Kesäkelit ja Kehoahdistus

Kesän saapumista odotetaan kuin kuuta nousevaa pitkän ja pimeän talven jälkeen. Aurinko alkaa vihdoin taas paistaa ja pikku hiljaa tuntua jopa paahtavalta iholla. Ihmiset hymyilevät ja tunnelma on iloinen - kesä on ihmisen parasta aikaa!

Kaikki kesään kuuluva ei suinkaan ole mukavaa. Esimerkiksi hyttyset? Ei kiitos. Samalla kun lukemat lämpömittarissa kohoavat iskee aika monelle myös erityinen kesään kuuluva kehoahdistus. Kesän kuumuus pakottaa vähentämään kerroksia ja näyttäytymään - eikä se ole kaikille välttämättä miellyttävää. 

Vääränlainen kroppa, armoton muoti ja kitkerä kateus

Yhtä ahdistaa kalman kalpea talvi-iho, toista selluliitti. Joku ajattelee, että tissit ovat aivan liian pienet, toisella ne ovat taas liian isot. Reidet ovat rumat, jalat liian lyhyet, eikä käsivarretkaan ole kuin Michelle Obamalla. Raskaana olevia ahdistaa iso maha ja keho, joka ei tunnu omalta, synnyttäneitä (oli synnytyksestä sitten kuukausi tai useampi vuosi) epämääräisen hyllyvä kroppa ja maha, joka ei vain tunnu palautuvan. Bikinikunto 2017? Forget about it. 

Tilannetta ei toki helpota, että muoti tuntuu olevan armoton. On mikrosortsia, napapaitaa ja läpinäkyviä vaatteita. Puhumattakaan bikinivalikoimasta, joka voi tuntua onnettomalta: näyttääkö ne muka hyvältä jonkun muun kuin niitä esittelevän mallin päällä? Pukukopin epäimartelevan valaistuksen alla seistessä saattaa epätoivon kyynel iskeä, kun mikään leikkaus ei toimi, eikä mikään yläosa tarjoa tarpeeksi tukea, ja kaikkialta puristaa huonolla tavalla. Tai kenties tuntuu siltä, ettei sinusta ole täyttämään pienintäkään saatavilla olevaa kokoa. 

Omaa oloa ei välttämättä helpota kaupungilla kävely. Ympärillä pakarat vilkkuvat sortseissa, jotka näyttävät pikemminkin alusvaatteilta, vastaan kävelevän tissit ovat kuin tarjottimella, etkä ole aina varma, onko jokin asu tarkoitettu julkisella paikalla käytettäväksi. Mitään ei ainakaan jätetä arvelujen varaan. Siinä voi moni nainen - etenkin jos ikää on yli 25 vuotta - kokea pientä ahdistusta omasta kropastaan ja kenties kateutta toisen kehosta, etenkin jos on liikkeellä oman puolisonsa kanssa. "Eipä minusta ole tuohon asuun / olenpa minä läski / olisinpa minä tuollainen / mahdankohan olla riittävä mieheni silmissä..."

Kun kehoahdistus rajoittaa elämistä 

Monen hymyn takana voi oikeasti olla ahdistusta, mutta ainakin henkilö on päässyt kodistaan ulos ja liikkeelle. Valitettavan usein kehoahdistus voi kuitenkaan johtaa siihen, että alkaa rajoittaa elämistään. Vältellään tiettyjä aktiviteetteja, vaikka oikeasti haluaisi niitä tehdä tai jätetään jokin sosiaalinen tapahtuma väliin, koska koetaan oma ulkonäkö niin ahdistavaksi.

Seurasin vähän aikaa sitten naisten välistä keskustelua rannalle ja uimaan menemisestä kesällä. Keskustelun perusteella todella moni ei raskauden jälkeen enää käy rannalla tai ainakaan uskalla olla siellä uima-asussa, koska kokee kehonsa niin vastenmieliseksi. Vatsa ei ole palautunut toivotulla tavalla, rinnat ovat muuttuneet, painoa ei koeta ihanteelliseksi tai kehoa muuten tarpeeksi timmiksi. 

Tulin aika surulliseksi lukiessani, miten naiset puhuivat itsestään, miten rumilla sanoilla he puhuivat kehostaan ja miten tunteet omasta kehosta rajoittavat elämästä elämää. Ja silti ymmärrän heitä täysin: Ei se ole helppoa, jos kokee oman kehonsa poikkeavan niin suuresti siitä, mitä pidetään kauniin kehon määritelmänä. Itsekin koen samoja tunteita useinkin. Häpeä on melko lamauttava tunne.

Uskalla elää elämääsi 

Haluaisin kuitenkin muistuttaa näin kesän kynnyksellä, että elämä on tarkoitettu elettäväksi. Jos koet ahdistusta kehostasi - näytti se todellisuudessa sitten miltä vaan - niin et ole yksin tunteidesi kanssa. Aika moni nainen käy pään sisällä aivan samoja tunteita ja taisteluja. 

Totuus on kuitenkin se, että jokaisen pitää valita, elääkö tässä ja nyt -elämää vai sitten kun -elämää. Sitten kun olen tarpeeksi hyvässä kunnossa, sitten kun olen itsevarmempi, sitten kun pidän itsestäni. Mikähän sinua mahtaa kaduttaa myöhemmin enemmän? Se, että jätit asioita tekemättä, koska et mielestäsi näyttänyt silloin tarpeeksi hyvältä vai se, että menit, olit ja nautit huolimatta siitä, ettet ollut itseesi täysin tyytyväinen?

Mitäs jos näin kesän alun kunniaksi päättäisit, että joka kerta kun se pään sisäinen mörkösi alkaa kritisoida sinua, haistattaisitkin sille pitkät ja menisit menojasi elämästäsi nauttien? Kuinka moni meistä muka oikeasti näyttää täydelliseltä ja täyttää "kauneusihanteet"? Miksi vain täydellisillä olisi oikeus elää täysillä elämästään nauttien? Vain sinä voit elää elämääsi. 

Ja samalla kun SINÄ päätät elää elämääsi ja olla juuri nyt ja juuri tässä kehossa hyväksyvä, annat muille ympärillä oleville luvan tehdä samoin. Saattaisit nimittäin yllättyä, jos tietäisit, ketkä kaikki kokevatkaan kehoahdistusta. 

Joten mene rannalle ja uimaan, nauti veden syleilystä, auringon lämmöstä ihollasi. Osta itsellesi sellaisia kesävaatteita, joissa koet itsesi kauniiksi, ja kävele pää pystyssä ylväästi ja kiitollisena siitä, että juuri sinulle on annettu elämän lahja, juuri sinulla on oikeus nauttia tästä hetkestä. Keskity aistimaan ja tuntemaan, keskity seurustelemaan ja olemaan kiinnostunut läheisistäsi, nauti ostamasi jäätelön mausta tai siitä iloisesti kuplivasta skumpasta hyvillä mielin. 

Älä anna kehoahdistuksen varastaa iloasi, kesääsi, muistojasi. 

Sinulla on oikeus olla, sinulla on oikeus tehdä, sinulla on oikeus nauttia, sinulla on oikeus näkyä. Käytä ne oikeudet: Ole! Tee! Nauti! Näy!

*Kuvat otettu rannalla vuosi sitten, kun poikani oli reilun vuoden ikäinen, ja minä autuaan tietämätön, että mieheni kuvasi meitä. Näitä on ihana katsella jälkeenpäin: Se oli upea, kaunis päivä rannalla ja minä nautin ja olin hetkessä, vaikka tiedän, etten tuonakaan päivänä ole ollut 100 % tyytyväinen kehooni. 

Ei kommentteja