Mitä olen oppinut 5 avioliittovuoden aikana?

Aurinko paistoi kirkkaana sinisellä taivaalla, linnut lauloivat ja ilma oli täynnä lupausta: keli oli kuin morsian. Kevät oli tuona vuonna, 2012, parhaimmillaan hääpäivänämme. Päivänä, jolloin kaksi nuorta, 24 –vuotiasta, olivat päättäneet sitoutua toisiinsa ja rakastamiseen loppuelämäksi.

Kihloihin menimme vähän reilun puolentoista vuoden yhdessä olon jälkeen, ja häitä juhlittiin, kun olimme tunteneet vasta alle 2.5 vuotta. Sanon vasta, sillä uskoisin, että menimme keskivertoa nopeammin naimisiin. 

Emme olleet mitään untuvikkoja, nuoria ja naiiveja, kun seisoimme alttarilla sinä päivänä viisi vuotta sitten. Olimme jo joutuneet käymään läpi vaikeitakin juttuja seurustelumme aikana, eikä meillä ollut vaahtokarkkimaisen hempeät ja höttöiset kuvitelmat avioliitosta. 

Silti avioliitto yllättää. Pitkä parisuhde yllättää. Ja ennen kaikkea se opettaa. Ja tuo oppiminenhan on vasta aivan alussa, sillä olemme tänään, 5 vuotta myöhemmin, edelleen sitoutuneet loppuelämäksi toisiimme ja rakastamiseen, vaikka nyt tiedämme huomattavasti paremmin kuin silloin, ettei se ole helppoa tai kivutonta.

Olen tässä hääpäivän lähestyessä miettinyt, mitä asioita olen oppinut - ja niitähän on paljon. Tässä kuitenkin pitkästä listasta viisi asiaa.

5+1 asiaa, jotka olen oppinut 5 avioliittovuoden aikana

1. Parisuhde paljastaa sinusta sellaisiakin asioita, joita et välttämättä haluaisi nähdä.
Se tuo esiin keskeneräisyytesi, itsekkyytesi, haavoittuvuutesi ja heikkoutesi. Niitä asioita ei ole välttämättä mukava kohdata. Se paljastaa nämä asiat myös kumppanistasi – mikä voi olla yhtä vaikea kohtaamisen paikka. Prosessi on harvoin helppo tai herkullinen, ja joskus voisi tuntua paremmalta paeta ongelmia niiden kohtaamisen sijaan. Nykyään kuulee hirveän usein tämän ajatuksen: ”Hän ei tuo minusta esiin parhaita puoliani. En ole parhaimmillani hänen kanssaan.” Well, that’s the point! Uskon, että pitkän parisuhteen tarkoitus on nimenomaan tuoda esiin meissä ne asiat, jotka eivät tule esiin missään muissa suhteissa, jotta voimme kohdata ne ja kasvaa – yksin ja yhdessä – mutta se vaatii sitoutumista ja kykyä sietää myös ikäviä tilanteita ja tunteita.

2. Armollisuus on pitkän suhteen elinehto. 
Voi kuinka helppoa on sanoa ihastuksissaan, että antaa kaiken anteeksi, sillä sitä ajattelee, että toinen on täydellinen, ja että se oma parisuhde tulee olemaan täydellinen. Toisaalta monella kuulee olevan naimisiin mennessä lista asioita, joita ei kyllä koskaan antaisi anteeksi. Mutta virheitä tehdään ja pettymyksiä tulee. Sen sijaan, että etsittäisiin tie ulos suhteesta, tulisi etsiä tie eteenpäin. Armo on se tie. Armo on kuin virvoittava tuuli, raikas vesi. Se on parisuhteen elinehto. Anteeksi pyytäminen ja antaminen on mahdollista, joskin prosessi voi olla pitkä ja valinta on tehtävä yhä uudelleen. Mutta kipeiden asioiden läpikäyminen tuo kyllä jotain sellaista ihmeellistä vahvuutta parisuhteeseen, jota ei ongelmia välttelemällä voi ikinä saavuttaa. Muistan kuulleeni ennen naimisiin menoa, että avioliitossa ei ole kyse siitä, jos puoliso satuttaa sinua, vaan kun. Toisin sanoen tulette molemmat mokaamaan. Sitä ei voi etukäteen tietää miten, ja ne voivat olla yllättäviäkin asioita. Täydellistä parisuhdetta, täydellistä puolisoa ja täydellistä sinua ei ole olemassa, ja se on hyvä muistaa. Mutta armo ja anteeksiantaminen ovat tie eteenpäin niin pienistä kuin suuristakin vastoinkäymisistä.

3. Miehet ja naiset ovat erilaisia parisuhteessa. 
Kyllä, kaikki ovat yksilöitä, enkä yritä nyt yleistää kaikkiin tai sanoa, että kaikki erilaisuus johtuu sukupuolesta. Mutta uskon silti monen lukemani jutun perusteella, että miehillä ja naisilla on myös yleistäen aika erilaisia toiveita, tarpeita, tunteita ja tulkintoja parisuhteessa –liittyen läheisyyteen, rakkauteen, seksiin, kunnioitukseen, puhumiseen, riitelyyn. Joskus on vain helpompaa ja hedelmällisempää tiedostaa ja hyväksyä perustavanlaatuinen erilaisuutemme, ja hyväksyä myös se, ettemme voi välttämättä ymmärtää toisiamme täysin – eikä se ole aina tarpeen. Emmekä varsinkaan voi muuttaa puolisoamme kokemaan, näkemään ja tuntemaan asioita, kuten me. Lord knows how hard we try though!

4. Itsestään pitää kantaa vastuuta.
Parisuhteen suuri lahja on, että saamme turvautua toinen toisiimme, kasvaa yhteen ja nauttia läheisyydestä. Samalla meidän on kyettävä seistä myös omilla jaloillamme; pitää huolta siitä, että kannamme itsestämme ja teoistamme vastuuta, että kasvamme ja kehitymme yksilöinä ja että huolehdimme myös itsenäisesti omista erilaisista tarpeistamme. Monesti tuntuu, että nuoret, vastarakastuneet pariskunnat ovat kietoutuneet täysin yhteen, ja taas moni vanhempi pariskunta on kasvanut kauas pois toistensa luota - läheisyys on kadonnut ja pahimmassa tapauksessa sen tilalle on tullut katkeruutta, kaunaa ja vihaakin. Lujan ja intiimin parisuhteen salaisuus taitaa piillä siinä, että molemmat kykenevät seistä omilla jaloillaan, mutta niin, että samalla puolisoiden välillä on lämmin, luja, läheinen ja intiimi suhde. Heidän välillä on keskinäinen, tasavertainen kunnioitus, tarvitsevuus ja rakkaus; he ovat yhtä. Tällaiseksi pariskunnaksi haluan, että mekin kasvamme.  

5. Seksi on lahja.
Tuntuu, että mediassa vallitsee ajatus siitä, että parasta seksiä harrastetaan parisuhteen alkuaikoina, kiihkeissä yhden illan jutuissa tai kenties avioliiton ulkopuolella jonkun toisen kuin oman puolison kanssa. Harvoin näkee elokuvissa tai sarjoissa aviopareja, joilla on hyvä, läheinen ja intiimi suhde, ja jotka nauttivat seksistä yhdessä. Uutisotsikot korostavat, että suomalaiset harrastavat ennätyksellisen vähän seksiä parisuhteessa, ja yleinen sanoma tuntuu olevan, että pikkulapsiarjessa seksin voi unohtaa, "laittaa hattuhyllylle". Näinhän se varmasti monesti onkin: kalenterit täyttyvät menoista, älylaitteita hivellään enemmän kuin omaa kumppania, Netflixit koukuttavat helppoudellaan ja parisuhteen muut ongelmat kasautuvat puolisoiden välille, eikä enää löydetä yhteyttä seksinkään saralla. Seksi voisi kuitenkin tulla aina vaan paremmaksi, jos puolisot sitoutuvat toisiinsa, selättävät ongelmia ja antavat armollisuuden ja rakkauden olla niitä asioita, joita heidän välillä on – katkeruuden, vihan, loukkaantumisen tai epävarmuuden sijaan. Seksissäkin voi kysyä itseltään: Miten voisin osoittaa rakkautta, hellyyttä ja hyväksyntää puolisoani kohtaan? Antakaa mennä ja nauttikaa, sehän on vain teille tarkoitettu lahja! Halua puolisoasi ja anna puolisosi haluta sinua. 

+1: Ystävyyden vaaliminen vie pitkälle. 
Kaikista elämän haasteista huolimatta meillä on aina ollut ihanaa aikaa ja todella hauskaa yhdessä. Olemme alusta alkaen sitoutuneet viettämään aikaa yhdessä, jättämään kalenteriin reilusti aikaa ystävyydellemme ja tekemään kaikkea sellaista yhdessä, josta nautimme - lapsen saamisen jälkeenkin. Mieheni on paras ystäväni, ja siitä haluan pitää kiinni. Jonain päivänä lapset lentävät pesästä, mutta mieheni kanssa tulen elämään toivottavasti loppuelämäni. 


Hyvää hääpäivää rakkaalle miehelleni!

Mitä asioita sinä olet oppinut parisuhteesi aikana?


P.S. Kuvat on otettu vasta myöhemmin häiden jälkeen kauniina elokuisena iltana. Kuvaajana Maria Korkeila. 

3 kommenttia

  1. Tossa ensimmäisessä ja neljännessä kohdassa oli uusia pointteja mitkä eivät ole olleet ensimmäisinä mielessä ja joita on hyvä kyllä itselleen teroittaa!


    Kans näin pikkulapsiaikana pitäis itsekin muistaa pitää huolta omista tarpeista, kun tuntuu että helposti hautaa ne pinon alimmaiseksi ja mielessä käy pieni kateus jos toinen osaa vaatia omaa aikaa eri tavalla.

    Ja vielä se, ihana että puhut avoimesti ja painotat seksin merkitystä. Tuntuu, että usein parisuhteessa sitä käytetään väärin, vallankäytön välineenä ja "palkintona" joka omasta näkökulmasta tuntuu maailman typerimmältä jutulta! Anna ilolla niin saat vielä enemmän:D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moi Lottis!

      Näitä saa kyllä itsekin kerrata itselleen, moni asia taitaa parisuhteessa olla helpommin sanottu kuin tehty. Onneksi on aikaa opetella ;)

      Toi kateus on kyllä hyvä pointti, just tällä viikolla oli siitä puhetta eräiden äitien kanssa. Että kun huomaa, että ei aina kykenekään niin hyvillä mielin "jäämään" lasten kanssa kotiin tai "päästämään" miestä menoihinsa, kun itsellä on akut ihan tyhjät. Ja on välillä vaikea iloita toisen puolesta, kun kokee jäävänsä paitsi jostain. Ehkä tästä aiheesta voisi kirjoittaa, koen sen ainakin haastavaksi välillä!

      Kiva, että kommentoit seksiasiaa! Kyllä sitä aina miettii, että kirjoitanko tai miten kirjoitan aiheesta, mutta eihän siitä voi olla puhumatta. Sitäpaitsi joka tuutista tulee seksiä nykyään, niin on meillä naimissa olevillakin (ja etenkin ehkä meillä?) oikeus puhua siitä :D Oon miettinyt tuostakin aiheesta kirjoittamista muuten, seksistä vallankäytön välineenä. Siinä kun ei saa aikaan mitään muuta paitsi hallaa. Toi on just hyvä motto: Anna ilolla niin saat vielä enemmän! :D Loistava :D

      Poista
    2. Ja siis vielä korjauksena tuohon seksiasiaan: *naimissa ja vakituisessa parisuhteessa olevillakin :)

      Poista