Oletko armollinen vai armoton puoliso?


Pääsiäisen suurimpia teemoja suklaamunien ja Kinder-kakkujen lisäksi on armo. Mutta miten armo liittyy parisuhteeseen? Voisiko armon antaminen ja vastaanottaminen olla avain kestävään ja läheiseen parisuhteeseen? Ja miksi se on kuitenkin välillä niin vaikeaa?

Armoon liittyy oleellisena osana ansaitsemattomuus. Ystävämme Urbaani Sanakirja määrittelee sen hienosti: Se on hyväksyvä, rakastava suhtautuminen toiseen silloin, kun tämä on tehnyt väärin. Se on ansaitsematonta hyvyyttä; lahja, jonka voi saada ilman omia ansioita. Se on virheiden katsomista sormien läpi, piittaamattomuutta toisen erehdyksistä. 

Armollisuus on erittäin helppoa parisuhteen alussa ja hyvinä aikoina. Silloin ei toisen pienet virheet haittaa (pieniä ne kun usein alussa ovat). Muutenkin molemmat osapuolet pyrkivät tekemään toisiinsa hyvän vaikutuksen ja ikään kuin näytellä ihannepuolison roolia. Eipä sitä kehtaakaan toista moittia tai suuttua turhista. Saatika alentua mihinkään vielä pahempaan. 

Pieniä ja suuria asioita 

Mutta aika kuluu, parisuhde muuttuu ja arkistuu ja jostain syystä armollisuudesta tulee hieman vaikeampaa. Pienetkin asiat saattavat alkaa nyppiä. Klassinen esimerkki on hammastahnatuubi: Yksi puristaa keskeltä, mikä raivostuttaa toista. Vessapaperirulla laitetaan aina väärinpäin telineeseen, kaapinovet jäävät auki ja likaiset sukat ovat pitkin lattioita. Ehkä puoliso kertoo aina saman vitsin kyläillessänne tai on vaan jollain muulla tavalla ärsyttävä, ja hänen törppö toimintansa on niin helposti ennustettavissa. Tiedät jo etukäteen, ettei hän taaskaan muista merkkipäivää tai osaa tehdä jotain asiaa, kuten toivoisit. 

Eikä kyse ole vain pienistä asioista. Parisuhteessa voi joutua kohtaamaan yllättäviä, isoja ja kipeitä asioita. Ilkeitä sanoja saatetaan sanoa ja loukkaavia tekoja tehdä.  Ehkä puolisostasi tulee aivan uusi puoli esiin sairauden, masennuksen, keskenmenon, työttömyyden tai muun suuren vastoinkäymisen myötä. Ehkä luottamus joutuu koetukselle, jos saat tietää asioita, joita et tiennyt ennen. Tilastollisesti hyvinkin moni parisuhde joutuu käymään läpi uskottomuuteen liittyviä asioita jollain tasolla. 

Sanotaan, että avioliitossa ei ole kyse siitä, JOS puolisomme satuttaa meitä, vaan KUN. Se on vääjäämätöntä. Olemme vain ihmisiä, ja jossain vaiheessa jompi kumpi tai molemmat mokaavat - joko vahingossa tai tahallaan. Mitä sitten tapahtuu? 

On sanomattakin selvää, että varsinkaan isoissa ja oikeasti kipeissä asioissa armo ja anteeksiantaminen ei tarkoita sitä, että asiat lakaistaan maton alle ja jätetään puolin ja toisin käsittelemättä. Se ei ole unohtamista tai sivuuttamista. Isot asiat ovat asioita, jotka on pakko käydä läpi, selvittää ja sovittaa. 

Mutta hyvin herkästi pienetkin asiat kasaantuvat ja viimeistään isojen asioiden myötä parisuhteen arki saattaa muuttua melko armottomaksi. Näemme helposti vain virheet ja odotamme pahinta. Jompaa kumpaa tai molempia osapuolia uhkaa katkeroituminen, etääntyminen ja tunnesuhde uhkaa laimeta. Intiimiys - niin makkarissa kuin sen ulkopuolellakin - katoaa. 

Armon raikas tuulahdus 

Armo voisi olla raikas tuulahdus kipeisiinkin tilanteisiin ja se asia, joka ylläpitää läheiset ja lämpimät välit. Helposti puolisoon kasaantuu valtava määrä odotuksia ja sen myötä lista tyydyttämättömistä tarpeista ja toisen vajavuuksista kasvaa kasvamistaan. 

Suhde itseenkin on parempi, kun valitsee osoittaa puolisolleen armoa: En tiedä teistä, mutta en ainakaan itse pidä itsestäni silloin, kun käyttäydyn ja puhun armottomasti - en minä sellainen halua olla! Usein saatamme ajatella, että olemalla armollinen menetämme vaikutusvaltaamme, jäämme alakynteen tai jäämme yksin yksinäisyytemme ja pettymyksemme kanssa. Armon antaminen silloin kun sinuun sattuu tai olet pettynyt voi olla todella vaikeaa. Mutta emmehän itsekään ole täydellisiä, emmekä voita armottomuudella oikeastaan yhtään mitään, kasvatamme vain etäisyyttä puolisoomme ja tuhoamme läheisyytemme. Nielemme itse myrkyn siinä toivossa, että toiselle tapahtuisi jotain.

Entä jos alkaisimme tietoisesti ja arjessa hyväksyä puolisomme ja toteuttaa arjen armollisuutta? Onnellinen avioliitto (tai parisuhde) on liitto kahden hyvän anteeksiantajan välillä. 


7 Tapaa Osoittaa Armoa Arjessa

1. Anna toisen olla sellainen kuin on. 
Lakkaa näkemästä toinen muutosprojektina. Keskity siihen, mikä toisessa on hyvää ja yritä hyväksyä toisen erilaisuus. 

2. Odota parasta, älä pahinta. 
On niin helppo odottaa pahinta etenkin niissä tilanteissa, joissa olemme saaneet ennenkin pettyä tai puoliso on tehnyt virheen. Tyypillinen esimerkki voisi olla merkkipäivät. Saatamme jo etukäteen muistutella negatiiviseen sävyyn, miten toinen on niin monesti epäonnistunut niissä. Tai ehkä sinulla on negatiivisia oletuksia puolisosi toiminnasta erilaisissa asioissa ja sinulla on tapana siitä sanoa: "Muista nyt sitten äitisi synttärit, et ikinä muista niitä!" Lakkaa latomasta negatiivisia odotuksia kumppaniisi. Kun odotamme hyvää ja puhumme kannustavasti on myös todennäköisempää, että puolisomme toimii sen odotuksen mukaisesti. 

3. Pure kieltä.
Helpommin sanottu kuin tehty. Missä tilanteissa sinulla on aina tapana kommentoida puolisosi tekemisiä? Moititko aivan turhista asioista? Kommentoitko sitä, miten puolisosi on pukenut lapset? Huokaisetko ärsyyntyneesti, kun saat taas odottaa, että vaimosi on valmis lähtemään? Eikö toinen ole tarpeeksi siisti tai järjestelmällinen? Todennäköistä on, että tiettyjen asioiden sanomisesta tietyllä tavalla tulee tapa: molemmat osaavat sitä odottaa. Entä jos alkaisitkin purra kieltä, etkä enää sanoisi tietyistä asioista? Valitse läheisyys ja anna ärsytyksen mennä ohi. 

4. Älä pidä kirjaa.
Aika herkästi saatamme olla aika tietoisia siitä, kuka on tehnyt mitäkin asioita. Kenen vuoro nyt olisi? Mitä toinen "ei koskaan" tee tai "aina" tekee? Kenties muistat kaikki puolisosi töppäilyt ja erehdykset, ikään kuin sinulla olisi mentaalinen lista niistä? Niistä voi kätevästi muistutella aina sopivissa väleissä tai naamioida ne vitsiksi, kun kyläillessään kertoo puolisonsa edesottamuksista. Polta kaiken maailman listat roviolla ja lakkaa pitämästä kirjaa. Parisuhteessa tehtävämme on sekä antaa, että vastaanottaa - laskematta kertoja tai tapoja. 

5. Ole kärsivällinen.
Olemme keskeneräisiä ihmisiä, mutta parisuhteessa odotamme usein, että toinen olisi jo valmis. Haluamme, että tunteemme ja tarpeemme osataan huomioida välittömästi. Että kun asioista on kerran sanottu, sujuu ne siitä lähin moitteetta. Näin ei kuitenkaan ole. Kärsivällisyys on armollisuutta toisen keskeneräisyyttä kohtaan. Yhdessä opimme ja kasvamme, ja siihen on loppu elämä aikaa. Kärsivällisyys  - sekä itseäni että puolisoani kohtaan - on minulle todella hankalaa, ja yritän sitä koko ajan tietoisesti harjoittaa enemmän. 

6. Osoita fyysistä läheisyyttä.
Yksi iso ja voimakas tapa osoittaa armollisuutta on fyysisen kosketuksen ja seksin avulla. Joskus, jos minua harmittaa tai jostain asiasta on vaikea puhua, voin pelkällä kosketuksella osoittaa, että haluan olla lähelläsi; kaipaan sinua; annan anteeksi tai olen pahoillani. Seksi on mitä parhain tapa näyttää, että antaa tai pyytää anteeksi. Voi osoittaa, että hyväksyn sinut juuri tuollaisena. Seksillä voi olla hyvinkin voimakas, parantava ja läheisyyttä lisäävä vaikutus kumppaneiden välillä. Käytä sitä mieluummin siihen, kuin puolison rankaisemiseen, etäännyttämiseen tai mielesi osoittamiseen. 

7. Rohkaise.
Kysy itseltäsi, puhutko puolisollesi rohkaisten ja uskoen hänen kykyynsä onnistua vai sanotko kenties lannistavia asioita tai puhutko lannistavaan äänensävyyn? Sanoilla on valtava merkitys; voimme tuoda niillä elämää tai kuolemaa. 

"A successful marriage is not the union of two perfect people. It's that of two imperfect people who have learned the value of forgiveness and grace."



Ihanaa pääsiäistä sulle! 

4 kommenttia

  1. Vitsit miten upea, viisas ja ajatuksia herättävä kirjoitus. Minulla olisi edelleen opittavaa kärsivällisyydessä, huomaan usein tuon, että odotan ja kuvittelen toisen olevan valmis ja täydellinen, vaikka itse tiedän varsin hyvin olevani keskeneräinen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Piia! <3 Voihan kärsivällisyys, se on kyllä niin vaikeaa! Senkin oon huomannut, että tuppaan olemaan hirveän kärsimätön oman kärsimättömyyteni kanssa! On kyllä kasvamista armollisuudessa itseäkin kohtaan mulla. Mutta kun niin toivoisi välillä, että kaikki ois heti valmista. Samaistun siis täysin sun fiiliksiin!

      Poista
  2. Kiitos tää tuli niin tarpeeseen. Kirjoitat ihan huikeasti :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei kiitos sulle ihanasta palautteesta, se rohkaisee! <3

      Poista