä missaisi aika monta siistiä juttua ja kokemusta muuten. 

Mutta täytyy silti myöntää, että taidan kyllä ihan pikkasen hehkuttaa sitten, kun hommat on paketissa. Voin käsi sydämellä sanoa silloin todella olevani itsestäni ylpeä! Se hetki motivoi kyllä jaksamaan nämä viimeisetkin metrit. 

Nyt taidan suunnata kylppäriin ja hemmotella itseäni hetken kasvonaamiolla, vartalokuorinnalla ja pitkällä suihkulla. Tällaisen sairasteluviikonlopun jälkeen tuntuu siltä, että tekee mieli kuurata niin koti kuin itsensäkin! Muita samanlaisia?

Ihanaa alkavaa viikkoa sinne! 




2 kommenttia

  1. Hei!

    Sulla on kiva blogi. Saanko kysyä, että mitä opiskelet? Itsekin aloitin tänä keväänä gradun kirjoittamisen ja jos kaikki menee hyvin saadaan me meidän ensimmäinen lapsi loppusyksystä. Jännää nähdä, kuinka tämä odotusaika menee ja saanko gradun hyvälle mallille ennen syksyä. Ainakin toivon niin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei kiva kun kommentoit ja kiitos! Joo, opiskelen kasvatustieteitä ja ope musta olis tarkoitus tulla! Onnea teille! <3 Kuulostaa hyvältä suunnitelmalta ja aikataulukin on muuten tosi bueno, uskon että siihen mennessä voi saada paljonkin tehtyä, jos on sellainen fiilis! Toki kesällä pitää vähän hölläillä ;) Kyllä mä odotan sitä fiilistä, että tän seuraavan babyn kohdalla mulla ei se gradu kolkuta siellä takaraivossa... toivottavasti! :D

      Poista