Kuulumisia ja taaperon kanssa kylpylässä

Kuulumisia ja taaperon kanssa kylpylässä

En tiedä, onko syynä viime viikkoinen Helatorstai vai kenties raskaus, mutta olen ollut jollain lailla melko epäorientoitunut tällä viikolla. Jo tiistaina poikaa hoidosta hakiessa huikkasin tädille hyvät viikonloput, olen ollut hieman myöhässä joka paikkaan ja tuntuu, että olen unohdellut asioita. 

Unohtelu taitaa kyllä liittyä raskauteen. Olen päässyt taas siihen vaiheeseen, että seison jääkaapilla ja mietin, mitä olinkaan hakemassa, kunnes muistan, että pitikin mennä pesemään hampaat. Tai haahuilen ympäri olkkaria kysyen, mitä etsinkään. Asiaan vaikuttanee myös yöheräämiset tai siis valvomiset. Syynä ei kyllä ole meidän taapero, vaan ihan vaan yllättävä "virkeys" 3-4 aikaan aamuyöstä, kun unta on takana vielä aivan liian vähän ja edessä useampi tunti, mutta en vain nukahda uudelleen.

Silloinhan alkaa muuten tietysti laatia kaiken maailman listoja ja kelailemaan asioita, ja lopulta keksii niin tärkeitä asioita, että ei uskalla nukahtaa, jos vaikka unohtaisikin ne. Täytyykin laittaa muistiinpanovälineet yöpöydälle. 

Toisaalta tämä on aika hyvä laskeutuminen taas vauva-arkeen, jonka koen päättyneen täällä noin helmikuun puolessa välissä, kun imetin viimeisen kerran poikaani. Sen jälkeen meillä on alettu nukkua ja muutenkin "vauvavaihe" tuntui jäävän kunnolla taakse. Nyt saakin alkaa totuttautua taas siihen, että öisin herätään ja usein, enkä välttämättä muista omaa nimeänikään!

Ennen seuraavan lapsen tuloa yritän ottaa ilon irti kahdenkeskisestä ajasta pojan kanssa, ja tehdä sellaisia asioita, joiden tekeminen on vaikeampaa, kun olen yksin kahden lapsen kanssa. Tänään menimme siis pojan kanssa kaksistaan kylpylään pulikoimaan kolmeksi tunniksi. Oli kyllä hauskaa! Meidän poika on vesipeto ja hänen riemunsa tarttuu minuunkin. Ostettiin kylpemisen lomassa Hesestä hamppariateria, josta minä sain napsia muutaman ranskiksen. 

5 asiaa, jotka helpottavat taaperon kanssa uimassa käymistä: 
1. Liukuestesukat: Niitä kun pitää koko ajan jalassa (suihkussa, saunassa, uimassa) ei tarvitse pelätä yhtä kovin liukastumista.
2. Kylpytakki tai ponchopyyhe
3. Taaperon vesipullo
4. Mehujehu ja pillimehu tai smoothie siksi aikaa, kun äiti pukee vaatteet päälle. Myös jokin pieni lelu on kätevä olla pukkaripuolella.
5. Kysy aina, onko ryhmäpukuhuoneita vapaana. Niissä on huomattavasti helpompi olla, kun ovet saa kiinni ja täten taaperon karkailun ympäri naisten pukkaria estettyä. 

Nyt on kyllä sellainen väsymys päällä, että oksat pois. Taidan ottaa kulhon mysliä ja parkkeerata itseni sohvalle loppuillaksi. 

Kesäkelit ja Kehoahdistus

Kesäkelit ja Kehoahdistus

Kesän saapumista odotetaan kuin kuuta nousevaa pitkän ja pimeän talven jälkeen. Aurinko alkaa vihdoin taas paistaa ja pikku hiljaa tuntua jopa paahtavalta iholla. Ihmiset hymyilevät ja tunnelma on iloinen - kesä on ihmisen parasta aikaa!

Kaikki kesään kuuluva ei suinkaan ole mukavaa. Esimerkiksi hyttyset? Ei kiitos. Samalla kun lukemat lämpömittarissa kohoavat iskee aika monelle myös erityinen kesään kuuluva kehoahdistus. Kesän kuumuus pakottaa vähentämään kerroksia ja näyttäytymään - eikä se ole kaikille välttämättä miellyttävää. 

Vääränlainen kroppa, armoton muoti ja kitkerä kateus

Yhtä ahdistaa kalman kalpea talvi-iho, toista selluliitti. Joku ajattelee, että tissit ovat aivan liian pienet, toisella ne ovat taas liian isot. Reidet ovat rumat, jalat liian lyhyet, eikä käsivarretkaan ole kuin Michelle Obamalla. Raskaana olevia ahdistaa iso maha ja keho, joka ei tunnu omalta, synnyttäneitä (oli synnytyksestä sitten kuukausi tai useampi vuosi) epämääräisen hyllyvä kroppa ja maha, joka ei vain tunnu palautuvan. Bikinikunto 2017? Forget about it. 

Tilannetta ei toki helpota, että muoti tuntuu olevan armoton. On mikrosortsia, napapaitaa ja läpinäkyviä vaatteita. Puhumattakaan bikinivalikoimasta, joka voi tuntua onnettomalta: näyttääkö ne muka hyvältä jonkun muun kuin niitä esittelevän mallin päällä? Pukukopin epäimartelevan valaistuksen alla seistessä saattaa epätoivon kyynel iskeä, kun mikään leikkaus ei toimi, eikä mikään yläosa tarjoa tarpeeksi tukea, ja kaikkialta puristaa huonolla tavalla. Tai kenties tuntuu siltä, ettei sinusta ole täyttämään pienintäkään saatavilla olevaa kokoa. 

Omaa oloa ei välttämättä helpota kaupungilla kävely. Ympärillä pakarat vilkkuvat sortseissa, jotka näyttävät pikemminkin alusvaatteilta, vastaan kävelevän tissit ovat kuin tarjottimella, etkä ole aina varma, onko jokin asu tarkoitettu julkisella paikalla käytettäväksi. Mitään ei ainakaan jätetä arvelujen varaan. Siinä voi moni nainen - etenkin jos ikää on yli 25 vuotta - kokea pientä ahdistusta omasta kropastaan ja kenties kateutta toisen kehosta, etenkin jos on liikkeellä oman puolisonsa kanssa. "Eipä minusta ole tuohon asuun / olenpa minä läski / olisinpa minä tuollainen / mahdankohan olla riittävä mieheni silmissä..."

Kun kehoahdistus rajoittaa elämistä 

Monen hymyn takana voi oikeasti olla ahdistusta, mutta ainakin henkilö on päässyt kodistaan ulos ja liikkeelle. Valitettavan usein kehoahdistus voi kuitenkaan johtaa siihen, että alkaa rajoittaa elämistään. Vältellään tiettyjä aktiviteetteja, vaikka oikeasti haluaisi niitä tehdä tai jätetään jokin sosiaalinen tapahtuma väliin, koska koetaan oma ulkonäkö niin ahdistavaksi.

Seurasin vähän aikaa sitten naisten välistä keskustelua rannalle ja uimaan menemisestä kesällä. Keskustelun perusteella todella moni ei raskauden jälkeen enää käy rannalla tai ainakaan uskalla olla siellä uima-asussa, koska kokee kehonsa niin vastenmieliseksi. Vatsa ei ole palautunut toivotulla tavalla, rinnat ovat muuttuneet, painoa ei koeta ihanteelliseksi tai kehoa muuten tarpeeksi timmiksi. 

Tulin aika surulliseksi lukiessani, miten naiset puhuivat itsestään, miten rumilla sanoilla he puhuivat kehostaan ja miten tunteet omasta kehosta rajoittavat elämästä elämää. Ja silti ymmärrän heitä täysin: Ei se ole helppoa, jos kokee oman kehonsa poikkeavan niin suuresti siitä, mitä pidetään kauniin kehon määritelmänä. Itsekin koen samoja tunteita useinkin. Häpeä on melko lamauttava tunne.

Uskalla elää elämääsi 

Haluaisin kuitenkin muistuttaa näin kesän kynnyksellä, että elämä on tarkoitettu elettäväksi. Jos koet ahdistusta kehostasi - näytti se todellisuudessa sitten miltä vaan - niin et ole yksin tunteidesi kanssa. Aika moni nainen käy pään sisällä aivan samoja tunteita ja taisteluja. 

Totuus on kuitenkin se, että jokaisen pitää valita, elääkö tässä ja nyt -elämää vai sitten kun -elämää. Sitten kun olen tarpeeksi hyvässä kunnossa, sitten kun olen itsevarmempi, sitten kun pidän itsestäni. Mikähän sinua mahtaa kaduttaa myöhemmin enemmän? Se, että jätit asioita tekemättä, koska et mielestäsi näyttänyt silloin tarpeeksi hyvältä vai se, että menit, olit ja nautit huolimatta siitä, ettet ollut itseesi täysin tyytyväinen?

Mitäs jos näin kesän alun kunniaksi päättäisit, että joka kerta kun se pään sisäinen mörkösi alkaa kritisoida sinua, haistattaisitkin sille pitkät ja menisit menojasi elämästäsi nauttien? Kuinka moni meistä muka oikeasti näyttää täydelliseltä ja täyttää "kauneusihanteet"? Miksi vain täydellisillä olisi oikeus elää täysillä elämästään nauttien? Vain sinä voit elää elämääsi. 

Ja samalla kun SINÄ päätät elää elämääsi ja olla juuri nyt ja juuri tässä kehossa hyväksyvä, annat muille ympärillä oleville luvan tehdä samoin. Saattaisit nimittäin yllättyä, jos tietäisit, ketkä kaikki kokevatkaan kehoahdistusta. 

Joten mene rannalle ja uimaan, nauti veden syleilystä, auringon lämmöstä ihollasi. Osta itsellesi sellaisia kesävaatteita, joissa koet itsesi kauniiksi, ja kävele pää pystyssä ylväästi ja kiitollisena siitä, että juuri sinulle on annettu elämän lahja, juuri sinulla on oikeus nauttia tästä hetkestä. Keskity aistimaan ja tuntemaan, keskity seurustelemaan ja olemaan kiinnostunut läheisistäsi, nauti ostamasi jäätelön mausta tai siitä iloisesti kuplivasta skumpasta hyvillä mielin. 

Älä anna kehoahdistuksen varastaa iloasi, kesääsi, muistojasi. 

Sinulla on oikeus olla, sinulla on oikeus tehdä, sinulla on oikeus nauttia, sinulla on oikeus näkyä. Käytä ne oikeudet: Ole! Tee! Nauti! Näy!

*Kuvat otettu rannalla vuosi sitten, kun poikani oli reilun vuoden ikäinen, ja minä autuaan tietämätön, että mieheni kuvasi meitä. Näitä on ihana katsella jälkeenpäin: Se oli upea, kaunis päivä rannalla ja minä nautin ja olin hetkessä, vaikka tiedän, etten tuonakaan päivänä ole ollut 100 % tyytyväinen kehooni. 

Pikakuulumiset ja uusi ravintola SAPAS

Pikakuulumiset ja uusi ravintola SAPAS

Hyvää perjantaita!

Aamulla herätessäni luulin, että tänään on maanantai – sen verran oli pää sekaisin eilisestä Helatorstain vapaasta. Mutta en valita, hyvä näin!

Vietimme eilen 5. hääpäivää rennoissa merkeissä: söimme herkkuaamupalan kotona, minkä jälkeen veimme pojan hänen isovanhemmilleen hoitoon. Teimme pienen roadtripin Tammisaareen, kävimme Gullön kartanon kukkalaaksoa ihastelemassa ja grillasimme Tammisaaren keskustan puistossa meren äärellä. Aivan mielettömässä tuulessa! Se oli aika hupaisa näky varmasti, mutta ruoka oli ainakin todella hyvää. Grillihammastani on kolottanut lähiviikkoina. Sieltä sitten kotiin niinkin hohdokkaisiin hommiin kuin keittiön siivouksen ja pyykkien viikkaamisen pariin.

Sapas = suomalainen tapas

Pääsin muuten tutustumaan aiemmin tällä viikolla eilen avajaisiaan juhlinneeseen Sapas – nimiseen ravintolaan, joka sijaitsee Turun ydinkeskustassa Fortuna-korttelissa osoitteessa Linnankatu 14. Sapas –ravintolalla on aika ihastuttava konsepti: he tarjoilevat suomalaisia tapaksia eli sapaksia, jotka valmistetaan suomalaisista raaka-aineista, mahdollisimman usein lähiruuasta ja aina sesongin mukaan. Suomalaisuus ja lähituotanto näkyvät myös juomapuolella. Pakko näin villivihannesmeningeistä kiinnostuneena mainita myös, että heillä oli tällä viikolla lähdössä keräilijät poimimaan kuusenkerkkää, josta valmistetaan sitten gin tonicia.

Sain maistella joitain heidän ihania sapaksiaan ja voi että mitä makuelämyksiä sainkaan kokea! Menu koostuu noin 20 sapaksesta, joista muutamat ovat jälkiruokasapaksia. Makumaailma oli todella freesi ja kivan erilainen, ja oli ihana päästä herkuttelemaan sellaisilla jutuilla, joita ei itse arjessa tule tehtyä. Sain maistaa mm. karjalanpaistiburgeria, haukipullaa ja hernepyrettä, muikkuja, pinaattilettuja sienitäytteellä (lemppari!) ja jälkkäriksi vielä raparperikiisseliä ja Fazerin suklaasta ja Mariannesta tehtyä rocky roadia (NIIN hyvä, osui ja upposi tähän raskaana olevaan!).

Sapas haluaa elvyttää unohtuneita suomalaisia ruokia ja raaka-aineita ja tarjoilla niitä ihanalla ja innostavalla twistillä. Sapaksen hintaharukka on noin 4-8 euroa. Lisäksi viikonloppuisin on fintsos-buffet, joka koostuu suomalaisista pinchoksista eli leivän päälle kootuista annoksista. Ja brunssifaneille tiedoksi: tulossa on lauantai- ja sunnuntaibrunssikin!

Ravintola on muuten perustettu Sylvi Salosen sisustusliikkeen ihaniin tiloihin, ja tiloissa toimii edelleen myös sisustusliike. Ravintolan sisustus on mahdollista siis ostaa itselleen kotiin: niin astiasto kuin koristetyynytkin ovat myytävissä sisustuspuolella. Rakennus on muuten itsessään näkemisen arvoinen, se on museoviraston suojelema, rosoisen kaunis. Ja pihalle valmistuu juuri terassi.

Olen muuten aika mielissäni siitä, että yritystä pyörittää kaksi sydämellisen oloista naista, Sanna ja Kaisa. Hyvä naiset!

Sapakseen kannattaa mielestäni mennä…
♡ Jos haluat pikku purtavaa ja lasin hyvää juomaa.
  Jos sinulla on isompikin nälkä.
♡ Jos haluat syödä suomalaista, lähituotettua ruokaa ja kokea raikkaita ja uusia makuelämyksiä.
♡ Jos haluat viedä ulkomaalaisen ystäväsi syömään oikeasti suomalaista ruokaa.
♡ Jos et itsekään enää tiedä, mikä on suomalaista ruokaa.
♡  Jos nautit kauniista ruuasta kauniissa ympäristössä.
♡ Jos haluat tutustuttaa lapsesi suomalaiseen ruokaan ja erilaisiin makuihin.

Kysyin muuten ihan suoraan, että ovatko lapset tervetulleita. Kyllä ovat! Yrittäjät toivovatkin, että lapsetkin pääsisivät maistelemaan uusia, hyviä makuja ja kokemaan, mitä muuta suomalainen ruoka on kuin nauravat nakit.

Ihanaa viikonloppua! Kertokaa, jos käytte testaamassa ja mitä testasitte!

Mitä olen oppinut 5 avioliittovuoden aikana?

Mitä olen oppinut 5 avioliittovuoden aikana?

Aurinko paistoi kirkkaana sinisellä taivaalla, linnut lauloivat ja ilma oli täynnä lupausta: keli oli kuin morsian. Kevät oli tuona vuonna, 2012, parhaimmillaan hääpäivänämme. Päivänä, jolloin kaksi nuorta, 24 –vuotiasta, olivat päättäneet sitoutua toisiinsa ja rakastamiseen loppuelämäksi.

Kihloihin menimme vähän reilun puolentoista vuoden yhdessä olon jälkeen, ja häitä juhlittiin, kun olimme tunteneet vasta alle 2.5 vuotta. Sanon vasta, sillä uskoisin, että menimme keskivertoa nopeammin naimisiin. 

Emme olleet mitään untuvikkoja, nuoria ja naiiveja, kun seisoimme alttarilla sinä päivänä viisi vuotta sitten. Olimme jo joutuneet käymään läpi vaikeitakin juttuja seurustelumme aikana, eikä meillä ollut vaahtokarkkimaisen hempeät ja höttöiset kuvitelmat avioliitosta. 

Silti avioliitto yllättää. Pitkä parisuhde yllättää. Ja ennen kaikkea se opettaa. Ja tuo oppiminenhan on vasta aivan alussa, sillä olemme tänään, 5 vuotta myöhemmin, edelleen sitoutuneet loppuelämäksi toisiimme ja rakastamiseen, vaikka nyt tiedämme huomattavasti paremmin kuin silloin, ettei se ole helppoa tai kivutonta.

Olen tässä hääpäivän lähestyessä miettinyt, mitä asioita olen oppinut - ja niitähän on paljon. Tässä kuitenkin pitkästä listasta viisi asiaa.

5+1 asiaa, jotka olen oppinut 5 avioliittovuoden aikana

1. Parisuhde paljastaa sinusta sellaisiakin asioita, joita et välttämättä haluaisi nähdä.
Se tuo esiin keskeneräisyytesi, itsekkyytesi, haavoittuvuutesi ja heikkoutesi. Niitä asioita ei ole välttämättä mukava kohdata. Se paljastaa nämä asiat myös kumppanistasi – mikä voi olla yhtä vaikea kohtaamisen paikka. Prosessi on harvoin helppo tai herkullinen, ja joskus voisi tuntua paremmalta paeta ongelmia niiden kohtaamisen sijaan. Nykyään kuulee hirveän usein tämän ajatuksen: ”Hän ei tuo minusta esiin parhaita puoliani. En ole parhaimmillani hänen kanssaan.” Well, that’s the point! Uskon, että pitkän parisuhteen tarkoitus on nimenomaan tuoda esiin meissä ne asiat, jotka eivät tule esiin missään muissa suhteissa, jotta voimme kohdata ne ja kasvaa – yksin ja yhdessä – mutta se vaatii sitoutumista ja kykyä sietää myös ikäviä tilanteita ja tunteita.

2. Armollisuus on pitkän suhteen elinehto. 
Voi kuinka helppoa on sanoa ihastuksissaan, että antaa kaiken anteeksi, sillä sitä ajattelee, että toinen on täydellinen, ja että se oma parisuhde tulee olemaan täydellinen. Toisaalta monella kuulee olevan naimisiin mennessä lista asioita, joita ei kyllä koskaan antaisi anteeksi. Mutta virheitä tehdään ja pettymyksiä tulee. Sen sijaan, että etsittäisiin tie ulos suhteesta, tulisi etsiä tie eteenpäin. Armo on se tie. Armo on kuin virvoittava tuuli, raikas vesi. Se on parisuhteen elinehto. Anteeksi pyytäminen ja antaminen on mahdollista, joskin prosessi voi olla pitkä ja valinta on tehtävä yhä uudelleen. Mutta kipeiden asioiden läpikäyminen tuo kyllä jotain sellaista ihmeellistä vahvuutta parisuhteeseen, jota ei ongelmia välttelemällä voi ikinä saavuttaa. Muistan kuulleeni ennen naimisiin menoa, että avioliitossa ei ole kyse siitä, jos puoliso satuttaa sinua, vaan kun. Toisin sanoen tulette molemmat mokaamaan. Sitä ei voi etukäteen tietää miten, ja ne voivat olla yllättäviäkin asioita. Täydellistä parisuhdetta, täydellistä puolisoa ja täydellistä sinua ei ole olemassa, ja se on hyvä muistaa. Mutta armo ja anteeksiantaminen ovat tie eteenpäin niin pienistä kuin suuristakin vastoinkäymisistä.

3. Miehet ja naiset ovat erilaisia parisuhteessa. 
Kyllä, kaikki ovat yksilöitä, enkä yritä nyt yleistää kaikkiin tai sanoa, että kaikki erilaisuus johtuu sukupuolesta. Mutta uskon silti monen lukemani jutun perusteella, että miehillä ja naisilla on myös yleistäen aika erilaisia toiveita, tarpeita, tunteita ja tulkintoja parisuhteessa –liittyen läheisyyteen, rakkauteen, seksiin, kunnioitukseen, puhumiseen, riitelyyn. Joskus on vain helpompaa ja hedelmällisempää tiedostaa ja hyväksyä perustavanlaatuinen erilaisuutemme, ja hyväksyä myös se, ettemme voi välttämättä ymmärtää toisiamme täysin – eikä se ole aina tarpeen. Emmekä varsinkaan voi muuttaa puolisoamme kokemaan, näkemään ja tuntemaan asioita, kuten me. Lord knows how hard we try though!

4. Itsestään pitää kantaa vastuuta.
Parisuhteen suuri lahja on, että saamme turvautua toinen toisiimme, kasvaa yhteen ja nauttia läheisyydestä. Samalla meidän on kyettävä seistä myös omilla jaloillamme; pitää huolta siitä, että kannamme itsestämme ja teoistamme vastuuta, että kasvamme ja kehitymme yksilöinä ja että huolehdimme myös itsenäisesti omista erilaisista tarpeistamme. Monesti tuntuu, että nuoret, vastarakastuneet pariskunnat ovat kietoutuneet täysin yhteen, ja taas moni vanhempi pariskunta on kasvanut kauas pois toistensa luota - läheisyys on kadonnut ja pahimmassa tapauksessa sen tilalle on tullut katkeruutta, kaunaa ja vihaakin. Lujan ja intiimin parisuhteen salaisuus taitaa piillä siinä, että molemmat kykenevät seistä omilla jaloillaan, mutta niin, että samalla puolisoiden välillä on lämmin, luja, läheinen ja intiimi suhde. Heidän välillä on keskinäinen, tasavertainen kunnioitus, tarvitsevuus ja rakkaus; he ovat yhtä. Tällaiseksi pariskunnaksi haluan, että mekin kasvamme.  

5. Seksi on lahja.
Tuntuu, että mediassa vallitsee ajatus siitä, että parasta seksiä harrastetaan parisuhteen alkuaikoina, kiihkeissä yhden illan jutuissa tai kenties avioliiton ulkopuolella jonkun toisen kuin oman puolison kanssa. Harvoin näkee elokuvissa tai sarjoissa aviopareja, joilla on hyvä, läheinen ja intiimi suhde, ja jotka nauttivat seksistä yhdessä. Uutisotsikot korostavat, että suomalaiset harrastavat ennätyksellisen vähän seksiä parisuhteessa, ja yleinen sanoma tuntuu olevan, että pikkulapsiarjessa seksin voi unohtaa, "laittaa hattuhyllylle". Näinhän se varmasti monesti onkin: kalenterit täyttyvät menoista, älylaitteita hivellään enemmän kuin omaa kumppania, Netflixit koukuttavat helppoudellaan ja parisuhteen muut ongelmat kasautuvat puolisoiden välille, eikä enää löydetä yhteyttä seksinkään saralla. Seksi voisi kuitenkin tulla aina vaan paremmaksi, jos puolisot sitoutuvat toisiinsa, selättävät ongelmia ja antavat armollisuuden ja rakkauden olla niitä asioita, joita heidän välillä on – katkeruuden, vihan, loukkaantumisen tai epävarmuuden sijaan. Seksissäkin voi kysyä itseltään: Miten voisin osoittaa rakkautta, hellyyttä ja hyväksyntää puolisoani kohtaan? Antakaa mennä ja nauttikaa, sehän on vain teille tarkoitettu lahja! Halua puolisoasi ja anna puolisosi haluta sinua. 

+1: Ystävyyden vaaliminen vie pitkälle. 
Kaikista elämän haasteista huolimatta meillä on aina ollut ihanaa aikaa ja todella hauskaa yhdessä. Olemme alusta alkaen sitoutuneet viettämään aikaa yhdessä, jättämään kalenteriin reilusti aikaa ystävyydellemme ja tekemään kaikkea sellaista yhdessä, josta nautimme - lapsen saamisen jälkeenkin. Mieheni on paras ystäväni, ja siitä haluan pitää kiinni. Jonain päivänä lapset lentävät pesästä, mutta mieheni kanssa tulen elämään toivottavasti loppuelämäni. 


Hyvää hääpäivää rakkaalle miehelleni!

Mitä asioita sinä olet oppinut parisuhteesi aikana?


P.S. Kuvat on otettu vasta myöhemmin häiden jälkeen kauniina elokuisena iltana. Kuvaajana Maria Korkeila. 

KotiSpa Vinkkejä feat. The Incredible Face Mask + ALENNUSKOODI

KotiSpa Vinkkejä feat. The Incredible Face Mask + ALENNUSKOODI

*Yhteistyössä Maybeautyn kanssa*
Rakastan mini-spa hetkiä kotona! Se on tainnut blogihistoriani aikana tulla selväksi. Ja niiden merkitys on oikeastaan vain korostunut lapsen saannin myötä. Kun vauva- ja taaperoarjessa antaa lapselle itsestään kirjaimellisesti lähes kaiken - etenkin jos imettää - niin pienet, omat  hetket eivät ole vain ihania, vaan välttämättömiä.  

Niissä hetkissä saa hetken olla vain minä, nainen, ja keskittyä vain itseensä. Ja toisaalta, en usko, että on parisuhteellekaan yhtään huono juttu, että nainen saa kokea olevansa nainen, kaunis ja huoliteltu. Kyllä se romantiikka voi aika ajoin olla viimeisenä mielessä, jos akut ovat tyhjät ja on sellainen olo, että kulmakarvat rehottaa (puhumattakaan säärikarvoista) ja päällä on verkkarit ja pukluinen paita.

Aika ja raha ovat sitäpaitsi aika kortilla monella pikkulapsen äidillä, joten miksi ei pakenisi omaan kylpyhuoneeseen ja yrittäisi tavoitella hieman spa-henkisyyttä kotikonstein? Spa-hetkiini kuuluu yleensä sauna ja kuuma suihku, vartalonkuorinta, kasvonaamio, säärikarvojen ajelu, hiusnaamio ja kynsien lakkaaminen. Joskus laitan Spotifysta Spa-soittolistan soimaan ja siemailen appelsiinimehua kuohuviinilasista. Ihanan tuoksuinen vartalovoide, puhdas pyyhe ja kylpytakki kruunaa fiiliksen kotihoitojen jälkeen. 

Ahh. 

Sain vastikään yhteistyössä Maybeautyn kanssa testiin itselleni ihan uuden kasvonaamion. En todellakaan ole mikään kauneudenhoidon asiantuntija, mutta väliäkö sillä. Eiköhän jotakuta kiinnosta myös ihan tavallisen meikä mamin kokemukset. The Incredible Face Mask lupaa poistaa mustapäät (jes!), rasvan, kuolleen ihosolukon ja muut ihon epäpuhtaudet. Eli kaiken sen kökön, mistä me varmaan ilomielin luovumme.

Kyseessä on savinaamio, mutta peel-off sellainen. Alla olevassa videossa näette sen käyttöä paremmin. Iho on kasvonaamion jälkeen freesi ja vaikka ihan kaikki ihoni epäpuhtaudet eivät lähteneetkään kokonaan (onko se edes mahdollista?) niin ihoni on naamion jälkeen todella pehmeä. Eron huomaa mielestäni hyvin, kun meikkaa seuraavan kerran. 

Suosittelen tilaamaan testiin itselleen, varsinkin jos T-alueen mustapäät ärsyttävät! Tässä hieman parempi vaihtoehto peilin edessä puristelulle. Kerran viikossa kun käyttää, niin iho näyttää aika paljon raikkaammalta. Ja se on ihan tervetullutta varsinkin näin kesän kynnyksellä, kun en ainakaan itse välitä käyttää hirveästi meikkiä, ja toisaalta kun aurinkovoiteet tukkivat herkästi ihohuokosia. 

Saan tarjota teille Maybeautyn kanssa 30 % alennuksen, joten nyt on hyvä tsäänssi kokeilla jotain uutta ja piristävää! Alennuskoodi on pettmask. Klikkaa itsesi tänne!


Mitä kaikkea sun kotispa-hetkiin kuuluu?

Perhelomalla Virossa!

Perhelomalla Virossa!

 
Tere!

Olemme takaisin kotona Suomessa hauskan Viron reissumme jälkeen! Minäkin olen taas elävien kirjoissa, sillä reissu ei päättynyt ihan toivotulla tavalla. Sain nimittäin joko ruokamyrkytyksen tai vatsataudin tuliaisiksi. Jep! Laivamatka ja automatka Helsingistä kotiin olivat melkoisen tuskaiset huonovointisena ja kuumeisena, mutta onneksi eilen sain herätä jo huomattavasti parempiin fiiliksiin. Eipä kyllä ole moiset episodit mitään suurta herkkua, mutta voin kertoa huokaisseeni helpotuksesta, etten kuitenkaan saanut noroa toistamiseen. Ainakaan vielä. 

Olimme siis liikenteessä mieheni, poikani ja vanhempieni kanssa. Vietimme yhden yön Tallinnassa sekä kolme yötä Saarenmaalla kylpylähotellissa. Tällä kertaa reissun kohokohta taisi itselleni olla kylpylässä rentoutuminen, poikan riemun todistaminen sekä perheeni kanssa ajan viettäminen. Raskaus on yhtäkkiä alkanut tuntua raskaalta, joten relaaminen altaissa teki todella hyvää. 

Saarenmaa oli meille uusi tuttavuus, ja tuntuu, että paljon jäi vielä nähtävää ja koettavaa. Luonto oli kaunista ja siellä olisi varmasti ihana päästä kiertämään fillareilla. 

Molemmat hotellit, joissa yövyimme, olivat todella kivoja ja palvelu erinomaista. Tallinnan Radisson Blue Sky Hotellia voin lämpimästi suositella: huone oli ihana ja palvelu todella ystävällistä, rentoa ja huumorintajuista. Saarenmaalla yövyimme George Ots Spa Hotellissa, joka oli myös kiva. Erityisesti pidin hotellin aulasta, ravintolasta, leikkitiloista ja kylpylästä. Kylpylä oli monipuolinen, siisti ja rentouttava. Olisipa Suomenkin kylpylöissä yhtä paljon erilaisia OIKEASTI lämpimiä altaita! 

Näin off-season aikaan missään ei myöskään ollut ruuhkaa. Reissun miinuksena voisi mainita, että hintataso on Virossa noussut aikalailla, eikä ravintoloissa syöminen ole enää läheskään yhtä edullista kuin ennen - monessa paikassa hinnat lähentelevät jo Suomen hintatasoa. Palvelu ei kuitenkaan ihan kaikkialla mielestäni vastaa hintatasoa, joten siinä olisi joillain mestoilla hieman petrattavaa. 

Ehdin jo kylpylässä ollessa haaveilla lottovoitosta ja omasta kotikylpylästä, se olisi IHANAA! Tuskin enää muuta tekisin kuin altaissani lilluisin! ;) 

Kotispasta puheenollen nyt alkuviikosta tulee postaus yhdestä kasvonaamiosta, jonka sain testattavaksi, ja pieni video siitä. Stay tuned. 

Nyt meillä koittaa arkeen paluu hetkeksi, kun mies palaa isyyslomalta töihin. Mutta kohta se kesäloma sitten taas alkaa! Seuraavan parin viikon aikana olisi siis tarkoitus hoitaa muutamia asioita kuntoon ja viettää taas normiarkea kotiäippänä. Ja ensi kuussahan tämän mamman äitiyslomakin alkaa! Tosin hieman veikkaan, että tällä kierroksella äitiysloma on arkea siinä missä muutkin päivät, nimittäin mitään varsinaista lomaa en kotiäitiydestäni tietenkään saa. Eiks se näin mene, äidit?