Momsomnia - Ajatuksia tulevasta univajeesta




Raskaus lähenee loppusuoraa, kun raskausviikkoja on nyt plakkarissa melkein 34. Samalla ajatukset ovat alkaneet siirtyä tulevaan synnytykseen ja sen jälkeiseen arkeen. Kohta meillä on taas vastasyntynyt talossa. 

Vauvan aiheuttama univaje tuli minulle shokkina. Tiesinhän minä sitä odottaa, mutta en tiennyt, miltä se tulee tuntumaan. Sillä siihen ei vain voi osata etukäteen valmistautua. Se on ihan eri asia kuin se, että olet tottunut nukkumaan öisin vähän, olet valvonut öitä rilluttelemassa tai kokenut väsymystä ennenkin. On jotain aivan muuta, kun sinun unisyklisi keskeytetään jatkuvasti - päivästä, viikosta ja kuukaudesta toiseen. 

I don't want to sleep like a baby. I just want to sleep like my husband. 

Muistan vielä sen, kun imetin poikaani sairaalassa ja huomasin, että olen ollut jo melkein 2 vuorokautta hereillä. Ensimmäiset viikot vauvan kanssa olivat ihania ja rakkauden täyttämiä, mutta väsyttäviä. Iltaisin minua itketti yksinkertaiseksi siksi, että olin kuolemanväsynyt ja tiesin, etten tulisi taaskaan nukkumaan yöllä. Hormonit vaikuttivat varmasti myös asiaan sekä se, että kaikki oli muutenkin uutta. 

Muistan myös sen tunteen, kun heräilin tuhannetta kertaa imettämään, ja mies kuorsasi vieressä. Kyyneleet valuivat tummien silmänalusteni yli poskiani pitkin maidosta märille lakanoille, koska olisin halunnut vain nukkua. Edes sen 1.5 tuntia putkeen. Vauvamme ei suostunut syömään tuttia eikä tuttipulloa, joten hoidin kaikki hänen yösyötöt, vaikka olisin mielelläni antanut ainakin välillä mieheni hoitaa muutamia syöttövälejä. Poikamme oli myös hyvin tiheästi heräilevä vauva, eikä hän edelleenkään ole nukkunut kovinkaan monta yötä kokonaan, vaikkakin nykyään yöt ovat taivaallisia verrattuna aiempaan. 

People who say they sleep like a baby usually don't have one.

Ensimmäiset kuukaudet imetyshormonit auttoivat heräämisten ja jaksamisen kanssa, ja jaksoinkin hyvin. Mutta ehkä joskus puolen vuoden jälkeen yöt alkoivat tuntua yhä rankemmilta, ja muistan olleeni todella loppu. Rankinta minulle vauvavuodessa taisi olla se, että energisenä ihmisenä en kokenut olevani oma itseni, kun olin uupunut. Samanlaisia tunteita siitä, ettei ole oma itsensä, olen kokenut myös alkuraskauden pahoinvointia ja väsymystä sekä loppuraskauden väsymystä potiessa. Ei ole tapaistani haluta vain nukkua ja maata sohvalla. 

Nyt olemme saaneet helmikuusta asti nukkua, mikä on ollut ihanaa ja tarpeellista! Raskauden lähestyessä loppua oma unenlaatuni on alkanut taas heiketä, mikä lienee valmistautumista tulevaan. Tosin ensimmäisessä raskaudessa muistan nukkuneeni aika hyvin loppuun asti. 

Joka tapauksessa, kohta elämä mullistuu taas ja odotan sitä innolla! Uskon, että tämä kerta tulee olemaan monella tapaa erilainen kuin ensimmäinen. Yhtäältä rankempaa, sillä minulla on myös taapero hoidettavana, emmekä voi vauvan kanssa torkkua sängyssä puoliin päiviin saakka. Mieheni ei myöskään ole kotona yhtä pitkään tällä kertaa. 

Toisaalta, tiedän mitä odottaa. Väsymyksen lisäksi ensimmäisellä kerralla on nimittäin ihan KAIKKI aivan uutta: lastenhoito, vastuu, äidiksi tuleminen, imetys... Lista on pitkä. Se on aikamoinen prosessi käydä läpi. Tällä kertaa ne asiat ovat jo tuttuja, ja minulla on myös kyky nähdä vähän pidemmälle: tiedän, että tulen olemaan väsynyt, mutta se ei ole vaarallista (ainakaan yleensä...), tiedän, että vauvalla on erilaisia vaiheita, ja tiedän, että vauvavaihe menee liiankin nopeasti ohi! 

You can be a mess and still be a good Mom. We are allowed to be both. 

Minulla ei myöskään ole sitä epämääräistä painetta onnistua äitinä, minkä uskon olevan monella ensikertalaisella. Sitä haluaa jollain tapaa onnistua, pärjätä, jaksaa. Varmaan osittain - ja ehkä tiedostamattaan - pyrkii pitämään "entisestä elämästään" ja entisestä minästään kiinni ja haluaa osittain elää, kuten mikään ei olisi muuttunut tai että energiaa olisi samalla tavalla kuin ennen. Veikkaan, että aika monelle on pienen kriisin ja totuttelun paikka, kun ensimmäistä kertaa elämässäsi joutuu ihan oikeasti laittamaan itsestään täysin riippuvaisen toisen ihmisen omien tarpeidensa edelle, ja olemaan hänestä vastuussa 24/7. 

Voi olla vaikea myöntää, että on todella väsynyt tai vaikea ottaa apua vastaan tai kenties pyytää sitä, jos sitä ei sinulle tarjota. Osalle väsymyksen ja uupumuksen tai muiden tunteiden ääneen sanominen voi myöskin olla vaikeaa. Tarkoittaako se, etten ole vauvastani kiitollinen tai rakasta häntä? Voi myös olla väsyttävää, jos joku muu päätyy aina kilpailemaan siitä, onko hän vielä väsyneempi kuin sinä, tai kenties hän ei lainkaan samaistu väsymyksen tunteisiisi, vaan kaikki on ollut äitiydessä niin helppoa hänelle.

Look at all the sleep I'm not going to get!

Väsymys ja yöheräämiset ovat siis pian edessä, mutta tiedän muutaman, ehkä hieman kliseisen faktan: 1. Siitä selviää! 2. Se on sen arvoista. 3. Aika moni vanhempi on kanssasi samassa veneessä. 

Keräsin muuten Pinterestiin muutamia hauskoja meemejä liittyen univajeeseen ja äitiyteen. Vertaistukihuumoriksi teille, jotka tiedätte, mistä puhun (tai haluatte tietää). Ne löytyvät täältä


Friend: Are you getting enough sleep?

Me: Sometimes when I sneeze my eyes close. 


Miten sinä olet pärjännyt univajeen kanssa? Onko se tuntunut erilaiselta eri vaiheissa, jos sinulla on useampi lapsi?

-Petra

4 kommenttia

  1. Sain neljännen lapseni ja olin kolme vuorokautta hereillä synnytyksen jälkeen. Ekasta en muista että olisin kärsinyt unettomuudesta näin pahasti synnytyksen jälkeen. Paheneekohan ne oireet synnytyksen jälkeen mitä useampi lapsi on kuten esim. Jälkisupistukset...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pahoittelut hitaasta vastaamisesta! Voi kuulostaapa hurjalta! Mulle ainakin juuri hammaslääkäri kertoi, että uuden tutkimuksen mukaan raskauspahoinvointi pahenee useimmilla raskauksien myötä. Ja tuttava taas koki, että jälkisupistukset olivat paljon pahemmat toisella kertaa. Voi apua, täytyy varautua siihen henkisesti! Saitko synnärillä mielestäsi tarpeeksi apua omaan palautumiseesi? 💕

      Poista
  2. Hei! Olenkin seurannut sinua jonkin aikaa instan puolella ja välillä eksynyt tänne blogin puolelle myös. Meillä taitaa olla aika samoina päivinä la, niin kiva seurata teidän arkea! :) Mulle ei vielä tuo univaje ole kovinkaan tuttua, kun esikoista odotan, mutta varmasti tulee tutuksi.. :D Ihanaa kesää ja loppuodotusta! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai on vai! Onpa hauska! Meillä on 29.7., milloin teillä? Nyt on kuitenkin alkanut tuntua siltä, että aika varmasti elokuuvauva tulee! Voi kun tietäisi jo vähän tulevaa aikataulua 😂 Joo, luulen että kaikki joutuvat univajeen kokemaan, mutta toisaalta: aina joillekkin sattuu erinomaisesti nukkuva vauva, you never know! 😊

      Poista