Gradu kansissa!

 


Siinä se nyt on! Nimittäin valmis, kansitettu graduni. Ensi viikolla aloitan äitiysloman ja tuntuu kyllä hyvältä, että saavutin tavoitteeni: graduni on valmis ja kaikki tutkintooni kuuluvat opinnot ovat paketissa!

Hetki siinä vierähti. Joskus nuorempana sitä ajattelee, että elämässä asiat menee tietyssä järjestyksessä: Ensin opiskelet ja valmistut, menet töihin, naimisiin, ostat kodin ja sitten saat lapsia. No, aika harvalla se menee jossain tietyssä järjestyksessä - ja miksi pitäisi? Olen lähes koko maisteriopintojeni aikana ollut joko raskaana (nyt toistamiseen) tai pikkuvauvan tai -lapsen kotiäitinä. Mutta sainpahan kuitenkin hommat hoidettua! 

InstaStoriesin puolella höpöttelinkin jo siitä, miten äitiys on muuttanut minua opiskelijana. Huomaan, että arvostan opiskelua enemmän, sillä nyt tajuan ihan eri tavalla, miten suuri etuoikeus se on, että saa panostaa niin paljon itseensä. Oppiminen on ihanaa! Uskaltaisin väittää, että olen myös ajankäytön suhteen ehkä tehokkaampi - pakon edessä tietysti. Ymmärrän myös nyt niin eri tavalla niitä perheellisiä opiskelijoita, joiden opiskeluintoa joskus ihmettelin: Miten niillä olikaan hommat aina hoidettuna ja intoa riitti? Varmasti siksi, että opiskelu ja sen kautta itseensä panostaminen on melkoisen iso kontrasti lapsiperhearkeen: saat keskittyä itseesi.  

Olen samaan aikaan ylpeä saavutuksestani, mutta toisaalta ei tunnu miltään. Lopultahan elämässä ei nimittäin ole kyse niiden päämäärien saavuttamisesta, vaan siitä matkasta eri päämäärien välillä. Kuulostaa varmasti kliseiseltä, mutta niin se vain on. Ja se on hyvä muistaa. 

Välillä tuntuu, että meillä ihmisillä on aina niin kova kiire eteenpäin eri elämänosa-alueilla. Haluamme äkkiä valmistua ja päästä työelämään. Haluamme mennä jo nopeasti naimisiin. Haluamme saada lapsen tai lisää lapsia. Haluamme jo ostaa oman kodin. 

Herkästi katse on aina tulevassa ja seuraavassa asiassa, joka pitää saavuttaa. Mutta siinä on kääntöpuolensa: Saatamme missata sen kaiken hyvän, mitä meillä nyt jo on. Miten hauskaa ja rentoa onkaan opiskelu! Voi niitä päiviä, kun sai syödä opiskelukavereiden kanssa opiskelijaruokalassa ja löhöillä käytävän sohvilla seuraavaa luentoa odottaen. Voi niitä seurustelun alkuaikoja. Voi, miksi emme osanneet pysähtyä nauttimaan elämästä, kun lapset olivat pieniä? 

Elämä menee eteenpäin väkisinkin. Ei sillä ole niin väliä loppujen lopuksi, milloin "saavutat päämäärän", vaan oleellista on se, että nautit matkasta. Että olet kiitollinen tästä hetkestä ja siitä, mitä sinulla jo on. Ja siitä, kuka sinä jo olet. 

Juhli jokaista vaihetta! Elämä on juhlaa - "saavutusten" määrästä huolimatta. 

Mutta isompia virstanpylväitä pitää toki juhlistaa, sillä onhan se nyt hienoa! Siispä taidan laittaa alkoholittoman sidukan kylmään tänään ja skoolata tälle saavutukselle. 

Hyvää viikonloppua!

Petra

6 kommenttia

  1. Onnea! Tiedän itse tismalleen tuon tunteen, kun gradu on valmis ja vauva tulossa - vaikka oma muisto on jo 8 vuoden takaa :) Juuri sellaisista hetkistä pitää osata nauttia ja olla ylpeä itsestä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon! Kieltämättä on helpottunut olo. Ihanaa, että tällä kertaa opinnot ei paina koko ajan takaraivossa, vaan voi ihan rauhassa keskittyä kotona olemiseen - ainakin jonkin aikaa! 😊

      Poista
  2. Onnittelut gradun valmistumisesta! :) Ja toden totta, matkasta nauttiminen on supertärkeää, ja se mielestäni ehkä erottaakin onnelliset ihmiset elämäänsä tyytymättömistä. Jos nauttii vain saavutuksista, kokee paljon vähemmän onnea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oot varmasti niin oikeassa! Niin herkästi arvostamme ehkä liikaakin tavoitteita, titteleitä ja todistuksia, jotka itsessään ei välttämättä sitten tunnukaan niin ihmeelliseltä, vaan huomaamme oleellisen olleenkin sen matkan niitä kohti. Ihanaa alkavaa viikkoa sinne! 💕

      Poista
  3. Paljon onnea valmistumisesta�� Olin melkein varma mitä alaa opiskelet,vaikka en tiennytkään minkä alan gradua teit. Opiskelelen itse myös kasvatustiedettä,joten ilmeisesti kasvatustieteilijä tunnistaa toisen kasvatustieteilijän, sen jotenkin aistii. Voin kuvitella sinut juuri tälle alalle. Ihanaa loppu odotusta ja kesää perheellesi!❤

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Ja haha, onpa hauska kuulla! Niin se varmaan kyllä on, että alalla on aika saman henkisiä tyyppejä. Muistan nimittäin, miten asia hymyilytti jo pääsykokeissa, kun niin moni oli jo vaatevalinnoiltaan saman tyyppinen! :D Oikein hyvän alan olemme valinneet ;) Ja kiitos paljon, sinne myös ihanaa -ja lämmintä -kesää! 💕

      Poista