Äitiys ja Pelot: Elinan Tarina


Yksi äitiyteen erottamattomasti kuuluva varjopuoli ovat erilaiset pelot ja huolet. Ne hiipivät hiljaa elämäämme, kun alamme suunnitella ja yrittää lapsensaantia tai viimeistään saatuamme sen ensimmäisen positiivisen raskaustestin. Saatamme ajatella äitiyden alussa, raskaaksi tultuamme, että pelot poistuvat, kun pääsemme "varmoille viikoille" tai kun saamme terveen vauvan syliimme, mutta pian huomaamme, että murehdittavaa ja pelättävää riittää loputtomiin. 

Mutta entä jos jokin pelko käykin toteen? Mitä jos joutuukin kohtaamaan jotain odottamatonta ja jopa sen pahimman asian, jota voisi kuvitella? Voiko siitä selvitä ja miten siitä pääsee eteenpäin? Haluan tänään jakaa teille erään naisen tarinan ja kutsua teidät mukaan tekemään yhdessä jotain hyvää hänen esikoisensa muistoksi. 

Kun pahin tapahtuu

Elina Cerell on vaimo, vastuullisen muoti-start-up -yrityksen iluutin perustaja ja kahden lapsen äiti. Elinalle ja hänen miehelleen syntyi ihana Linnea-tyttö tämän vuoden huhtikuussa, mutta heidän esikoistyttärensä, Amanda, ei ole enää täällä. Syyskuussa 2015 Amanda syntyi juuri ennen laskettua aikaa kuolleena. Shokki oli valtava. Raskaus oli sujunut ongelmitta, eikä mitään lääketieteellistä selitystä tapahtuneelle löytynyt.  

"Miten ihmeessä tästä jatketaan eteenpäin?" Elina ja hänen miehensä ajattelivat traagisen tapahtuman jälkeen. Tuskan keskellä he tulivat kuitenkin siihen tulokseen, että joko suru ottaa vallan heidän elämästään kokonaan tai sitten heidän on yritettävä nähdä jokaisessa päivässä jotain kaunista ja pyrkiä olemaan siitä kiitollisia. "Se ei ole ollut helppoa, mutta siihen me sitouduttiin."

Toinen raskaus

"Kun tein viime elokuussa raskaustestin ja se näytti plussaa, tunsin ihan mielettömän suurta iloa. Samalla mua pelotti tosi paljon. Mietin, saanko koskaan nähdä tätä toista lastamme elävänä. Syntyisiköhän hän terveenä," Elina kuvailee avoimesti ajatuksiaan. Toisessa raskaudessa Elina oli hyvin tiiviissä tarkkailussa ensimmäisen raskauden tapahtumien vuoksi, ja seurantaa lisättiin, kun huomattiin, että sikiö ei ollut kasvanut odotetusti. Raskaus oli monivaiheinen ja jännittävä. "Välillä usko siihen, että saisimme lapsen ja vieläpä terveen, horjui. Mieheni kuitenkin pysyi lujana ja rauhoitteli minua, ja päätimme luottaa siihen, että asiat ovat hyvin elleivät testit toisin osoita. Ja testejä todella tehtiin - aina sitä myöden, että vereni tutkittiin Kaliforniassa saakka!"


Toinen raskaus oli Elinan mukaan hänelle varsinainen koulu siitä, miten ajatella positiivisesti pelon keskellä. Yksi konkreettinen tapa käsitellä pelkoja oli kirjan kirjoittaminen vauvalle. Elina kirjoitti raskauden kulusta, tunteistaan ja ajatuksistaan liittyen vauvaan ja siitä, miten paljon odotti vauvan tapaamista. Jos masussa oli ollut pidempään hiljaista, Elinaa rauhoitti se, että hän pystyi kotidopplerilla kuuntelemaan vauvan sydänääniä. "Se loi rauhaa ja iloa," muistelee Elina.

Pariskunta myös sisusti vauvalle huoneen ja teki hänelle Spotify-soittolistan. "Halusin uskoa tähän vauvaan ja kertoa hänelle, miten paljon häntä rakastamme. Pelon iskiessä kirjoittelin parin ihanan äidin kanssa, jotka olivat myös menettäneet lapsensa. Vertaistuessa on voimaa," Elina kertoo. Tilastollisesti olisi myös äärimmäisen epätodennäköistä, että toinenkin lapsi kuolisi. Pariskuntaa auttoi lisäksi se, että arki rullasi ja työasiat pitivät kiireisenä, ja heillä oli myös luotto korkeimpaan: "Halusimme luottaa, ettei meille salittaisi tätä toistamiseen."

Raskauden viimeisen kuukauden aikana Elinan tytär otti kuitenkin kasvuspurtin ja vihdoin kaikki alkoi näyttää hyvältä. Huhtikuussa pariskunta sai syliinsä terveen tyttären. "Se tunne, kun saimme toisen tyttäremme syliin hengittävänä ja suloisena, oli ihan mielettömän ihana! Olimme niin kiitollisia - ja olemme sitä edelleen, jokaikinen päivä!"

Miten käsitellä pelkoja?

Pariskunnalle on Amandan menetyksen myötä konkretisoitunut Elä hetki kerrallaan - viisaus. Tulevaa ei voi ennustaa ja ennalta-arvaamattomia asioita tapahtuu. "Törmäsin somessa juuri hajatelmaan: Miracles start to happen when you give as much energy to your dreams as you do to your fears. Allekirjoitan tämän todella." Elina ajattelee, että jos pystyy löytämään jokaisesta päivästä palan unelmaa (kuten lapsen hymy, yhteinen leikkihetki tai uuden oppiminen), ja iloitsee siitä täysillä, voi siten antaa vähemmän sijaa peloilleen. 

Elina alleviivaa, että "mitä jos" -ajatukset ovat hyvin inhimillisiä, mutta järjellä ajateltuna pelot eivät läheskään aina realisoidu, joten ei ole viisasta murehtia liikaa sellaista, mikä ei välttämättä koskaan toteudu. Hän näkee peloissakin kuitenkin kaksi puolta: "Toisaalta pelkääminen voi toisinaan olla myös hyvä suojelumekanismi ja tapa valmistautua johonkin niin, ettei pahin pelko koskaan toteudukaan."


Raskaana olevia Elina haluaa lohduttaa ja rohkaista. Lähes kaikki odottavat äidit jännittävät, ja ajatuksiaan kannattaakin jakaa niiden kanssa, jotka ovat kokeneet samoin. Pelkojen kanssa kamppaillut äiti suosittelee luomaan heti alkumetreillä vahvan tunnesiteen pikkuiseen, sekä ottamaan rohkeasti neuvolaan tai sairaalaan yhteyttä, jos jokin mietityttää tai huolestuttaa. "Niin sanottuja turhia käyntejä ei olekaan!" Elina vakuuttaa.

Hän haluaa rohkaista odottavia äitejä iloitsemaan pienestä elämän lahjasta. "Yritä luottaa siihen, että elämä kantaa ja saat ihanan pikkuisen syliisi. Surra kannattaa vasta sitten, jos todetaan jonkun asian olevan pahasti vinossa - ja sittenkin asiat saattavat vielä kääntyä parhain päin. Meillä on täällä ihan huippu hyvä terveydenhuolto." Lopuksi Elina toteaa, että on hyödyllistä kanavoida pelon tunne jonkin positiivisen asian tekemiseen.

Amandan muistoksi koulu kehitysmaahan

Amandan menehtymisen jälkeen Elina alkoi pohtia, että haluaisi tehdä jotain hyvää Amandan muistoksi. "Mietin, että yksi asia, josta olen tosi kiitollinen 100 -vuotiaassa itsenäisessä Suomessa on se, että meillä on mahdollisuus opiskella ilmaiseksi - mutta näinhän ei ole kaikilla. Siitä syntyikin idea: Mitä jos rakennutetaan kehitysmaahan koulu ja nimetään se Amandan mukaan. Siten lapset saisivat avaimet parempaan tulevaisuuteen ja Amandan muistoa kunnioitettaisiin tosi kauniisti."

Elina ryhtyi tuumasta toimeen ja nyt varainkeruu on aloitettu täysin läpinäkyvästi toimivan Pencils of Promise - järjestön kanssa. Myös Elinan ja kahden muun nuoren naisen perustama yritys iluut on vahvasti mukana projektissa: Jokaisen myydyn tuotteen tuotosta menee 5 % suoraan kouluhankkeelle. Pariskunnan suuri toive on, että summa saataisiin kerättyä mahdollisimman nopeasti, ehkä jo ensi vuoden alkuun mennessä. Kouluhankkeen varainkeruusivulta voi nähdä reaaliajassa varainkeruutilanteen. 

Haluan yhdessä Elinan kanssa kutsua sinut mukaan tekemään hyvää ja auttamaan Elinaa ja hänen miestään toteuttamaan heidän unelmansa Amandan nimellä varustetusta koulusta. Niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin: Pienistä puroista syntyy suuri joki. Jokainen sentti ja euro vievät unelmaa eteenpäin! 

Lahjoittaminen on hyvin yksinkertaista ja vie vain hetken. Varat menevät suoraan Pencils of Promise -säätiölle Amandan kouluhankkeeseen. Lahjoittaa voit täällä


Kuulisin mielelläni ajatuksianne aiheesta! Kommentteihin voi myös jättää kysymyksiä, kommentteja ja rohkaisua Elinalle! 

Ei kommentteja