Turun Parhaat Kahvilat + arvio lapsiystävällisyydestä

Turun Parhaat Kahvilat + arvio lapsiystävällisyydestä


On niitä, jotka käyvät kahvilassa ryystämässä suodatinkahvin nopeasti muiden menojen lomassa. Toisille taas kahvilassa käyminen on elämys ja yksi elämän pieniä suuria nautintoja. Lukeudun jälkimmäiseen ryhmään. Kahviloissa istuskelu on aina kuulunut lemppari asioihini. Muistan jo pienenä, miten hienoa oli, kun pääsin Mummin ja Ukin kanssa Fontanaan (joka oli silloin eri omistuksessa kuin nyt). Suuret ikkunat ja juhlavat, raskaat verhot. Hienot huonekalut ja herkulliset tuoksut. Lautasella komeili useimmiten lempiannokseni: omenapiirakka vaniljakastikkeella. Ai että! Kahvilarakastaja syntyi jo silloin. 

Tänään jaan teille vinkkejä Turun kahvilaskeneen. Huomioin jokaisesta kahvilasta erityisesti vielä nämä seikat:

Kahvi: Maukas ja laadukas kahvi. Juhlamokka? No thanks. 
Ruoka: Hyvät ja laadukkaat tarjoilut: tuoretta ja herkullista suolaista ja makeaa syötävää.
Miljöö: Kaunis ja/tai mielenkiintoinen miljöö ja sijainti. Itse en perusta mm. ostarikahviloista. 
Hinta-laatusuhde: Saako rahoilleen vastinetta?
Sisustus: Kotoisa ja tyylikäs sisustus.
Äänimaailma: mieluiten rauhallista tai hyvää musiikkia, ei todellakaan mitään nuorison jumputusmusiikkia (hehhee). Hyvä akustiikka tärkeää; on tylsää, jos ei kuule, mitä seuralainen puhuu. 
Palvelu
Lapsiystävällisyys

Café Art - For coffee lovers


Café Art, nimensä mukaisesti taidekahvila, on varmasti yksi Turun kahvilahelmiä. Tämä lukuisia palkintoja saanut kahvila sijaitsee upealla paikalla aivan Aurajoen rannassa ihanassa vanhassa rakennuksessa. Café Artiin tullaan nimenomaan kahvin vuoksi: Artti (kuten me sitä kutsumme) on voittanut Vuoden Barista -tittelin jo seitsemän kertaa. Leivonnaiset ovat itsetehtyjä ja kadulle kulkeutuukin usein huumaava korvapuustien tuoksu, joka varmasti kiusaa ohi lenkkeileviä turkulaisia. Artissa voi myös syödä kevyeen lounaan: Uuniperuna-ateria on tullut syötyä pariinkin otteeseen, erityisesti sen hyvän hinta-laatusuhteen vuoksi. Parhaimmillaan Café Art on kesällä aurinkoisena päivänä. Silloin suuntaamme Artin terassille, joka on vertaansa vailla. Niissä hetkissä tuntuu siltä kuin olisi Pariisissa (näin sanoo tosin nainen, joka ei ole Pariisissa käynytkään). 

Artissa jään kaipaamaan muutamia asioita. Sisustus on makuuni liian riisuttu: kaipaisin pehmeyttä ja runsautta, nojatuoleja ja mukavampia tuoleja. Riisutun sisustuksen vuoksi melutaso on melko korkea varsinkin isossa salissa. Lisäksi toivoisin, että Artista saisi ostettua suklaata. Monesti kaipaisin kahvini kanssa palan hyvää ja laadukasta, mieluiten tummaa, suklaata. Palautetta olen laittanut, joten toivotaan, että siihen vielä reagoidaan. Vitriinissä on yleensä aina samat tuotteet, joten aktiivisena kävijänä kaipaisin ehkä enemmän vaihtelua. 

Lapsiystävällisyys: Café Artissa on useampi syöttötuoli. Vessat ovat pienet, mutta ainakin naisten vessan puolella on nyt sekä hoitopöytä että potta. Vaunujen tai rattaiden kanssa kahvilaan sisälle meneminen on hieman hankalaa, sillä vanhassa rakennuksessa on jyrkähköt portaat ja kapeat ovet. Kahvilan työntekijä on kuitenkin iloisesti tullut meille aina avaamaan ovet sekä tarvittaessa auttanut nostamaan vaunut sisälle. Isomman lapsen kanssa olemme jättäneet rattaat ulos parkkiin. Sisällä ei ole lapsille omaa tilaa, eikä tämän tyyppisessä kahvilassa mielestäni kuulukaan olla. Ulkona terassilla istuessa täytyy varsinkin pienten kanssa varoa, etteivät he juokse pyörätielle tai suoraan jokeen. Meillä kahvila on toiminut varsin hyvin kahvitteluun. 

Kahvi: 5/5
Ruoka: 4/5
Hinta-laatusuhde: 4/5
Miljöö: 5/5
Sisustus: 3/5
Äänimaailma: 4/5
Palvelu: 4/5
Lapsiystävällisyys: 3/5

Fazer Café - Turun paras kakkupala

Yksi sana: Chili-suklaakakku. Se on vienyt sydämeni! Fazer Café on melko uusi tulokas Turun kahvilaskenessä, ja siitä on nopeasti tullut yksi vakkarikohteistamme. Kahvila sijaitsee Hansakorttelin yhteydessä vanhan apteekin upeassa tilassa. Fazerin kahvilassa tarjoilut ovat todella laadukkaat: kakut ovat aina olleet priimaa: tuoreita, täyteläisiä, kosteita, nam. Kahvi on myös hyvää, erityisen hyvä uusi tuttavuus on ollut cold brew latte. Miinusta siitä, että erikoiskahvien ulkonäkö on vaihdellut aika paljon sen mukaan, kuka sattuu olemaan kassalla töissä.

Fazerilta löytyy jokaiselle jotakin, ja meidän ruokavalioon liittyvät kysymykset on aina selvitetty tarkasti. Täällä voi myös lounastaa ja viikonloppuisin on tarjolla myös brunssi, jota emme ole vielä kokeilleet. Kahvilan hintataso on hieman korkeampi kuin muualla, mutta tuotteet ovat korkeatasoisia.

Isoin miinus kahvilalle tulee sen pienistä tiloista: kahvila on useimmiten tupaten täynnä ja vapaata pöytää saa etsiä tai hetken jonottaa. Kassajono voi ruuhka-aikoina olla melko pitkä. Palvelu on ollut aina kuitenkin todella ystävällistä. Plussaa myös opiskelija-alennuksesta, joka on voimassa arkisin. Vinkki! Lataa Fazer Cafén MyFazerCafé -applikaatio puhelimeesi. Saat liittymisetuna ilmaisen lahjan (esimerkiksi suklaalevyn), ja joka kuukausi oikeasti hyviä tarjouksia. Olemme itse käyneet lähes aina edut hyödyntämässä. 

Lapsiystävällisyys: Fazerilla on syöttötuoleja muutama kappale ja taaperon juniorituoli. Vessatilat ovat isot, ja niistä löytyy sekä hoitopöytä että potta. Olemme myös useamman kerran saaneet pojallemme muiden ostoksiemme yhteydessä ilmaiseksi tai edullisesti pari palaa leipää ja voita. Kahvila on melko ahdas, mutta me olemme mahtuneet aina sisälle vaunujen kanssa. Huom! Käynti vaunujen ja rattaiden kanssa Hansan sisäpuolelta! Siinä on myös pieni tila, johon voi tarvittaessa jättää vaunut. 

Kahvi: 4/5
Ruoka: 5/5
Hinta-laatusuhde: 4/5
Miljöö: 4/5
Sisustus: 4/5
Äänimaailma: 4/5
Palvelu: 4/5
Lapsiystävällisyys: 4/5

Bean Bar - Paras kahvi 


Bean Bar on meille melko tuore tuttavuus, joka ihastutti heti ensivierailulla. Vietimme siellä pari tuntia eräänä kauniina lauantaisena aamuna. Aamun aikana kahvila täyttyi ja ympärillä oli ihana puheensorina. Suosittelen myös nappaamaan täältä kahvin mukaan! Kahvila on pieni ja vaikka se sijaitsee Hansan rakennuksessa, on sillä ihan omat erilliset tilansa, joten siellä ei ole ostarikahvila-fiilistä. Bean Bar on kahvin ja suklaan rakastajille, minkä lisäksi valikoimasta löytyy paljon muuta ihanaa ja ehkä hieman erilaistakin: smoothieita, erilaisia kaakaoita, croissantteja, toasteja, mutakakkua ja belgialaistyyppisiä vohveleita. Hinta-laatu-suhde on kohdillaan ja palvelu on erittäin lämmintä!

Lapsiystävällisyys: Bean Barin tilat ovat pienet, joten vaunujen kanssa en suosittele menemään. Ovi on melko kapea, ja vessa pieni. Muuten tila toimii varsin hyvin siihen, että käy kahvin juomassa, mutta pidempään oleskeluun esimerkiksi taaperon kanssa ei välttämättä käytännöllinen. 

Kahvi: 5/5
Ruoka: 4/5
Hinta-laatusuhde: 4/5
Miljöö: 4/5
Sisustus: 4/5
Äänimaailma: 4/5
Palvelu: 5/5
Lapsiystävällisyys: 3/5

Café Wäinö - Akvaario kiinnostaa perheen pienimpiä!

Cafe Wäinö on tämän kevään aikana toiminut työskentelykahvilanani. Se sijaitsee Wäinö Aaltosen taidemuseon yhteydessä Aurajoen kupeessa. Kahvila aukeaa jo aikaisin (kello 7.30 arkisin, klo 8 viikonloppuisin) ja sopii siksi myös aamuvirkuille. Palvelu on ystävällistä ja tarjoilut maukkaita ja kotikutoisia. Aamuisin on myös eilisiä kahvileipiä ja sämpylöitä huokeaan hintaan. Tarjolla on aina myös päivän lehdet. Erikoiskahvia saa, mutta se ei ole parhaimmasta päästä. Kahvila soveltuu erinomaisesti paitsi työskentelyyn myös lapsiperheille. Wäinössä on tarjolla myös lounasta. Vinkki! Laskiaisena kannattaa käydä täällä syömässä hyvät laskiaispullat.

Lapsiystävällisyys: Kahvila on iso, joten sinne mahtuu hyvin vaunut mukaan. Iso etu on myös se, että tarvittaessa vaunut voi jättää ulkopuolelle terassille, jos vaikka vauva nukkuu, ja niitä voi pitää helposti silmällä, kun kaikki seinät ovat lasia. Kahvilan yhteydessä on iso akvaario, jota minäkin olen pienenä tyttönä käynyt lukemattomia kertoja ihastelemassa. Syöttötuoleja löytyy. Kahvilan puolen WC:t ovat pienet, mutta museon puolelta aulasta löytyy sitten isommat tilat. 

Kahvi: 3/5
Ruoka: 4/5
Hinta-laatusuhde: 4/5
Miljöö: 5/5
Sisustus: 5/5
Äänimaailma: 5/5
Palvelu: 5/5
Lapsiystävällisyys: 4/5

Café Qwensel - Lapsille jotain omaa!



Apteekkimuseon sisäpihan ihmeelliseen rauhaan astellessaan unohtaa, että on aivan Turun ydinkeskustassa. Siellä sijaitseva Café Qwensel on kyllä helmi keskellä Turkua! Vanhanajan kahvila on idyllinen ja tarjolla on aina aivan ihania tuoreita suolaisia piirakoita ja makeita leivoksia, ja kahvi ja tee tarjoillaan todella suloisesti. Erikoiskahveja ei ole saatavilla, mutta se ei ehkä sopisi kahvilan edustamaan aikakauteen. Tarjoilut tuodaan aina pöytään, ja palvelu on ystävällistä. Sisällä on kotoisa tunnelma, mutta me päädymme lähes aina sisäpihalle ulos istuskelemaan. Kesällä siellä on niin kaunista!

Lapsiystävällisyys: Tämä on yksi parhaiten pienille lapsille soveltuvista kahviloista Turun keskustassa. Sijainti on erinomainen - sisäpihassa voi vapaasti liikkua, leikkiä ja tutkia, ilman että on välitöntä vaaraa jäädä autojen tai pyörien alle tai että lapsi karkaa. Parasta on se, että sisäpihalta pääsee suoraan ilmaiseen Lasten Apteekkiin, joka on kuin apteekki-leikkimökki, jossa lapset voivat leikkiä apteekkaria ja asiakasta. Tämä on ehdoton hitti! Vessatilat ovat pienehköt, mutta toimivat. 

Kahvi: 3/5
Ruoka 4/5
Hinta-laatusuhde: 4/5
Miljöö: 5/5
Sisustus: 5/5
Äänimaailma: 5/5
Palvelu: 5/5
Lapsiystävällisyys: 4/5

Fontana Café - Toimiva ja tilava

Mainitsin jo postauksen alussa Fontanan, joka toimi lapsuudessani vielä pelkästään kahvilana. Nykyään Fontana on tunnettu erinomaisesta lounaastaan ja brunsseistaan. Fontana soveltuu hyvin myös pelkkään kahvitteluun. Kahvit ovat ihan hyviä (joskin ei mielestäni verrattavissa kahveihin erikoistuneisiin kahviloihin) ja suolaista ja makeaa on tarjolla laajasti. Palvelu on yleensä hyvää, mutta välillä vähän jäykkää tai kiireisen oloista. Fontana toimii myös hyvin silloin, kun osa seurueesta haluaa syödä ja osa kenties vain juoda jotain. Ravintolassa on A-oikeudet.

Miinuksena sanoisin ruuhkaisuuden: kun ihmisiä on paljon voi melutaso nousta välillä todella korkealle. Kahvittelun hintataso on mielestäni ok, mutta ruokalistalla olevien ruokien hinnat ovat nousseet kohtuuttoman suuriksi ottaen huomioon, että ruuan joutuu kuitenkin tilaamaan tiskiltä, eikä kyseessä ole varsinainen ravintola, jossa kaikki tilaamisesta tarjoiluun tapahtuu pöydissä.

LapsiystävällisyysTilat ovat isot, ja sinne mahtuu yleensä vaivatta myös vaunujen ja lasten kanssa. Ravintolassa on useampi syöttötuoli, ja hoitotila WC:n yhteydessä. 

Kahvi: 3/5
Ruoka: 4/5
Hinta-laatusuhde: 4/5
Miljöö: 4/5
Sisustus: 4/5
Äänimaailma: 4/5
Palvelu: 3/5
Lapsiystävällisyys: 4/5

Ruissalon Honkapirtti - Ulkoilupäivän kahvilakohde

Joka vuosi käymme kerran pari Ruissalon Honkapirtissä, usein talvisen ulkoilupäivän jälkeen. Honkapirtti on tunnelmallinen vanha hirsirakennus, jossa moni taitaa käydä syömässä perinteisen hernekeitto- ja pannariannoksen. Kahvilan tarjoilut eivät ole mielestäni mitenkään erikoiset, mutta munkki maistuu ulkoilun jälkeen eri tavalla hyvälle, eikö?

Lapsiystävällisyys: Honkapirttiin on helppo tulla lastenkin kanssa. Tilat ovat väljät ja paikan päällä on syöttötuoleja. WC-tilat ovat pienet, mutta toimivat. Vaipanvaihtopaikkaa ei ole. 

Kahvi: 2/5
Ruoka: 3/5
Hinta-laatusuhde: 3/5
Miljöö: 4/5
Sisustus: 4/5
Äänimaailma: 4/5
Palvelu: 3/5
Lapsiystävällisyys: 3/5

Cafe Linnan Talli - Turun paras munkki!

Raskauden alkupuolella minulle iski ihan mieletön munkkihimo, vaikka en siis normaalisti munkkeja syö. Selvittelin eräässä äitiryhmässä, mistä saisin hyvän munkin Turusta, ja Cafe Linnan Talliin vei tiemme muutaman tunnin kuluttua. Munkit olivat tuoreita ja v a l t a v i a. Yksi munkki riitti kevyesti meidän perheelle! Cafe Linnan Talli sijaitsee aivan Turun linnan vieressä. Palvelu oli erinomaista ja tarjottavat hyviä! Kesäisin pihalla on myös kiva istuskella.

Lapsiystävällisyys: Café Linnan Talli soveltuu hyvin lapsiperheille. Kahvila on rento ja palvelussa huomioitiin lapset. WC-tilat ovat myös toimivat ja siistit. Vaunut voi hyvin jättää ulos, ja niitä pystyy pitämään koko ajan silmällä. Ulkoaluekin toimii kivasti lasten kanssa. Ja tietysti: Upea Turun linna on aivan vieressä, joten sinne sopii mennä tutkimaan joko ennen tai jälkeen kahvittelun!

Kahvi: 3/5
Ruoka: 4/5
Hinta-laatusuhde: 4/5
Miljöö: 3/5
Sisustus: 3/5
Äänimaailma: 4/5
Palvelu: 5/5
Lapsiystävällisyys: 4/5


Kuralan Kylämäen kahvila on ollut erottamaton osa arkeani viimeiset kaksi vuotta, sillä olemme käyneet siellä poikani kanssa muskarissa siitä asti, kun hän oli noin 3-4 kuukautta vanha! Ihanassa vanhanajan kahvilassa saa matkata ajassa taaksepäin ja kokea kiireettömyyttä. Tarjottavat ovat suussa sulavia ja itsetehtyjä, ja täältä saa ehdottomasti Turun parhaan (ja mielestäni elämäni parhaan) voisilmäpullan! Etenkin kun tulee heti aamusta ja sen saa suoraan uunista lämpöisenä. Ai että! Mikä arjen pelastus ja ilo se on ollut huonosti nukuttujen öiden jälkeen!

Lapsiystävällisyys: Tämä kahvila sopii kaikin puolin lapsiperheille! Kuralan Kylämäkeä voin suositella kaikille retkikohteena, ja kahvilassa on ihanaa istua alas lasten kanssa. Siellä on paljon ihmeteltävää ja myös leluja. Vaunut voi jättää kätevästi ulos. Kahvilassa on syöttötuoleja, ja WC-tiloissa potta. 

Kahvi: 4/5
Ruoka: 5/5
Hinta-laatusuhde: 5/5
Miljöö: 5/5
Sisustus: 5/5
Äänimaailma: 5/5
Palvelu: 5/5
Lapsiystävällisyys: 5/5

Nuvole - Turun paras jätski! 

Hansakorttelissa sijaitseva italialainen gelateria ei ole kovin ihmeellinen sisustukseltaan, mutta sen kompensoi aivan super herkullinen jätskivalikoima! Jäätelöt ovat itse käsintehtyjä ja sen kyllä maistaa! Valikoimaan kuuluu myös useita erilaisia sorbetteja. Tänne olemme useamman kerran päätyneet ravintolaillallisen jälkeen. Kahvi on italialaista ja vahvaa, joten halutessaan voi jo valmiiksi pyytää hieman enemmän maitoa. Palvelu on aina ollut erittäin ystävällistä. 

Miinuksen Nuvole saa sisustuksesta: kahvilan tilat olisivat paljon viihtyisämmät, jos siellä olisi ikkunoita ja jos sisustus olisi paremmin toteutettu. Myös siellä soivan popmusiikin voisi ehkä vaihtaa muuhun. 

Lapsiystävällisyys: Kuka lapsi ei pidä jäätelöbaarista? Värikäs sisustus on varmasti lasten mieleen, ja henkilökunta huomioi kivasti perheen pienimmät. Kahvilassa on syöttötuoleja, ja WC-tilat ovat toimivat. 

Kahvi: 4/5
Ruoka: 5/5
Hinta-laatusuhde: 5/5
Miljöö: 3/5
Sisustus: 3/5
Äänimaailma: 3/5
Palvelu: 4/5
Lapsiystävällisyys: 5/5

Muita kokeilemisen arvoisia kahviloita: 

-MKitchen & Cafe Aboa Vetus & Ars Novan museon yhteydessä. Sisäpihalla on lapsille myös oma alue.
-Gaggui Kahvila Monen suosikki. Pieni ja idyllinen turkulainen kahvila hyvällä huumorilla höystettynä. Jostain syystä en ole koskaan sen suuremmin syttynyt sille itse - ehkä eniten siksi, että se on "väärällä" puolella keskustaa ja toisaalta siksi, että se on niin pieni, että siellä ei viitsi esimerkiksi ystävän kanssa puida kaikkia kuulumisiaan - paitsi kuiskimalla.
-Latte Café Hauska, pieni kahvila Turun keskustassa. Hyvät kahvit, monipuolinen valikoima myös suolaista syötävä ja erinomainen palvelu.
-Café Carre Kahvi idyllisellä paikalla jokirannassa. Jotain jää siellä mielestäni uupumaan, eivätkä tuotteet ole parhaimmasta päästä. Mutta jos haluaa syödä Nuvolen jäätelöä ulkona kauniissa miljöössä, niin Café Carressa se onnistuu. Siellä nimittäin myydään Nuvolen jäätelöä - tosin ei välttämättä juuri sitä omaa lempi makua.
-Aschan Sininen juna Tämä on oman lapsuuteni klassikko kahvila, joka sijaitsee ihanassa Kauppahallissa. Suosittelisinkin tätä erityisesti lapsiperheille, sillä "junassa" istuminen on varmasti jokaiselle lapselle hauska elämys.
-Cafe Ankka Martin sillan kupeessa sijaitseva ulkoilmakahvila on erinomainen vaihtoehto kesäpäivänä. Ulkona istuskellessa voi ihailla Aurajokea ja ohi lipuvia veneitä. Kahvilassa on old school meininki: Tarjolla on mm. herkullisia ja tuoreita munkkeja, lihapiirakkaa, kahvia ja kylmiä juomia, ja maksamiseen tarvitset käteistä. Suosittelen lämpimästi esimerkiksi komboa kaunis, aurinkoinen kesäaamu, tuore munkki ja kahvi sekä päivän lehden lukeminen - ne kun ovat kahvilassa luettavissa.
-Kahvila 7 Pöytää Ihana pieni kahvila Yliopistonkadulla sijaitsevan kirjakaupan yhteydessä. Kahvilassa on tarjolla erikoiskahveja, laaja teevalikoima, juustokakkua ja muita herkullisia suolaisia ja makeita leivonnaisia.

Kahvila 7 Pöytää

Siinä muutamia meidän lemppareita Turussa! Mikä on sinun lempparisi?

-Petra

Elämä on tässä ja nyt - Mikä sinua ilahduttaa tällä hetkellä?

Elämä on tässä ja nyt - Mikä sinua ilahduttaa tällä hetkellä?



Tällä viikolla olen havahtunut tietynlaiseen arkiseen tyytyväisyyteen ja tunteeseen, etten tällä hetkellä kaipaa ihan hirveästi mitään erikoista. Tai että kaikenlaista pientä kivaa ja ilahduttavaa on ympärillä, ihan näissä arkisissa ja melko väsyneissäkin päivissä. 

Olisihan se ihana pötkötellä hetki suuren meren rannalla aaltoja kuunnellen ja istua rantaravintolassa herkkuja syöden. Mutta kaukokaipuuta en tällä hetkellä koe yhtään; olen jotenkin hyvin tyytyväinen kotoiluun. Se riittää. Sen suurempia elämyksiäkään en kaipaa.

Jotenkin niissä pienissä jutuissa taitaa piillä se arjen suola ja elämän todellinen substanssi. En koe olevani onneni kukkuloilla tai että kaikki olisi jotenkin erityisen hyvää ja fantastista juuri nyt. Ei, on vaikeitakin juttuja. 

Mutta tässä se elämä nyt on, tässä hetkessä. Kuten eräs viisas, ihailemani nainen Sirkka sanoi uusimmassa kirjoituksessaan: "Elämä on täynnä hienoja hetkiä. Usein ne ovat niin ohikiitäviä ja arkisen tuntuisia, että niiden merkitystä ei pysähdy ajattelemaan." (Lue koko juttu täällä.)

Haluan tajuta, että tässä se nyt on. Elämäni. Juuri nyt. Kuuntelen Mumford and Sonsia ainoissa urheilutrikoissa, jotka vielä mahtuvat, tukkani on pystyssä ja maha sitäkin enemmän. Poikani touhuaa omiaan olkkarissa, mieheni imuroi. Olemme olleet tänään kaikki todella väsyneitä, ja pojallani on pieni kesäflunssa. Mutta olemme saaneet olla yhdessä. 

Tässä muutama muukin minua tällä viikolla ilahduttanut asia. 

1. Whatsapp-puhelut. Voin jutella tuntikaupalla ilmaiseksi parhaan ystäväni kanssa, joka asuu Kanadassa. Ja tämä meidän ainutlaatuinen ystävyys, jossa kerromme toisillemme kaiken, myös ne kipeät asiat, on minulle todella arvokas ja henkireikä. 

2. Uusi pyykinkuivausteline, joka tuo monta neliötä lisää kuivatuspinta-alaa. Kotiäidin unelma! Ja uudet siivoushanskat.

3. Pyykkikorin pohja. Näin sen tänään. En muista milloin se olisi viimeksi ollut kokonaan tyhjä. 

4. Kesän parhaat mansikat, joista laitoin pakkaseen 14 pussia valmiiksi herkullisia smoothieita varten. 

5. Olen voittanut viikon sisään kahdessa eri arvonnassa. Aivan mieletöntä! Pakko nipistää itseään, että voiko tämä olla totta! Ja koska ehkä mietit, niin en mitään rahoja ole toki voittanut. Mutta väliäkö sillä, voittaja kuin voittaja!

6. Olen muutamana aamuna herännyt ennen muita ja istunut parvekkeella kesäaamun suloisessa lupauksessa kahvia siemaillen. Ahh. 

7. Karamellisiirappi, jonka ostimme Alkosta, mahdollistaa super hyvän jäälatten tekemisen kotioloissa. Luksusta.

8. MBakeryn merisuolaleipä, jonka ostin eilen, meni kuin kuumille kiville. Todella maukas leipä, suosittelen! 

9. LifeChurchin The Vow - neliosainen avioliittosarja. Se on ollut raikas tuulahdus meille. 

10. Oma, ihmeellinen lapseni. Se ilon määrä, mitä hän tuo meille päivittäin, on jotain käsittämätöntä. 

11. Ovikello soi eilen ja saimme ihanan paketin Ranskasta mieheni tädiltä.

12. Löysin eilen vihdoin nettikirpparilta lastenhuoneeseen uuden lampun - olen etsinyt uutta lamppua edullisesti jo yli puoli vuotta. Ja kerrankin olin tarpeeksi nopea ja EKA!

13. Pitkät pyöräilylenkit, joiden aikana minäkin (viittä vaille synnyttävä nainen) saan hetkellisesti kokea olevani nopea.

14. Alelaarilöydöt: Kaikkea tarpeellista lapsilleni naurettavan halvalla.

15. Uudet tuplarattaat odottavat koottuina eteisessä.


Mistä sinä olet iloinnut?

Esikoisesta tulee isoveli! (Näin me valmistamme hänet tulevaan muutokseen)

Esikoisesta tulee isoveli! (Näin me valmistamme hänet tulevaan muutokseen)




Meidän perhe on suuren muutoksen edessä, kun toivotamme pian tervetulleeksi 4. perheenjäsenemme! Tämä on kaikille iso muutos, etenkin meidän pienelle miehelle. Olemme alusta alkaen valmistaneet häntä tulevaan, ja ajattelin jakaa teille, mitä juttuja me olemme tehneet. Kuulisin mielelläni myös teiltä, mitä olette kokeneet toimiviksi jutuiksi!

Raskausaikana 

Poikamme on noin 2 vuotta ja 2 kuukautta, kun tyttäremme (todennäköisesti tytär) saapuu maailmaan. Poikani oli kanssani vessassa 9 kuukautta sitten, kun tein positiivisen raskaustestin. Ja samalla innoissani kiljuin, että sinusta tulee isoveli, meille tulee vauva!

Ei hän sitä heti ymmärtänyt, mutta päätimme alusta asti puhua asiasta paljon hänen kuullen. Jos hän olisi ollut jo vähän isompi, olisimme varmaan odottaneet tovin. Ei mennyt kauan, että hän hiffasi asian - sillä tavalla kuin 1.5-2 -vuotias voi sen tajuta. Hän on koko raskauden silitellyt, suukotellut ja jutellut mahalleni. Olemme myös tienneet sukupuolen kuultuamme tyttömme nimen, jolla olemme kutsuneet häntä. Näin hän on jo selkeä henkilö pojallemme, ja poikamme puhuukin hänestä vallan tytön omalla nimellä. 

Raskauden alussa poikamme sai kuunnella Dopplerilla sydänääniä, tutkia mahaani ja olemme lukeneet yhdessä erilaisia aiheeseen liittyviä lastenkirjoja uudestaan ja uudestaan. 

Olemme paljon puhuneet myös siitä, että vauva syö sitten äidiltä rintamaitoa, vauva itkee ja vauvaa hoidetaan. Poikani onkin hyvin kiinnostunut vauvoista ja hoivaamisesta, ja on innoissaan hoitanut lähipiirissä olevia pikkuisia. Hän myös silittelee minua ja toteaa usein, että vauva kasvaa, tulee ulos ja juo sitten äidiltä maitoa - "nam nam!". 

Olen siis kertonut hänelle, että kun vauva on valmis niin se tulee ulos. Äiti ja isi menevät silloin sairaalaan, ja hän pääsee isovanhemmilleen. Tätä hän on minulle toistanut nyt usein: "Äiti menee sairaalaan ja vauva tulee äidistä ulos!"

Oma nukke

Poikani sai nyt muutama päivä sitten oman vauvanuken, jota saa halutessaan hoitaa samalla tavalla kuin minä hoidan vauvaa. Voimme laittaa sille vaipan, kylvettää sitä ynnä muuta. Jää nähtäväksi, miten paljon hän siitä innostuu. Veikkaan kyllä, että meidän pieni hoivaaja haluaa eniten hoivata oikeaa pikkusiskoa. 

Ensitapaaminen

Suunnitelmamme on tällä hetkellä sellainen, että mieheni hakee poikani hoidosta sairaalaan tutustumaan vauvaan ja (ehkä ennen kaikkea) sylittelemään äidin kanssa. Jos vain onnistuu, olen ajatellut ehkä mennä käytävälle jo poikaani vastaan niin, että vauva ei ole sylissäni, kun poika saapuu luokseni. Näin hän saa heti minun täyden huomioni. 

Sairaalassa hän saa antaa vauvalle lahjan, ja vauva antaa hänelle lahjan. Mieheni tuo mukaan myös herkkuja ja mehua ja pidämme pienet kekkerit sen kunniaksi, että hänestä on tullut isoveli.

Kotiutuminen

Emme ole vielä miettineet, hakeeko mieheni minut sairaalasta kotiin yksin vai yhdessä pojan kanssa. Taidamme päättää asian ihan sen hetkisen tilanteen mukaan. Olen varannut pojalleni ensimmäiseen lahjaan liittyvän toisen lahjan, jonka hän saa kotiuduttuamme.

Puuhakori

Näen jo silmissäni pienen (okei, ison) kaaoksen, kun mieheni palaa töihin ja minulla on kaksi pientä hoidettavana. Poikani käy puistoilemassa aamupäivisin pari tuntia, mutta muuten hän on kanssani kotona.

Olen alkanut koota puuhakoria, josta löytyy vähän erilaista tekemistä ja pieniä ylläreitä. Sieltä voin sitten kaivaa jotain kivaa esiin, kun poikani kaipaa tekemistä minun imettäessäni tai jos häntä muuten vain turhauttaa. Korissa on nyt mm. muovailuvahaa, iso superpallo, pujotteluhelmiä, suihkupullo (jolla voi esim. parvekkeella tai kylppärissä leikkiä palomiestä), hienoja pillejä, uusi essu ja leipomistarvikkeita... Sellaista pientä kivaa! Ajattelin koria täydentää sitten pikku hiljaa, tai kun vastaan tulee jotain kivaa. Tarkoitus ei ole tietenkään turhaa krääsää hankkia, mutta nyt alkuun erilaiset arjen pelastajat eivät mielestäni väärin ole, kun kyseessä on siirtymävaihe, joka on varmasti minulle äitinä haastava. Helpottavat jutut ovat tervetulleita!

Lisäksi menen vielä kirjastoon lainaamaan ISON kassillisen kirjoja, jotka otan sitten esiin, kun tuntuu, että poikani kaipaa jotain uutta tutkittavaa. Poikani rakastaa lukea, ja siten meillä on paljon mielenkiintoista lukemista. 

Ruokaa pakkaseen

Alkua helpottaakseni olen myös tehnyt vähän ruokaa pakkaseen, sillä poikani tarvitsee tietysti ruokansa samaan aikaan kuin aina, mutta alun hitautta ja pitkiä imetyksiä muistellen uskon, että ruuan tekeminen lounasajaksi saattaa ajoittain olla haastavaa!

Omaa aikaa äidin ja isin kanssa

Haluan tietoisesti varmistaa, että poikani saa myös ihan omaa aikaa sekä minun että isänsä kanssa vauvan tultua. Ihan yksinkertaiset asiat, kuten leikkipuistossa käyminen kahdestaan, leikkiminen kahdestaan tai jäätelöllä käyminen lähikaupassa vain äidin tai vain isin kanssa ovat varmasti tärkeitä.


Minulla on tulevasta muutoksesta innostunut, odottava ja tietysti jännittynyt olo! Kohta meitä on tosiaan neljä, ja olen äiti kahdelle lapselle. Vaikka vauva meille tuleekin, niin haluan pitää huolen siitä, että poikani saa olla silti edelleen äidin vauva ja pikkuinen ihan niin kauan kuin hän haluaa - en halua vaatia häneltä liikoja, onhan hän vielä niin pieni itsekin.

Miten teillä on mennyt siirtyminen yhden lapsen äitiydestä kahden lapsen äitinä olemiseen? Onko teillä ollut kivoja, toimivia ja arkea helpottavia kikkakolmosia tai kenties ajatuksia siitä, miten ei kannata toimia? Kuulisin mielelläni!

-Petra

Viimeistä viedään: Raskausviikko 39

Viimeistä viedään: Raskausviikko 39



39 raskausviikkoa on nyt täynnä ja alan lähestyä raskauden loppua. Saa nähdä tuleeko vielä raskauskuulumispäivityksiä - viikkoja kun voi olla edessä vielä kolmekin. Toivon toki, että vauva päättäisi itse tulla ulos maailmaan (ja mahdollisimman pian, vinkvink), mutta kun yksi raskaus on jo käynnistetty, en ylläty, jos nytkin kävisi niin. Ja vaikka uskon, että bebe tulee kun bebe on valmis, niin silti erilaiset kikat on tietysti otettu käyttöön! 

Kuluneen muutaman viikon fiilis on ollut odottava ja väsynyt. Olenkin paljon fiiliksiä päivittänyt nyt reaaliajassa Instagramin puolelle videomuodossa. Sieltä on varmasti käynyt selväksi, että tämä mama on aika väsynyt ja redi!

Synnytystä edeltävää oireilua

Minulla on nyt viikon aikana ollut jonkinlaista synnytystä edeltävää oireilua, mikä on kyllä todella jännittävää, sillä esikoisen kohdalla en oireillut MITENKÄÄN, ja synnytys jouduttiin lopulta käynnistämään. Nyt olen kuitenkin oireillut seuraavasti: muutamina öinä on ollut synnytyspolttoja, jotka tuntuvat voimakkailta menkkakivuilta. Olen vaikeroinut ja joutunut käyttämään TENS-laitetta ja kuumavesipulloa. Samanaikaisesti on iskenyt voimakas pahoinvointi, ja kehoni on tyhjentynyt molemmista päistä. Siihen kun yhdistää unettomuuden, niin voitte kuvitella, että mieli on vähän koetuksella. Ala nyt jo, pliis! huokailen syvään. Nyt on taas kuitenkin ollut pari täysin oireetonta yötä. Lisäksi vuoto on runsaampaa, mutta limatulppaa en ole kyllä nähnyt. Ja lapsivettä en myöskään, heh!

Harkkasupistuksia on ollut nyt ehkä vähän voimakkaampana viimeiset pari päivää, ja niitä on tullut myös levossa, mutta yhtäkään kipeää supistusta ei ole ollut. On se jännä, että vaikka synnytyssupistukset niin hulluna sattuvatkin (ja varmaan vasta niiden alkaessa muistan miten paljon ne sattuvatkaan), niin silti niitä niin kovin odottaa jo!

Vatsa on myös selkeästi laskeutunut, ja onkin eri näköinen kuin ennen. SF-mitta on minulla ollut alussa keskikäyrällä ja sen jälkeen kulkenut alemmalla käyrällä, viime viikolla se oli taas keskikäyrällä, ja nyt se laski taas alemmalle käyrälle - luultavasti juuri vatsan laskeutumisen vuoksi. Vauvan pää ei kuitenkaan ole vielä kiinnittynyt - eikä välttämättä ehkä kiinnity ennen kuin synnytys alkaa. Liitoskivut ovat ajoittain hyvinkin kivuliaat, samaten iskiasvaiva, joka on molemminpuolista. 




Mieliala

Fyysisen oireilun lisäksi mielikin oireilee. Pää alkaa jo keskittymään synnytykseen ja tulevaan, ja on vaikea olla läsnä tässä hetkessä. En ole jaksanut sopia juurikaan menoja; nyt tuntuu siltä, että tarvitsen aikaa itselleni ja sille, että saan päivisin levättyä, kun yöt ovat melko huonoja. Välillä on henkisesti raskasta, ettei omaa oloa voi ennakoida yhtään! Yhdessä hetkessä voi olla ihan jees fiilis, seuraavassa on kuolemanväsynyt. 

Tunteet ovat paljon enemmän pinnassa ja olo on herkkä. Se on välillä rasittavaakin, kun rupee itkettämään ilman varsinaista syytä. Väsymys tietysti vaikuttaa tähän myös paljon. 

Olo on tällä kertaa kovin malttamaton. Eniten siitä syystä, että miehen loma lähenee loppuaan ja haluaisin niin kovasti, että ehtisimme perheenä viettää aikaa vauvaan tutustuen ennen kuin työt kutsuvat jälleen. Muuten ei ehkä olisi niin kärsimätön olo. Olisi ihanaa saada mieheltä apua siihen alkuun, koska on varmasti aikamoista jäädä sitten kotiin vastasyntyneen ja vilkkaan taaperon kanssa.

Huomaan, että nyt väsymyksen myötä iskee pieni jännitys, sillä muistan, millaista alku vauvan kanssa on. Ainakaan esikoinen ei antanut minun juuri nukkua, ja nyt tiedän, että paletti on aivan erilainen, kun lapsia on kaksi. Väsymys on ehkä minulle se rankin osuus pikkulapsiarjessa, muuten nautin siitä suuresti. Mutta kun väsyttää ja toimintakyky on huono, niin en koe olevani itseni, enkä yhtä hyvä äiti kuin normaalisti. Siksi tulevat katkonaiset yöt ja erittäin aikaiset aamut jännittävät nyt, mutta tiedän, että tulemme pärjäämään. 

Keho

Kun kuulen jonkun lenkkeilijän juoksuaskeleet lenkkipolulla tunnen suurta intoa, että kohta saan taas kehoni takaisin - ainakin jossain määrin. Liikkuminen ainakin helpottuu, vaikka tiedän, että keho tulee olemaan aika rempallaan. Odotan kuitenkin isosti sitä, että saan varata ajan vyöhyketerapeutille ja aloittaa kehon huoltamisen takaisin parempaan kuntoon. 

Hikiliikunta on jäänyt tässä raskaudessa vähille, mutta arkiliikuntaa on kuitenkin tullut. Pyöräilen edelleen, mikä onkin liikuntamuodoista nyt lempparini, koska se ei aiheuta liitoskipuja. Peräkärryn vetämisen olen kuitenkin nyt viimeisillä viikoilla jättänyt suosiolla miehelle, minä kun yleensä olen poikaa perässä vetänyt. Odotan, että ensi keväällä saan molemmat pienet kyytiin! Kävelyä olen rajoittanut tietoisesti, koska siitä seuraavat kivut ovat inhottavia. Hyvinä päivinä, kuten eilen, kilometrejä kertyy kuitenkin vaivihkaa, ja näin 39 viikkoa raskaana olen edelleen kävellyt joinain päivinä 6-8 kilometriä. 

Jopa raskausajan topit ynnä muut alkavat olla liian lyhyitä, eikä pukeutuminen tällä hetkellä innosta ihan hirveästi. En koe kuitenkaan suurta ahdistusta nykytilasta, enkä siitäkään, että kehoni tulee olemaan epämääräisessä tilassa jonkin aikaa synnytyksen jälkeen. Viimeksi minulla kyllä kesti tovi, kunnes aloin palautua. En koe tälläkään kertaa sen suhteen mitään kiirettä: omassa mielessäni ensimmäinen vuosi synnytyksen jälkeen on juurikin palautumisaikaa. 

Olo palautumisen suhteen on kuitenkin jotenkin erilainen kuin viimeksi. Olimme viimeksi päättäneet, että seuraava vauva tulee kun on tullakseen, joten se ehkä vähän söi motivaatiotani palata kuntoilun pariin. Tuntui siltä, että kohtahan sitä on kuitenkin taas raskaana - vaikka järkeväähän se olisi ollut huoltaa kehoa vielä paremmin. Mutta nyt meillä ei ainakaan toistaiseksi ole suunnitelmissa hankkia lisää lapsia - ainakaan lähitulevaisuudessa - joten haluankin saada kehon hyvään kuntoon. Jää nähtäväksi, miten siihen riittää arjessa aikaa, kääk! Mutta virheasennoista on päästävä eroon ja selkä ja core tulee saada kuntoon - muuten tässä mummoutuu alta aikayksikön! Haluan jaksaa juosta ja touhuta lasteni kanssa. 

Synnytys

Tällä kertaa olen miettinyt synnytystä ja siihen liittyviä toiveita enemmän. Kuten ensimmäiselläkin kerralla haluan, että menemme tilanteen ja vointini mukaan. Nyt olen kuitenkin enemmän kartalla eri kivunlievityskeinoista ja siitä mikä toimii minulle, olen enemmän perehtynyt synnytyksen kulkuun liittyviin asioihin ja kaiken kaikkiaan koen, että tällä kertaa olen - luonnollisesti - tietoisempi siitä, mitä tuleman pitää, vaikkakin jokainen synnytys on erilainen ja koskaan ei voi ennalta tietää, miten asiat menevät.

Sellaisia ajatuksia ja tuntemuksia täällä tällä hetkellä! Miten siellä voidaan? Kertokaa kuulumisianne, tiedän, että osalle on ehkä jo vauva syntynytkin!

Sairaalakassi Round 2

Sairaalakassi Round 2


Nyt alkaa olla sairaalakassi kutakuinkin pakattu, toki vielä ne viime hetken jutut puuttuvat, joita ei voi vielä pakata. Esikoisestani muistan, että loppujen lopuksi en tarvinnut ihan hirveästi mitään, mutta puhtaita omia vaatteita olisin kaivannut enemmän, sillä olin sairaalassa kuitenkin maanantaista perjantaihin. Kuvissa ei ole välttämättä kaikkea mukaan tulevaa, mutta olen listannut ne kuitenkin teille. Mutta pidemmittä puheitta paljastetaanpa kassin sisältö!


Hygienia
-Pesuaineet
-Sheiveri ja vaahto
-Kasvoseerumi, päivävoide ja yövoide
-Vartalovoide
-Dödö
-Topsipuikkoja ja vanulappuja
-Meikinpoistoaine
-Hammasharja, -tahna ja hammaslanka
-Hiusharja ja ponnareita
-Silmätlaput ja korvatulppia
-Siteitä (sairaalasta saa sitten ne megasiteet)
-Astmalääke, allergialääkkeet ja äitiysvitskut
-Intiimituotteet: Vagisil (tätä käytin viimeksi pieniin haavaumiin ja "palautumiseen") ja Sheriproct Neo (viimeksi jouduin valitettavasti kokemaan elämäni ensimmäisen peräpukaman...)
-Bepanthen
-Meikit
-Huulirasva


Kivunlievitys ja imetys
-TENS -laite
-Kuumavesipullo
-Lämpötyyny
-Kauratyynyt rintoja varten (Nämä auttavat rintojen särkyyn kun maito nousee. Ne voi viilentää pakkasessa ja tarvittaessa myös lämmittää mikrossa. Näitä käytin paljon viimeksi!)
-Lansinoh-voide (levitin tätä KOKO AJAN viimeksi, enkä saanut mitään haavaumia)
-Liivinsuojia (jos maito sattuu nousemaan nopeasti)
-Imetystee


Herkut
-Turkinpippureita ja lakua
-Juomista
-Juomapullo
-Pretzeleitä
-Suklaata
-Purkkaa
-Pikku pullo Fresitaa (ehkä)
-Varmaan pyydän miestäni tuomaan minulle sitten mansikoita, vesimelonia ja muita herkkuja



Vaatteet
-Iso pino pikkareita, useammat mammapikkarit ja muutaman korkeavyötäröiset tukipikkarit 
-Sukkia ja villasukat
-Carriwell vatsatuki 
-3 x imetysliivit
-3 x imetystoppi
-2 x imetyspaita
-Kevyt yöpaita (jos sairaalassa on liian kuuma sairaalavaatteisiin)
-Boobin imetysmekko (kotoilutyyppinen)
-Kollarit
-Kotiinmenovaatteet
-Varvastossut
-Aamutakki

Tekniikka ja viihde
-Kuulokkeet
-Kamera + laturi
-Pädi + laturi
-Puhelin + laturi
-Kirja

Miehelle
-Pari vaihtopaitaa
-Vaihtohousut
-Hammasharja
-Särkylääke
-Puhelin + laturi
-Eväät

Muu
-Neuvolakortti
-Isovelilahja
-Lahja vauvalle, jonka isoveli saa sitten isin kanssa tuoda sairaalaan
-Kolikoita

Vauvalle on oma hoitolaukku, jonka mieheni saa hakea sitten autosta vauvan synnyttyä. Sairaalassa käytän varmasti sairaalavaatteita vauvalle, mutta mukana on vähän eri kokoisia kotiinmenovaatteita sekä tytölle että yhdet pojalle, jos hän olisikin poika. Pakkasin mukaan myös harsoja sekä kapalopussin, jota olisin kaivannut viimeksi. Isoveljelle on myös pakattu oma kassi, jonka hän saa mukaan hoitoon mennessään. 

Jos olen unohtanut jotain tärkeää, niin kerropa! Mitä sinä otat mukaan? Tai mitä et ainakaan aio ottaa?

-Petra

Baby Shower ja pikakuulumiset

Baby Shower ja pikakuulumiset

Harvoin tulen yllätetyksi, vaikka olen itse aikamoinen ylläreiden järkkääjä ollutkin. Mutta maanantaina asia oli toisin, kun ihanat ystäväni järkkäsivät minulle yllärinä baby showerin!

Rakas ystäväni jo 16 vuoden takaa tuli Jyväskylästä kylään miehensä ja vauvansa kanssa - tai näin minä luulin. Sehän olisi jo itsessään nimittäin ollut ihanaa! Mutta minä toope olin aivan huuli pyöreänä, kun matkalla kaupungille ystäväni veti auton tiensivuun, käski minun laittaa korvatulpat korviin ja sitoi huivin silmilleni. Hän oli kuulemma keksinyt meille jotain ihanaa tekemistä, kun niin harvoin nähdään.

Tovin ajelun jälkeen minut kävelytettiin jonnekkin, ja luulin, että kaverini oli vienyt minut rannalle (kenties Ruisrock-alueelle) ja oli työntämässä minua Bajamajaan. Näin jälkikäteen ajateltuna se olisi kovin erikoinen yllätys, mutta ehkä ei ihan mahdoton?

Mutta ei, vastassa olikin liuta rakkaita, ihana tunnelma ja nauruntäyteinen ilta. Kesti tovin jos toisenkin tajuta, mitä oli juuri tapahtunut - ja missä olin, kun en Bajamassa ollutkaan.









Kiitos rakkaat!

Eilen mieheni oli kalassa ja tuli vasta tämän päivän puolella kotiin, ja minä puolestaan vietin koko päivän kaksin pojan kanssa. Kävimme jälleen ajelemassa Jokke Jokijunalla, söimme mansikoita, kävimme jokirannassa italialaisessa jätskikahvilassa ja tutkimme kirjoja kirjastossa. Kävimmepä vielä äitini kanssa ravintolassa pizzalla, ja kotiuduimme kuuden jälkeen. Askeleita tuli yli viiden kilometrin verran, vaikka suunnittelin päivän niin, että kävely pysyisi minimissään. 

Tänään olo oli herätessä kaikkea muuta kuin hyvä. Heräsin yöllä vähintään tunnin välein, ja lopulta ennen seitsemää oli pakko nousta. Minulla oli pahoinvoiva, lähes krapulainen olo. Ajattelin aamupalan auttavan, mutta eipä se juuri oloa parantanut. Liitoskivut olivat kovat, ja nukahdinkin toviksi sohvalle kuumavesipullon kanssa, kunnes mieheni herätti minut 8.30, sillä neuvola-aikani oli jo kello 9. 

Neuvolassa kaikki oli mallillaan: pissanäytteet puhtaat, verenpaineet edelleen hyvät (109/63). Painoa on kertynyt nyt 18.5 kiloa, ihan kuten pojastanikin. En ole siitä tällä kertaa kokenut samanlaista stressiä, sillä tiedän, että kyllä se siitä sitten imetyksen myötä pois lähtee. Olin vaan niin väsynyt aamulla, että kun neuvolantäti kysyi vointia, niin sain oikeasti pidätellä, etten purskahtanut itkuun! Muutenkin tunteet ovat olleet t o d e l l a pinnassa lähipäivinä, ja tuntuu, että pillahdan itkuun melkoisen herkästi. 

Olo alkaa kyllä olla ihan redi. Todella, todella toivon ja rukoilen, että tämä tyttö tulisi ulos mahdollisimman pian! Ensi viikko olisi esimerkiksi erittäin bueno ajankohta. Kävin TENS-laitteenkin noutamassa tänään, ja ykkösvaipatkin on jo ostettu. Come to mama little girl!

Mitäs sinne muiden kesään kuuluu? Ja muille odottajille?

-Petra

3 viikkoa jäljellä ja 3 kuulumista + läjä puhelinkuvia

3 viikkoa jäljellä ja 3 kuulumista + läjä puhelinkuvia

Ajattelin tänään jakaa puhelinkuvia viimeiseltä parilta viikolta ja kertoa vähän kuulumisia. Olen nyt raskausviikolla 37, joten laskettuun aikaan on jäljellä enää 3 viikkoa. Käytännössä pikku neitimme voi saapua maailmaan ihan milloin vaan, mutta viimeistään 5 viikon päästä!







3 Kuulumista

1. Synnytys. H-hetki lähenee ja huomaan, että alan henkisesti ja fyysisesti valmistautua tulevaan. Olen huomattavasti väsyneempi ja nukun nyt lähes joka päivä päikkärit samaan aikaan kuin poikani. Liitoskivut ovat melko kovat ja iskiasvaivaa on. Huomaan, että alan "kääntyä sisäänpäin", sosialisointi uuvuttaa ja tekee mieli olla omassa rauhassa ja perheen kanssa. Tuntuu, että käyn hitaalla, unohtelen asioita ja on vaikea olla jotenkin läsnä tässä hetkessä. Vähän sellainen eläkeläisolo: Jos päivässä on yksikin asia sovittuna, niin tuntuu, että on kova kiire ja sen jälkeen voimat ovat totaalisesti poissa. Ikävöin vauvaamme ja odotan hänen tapaamistaan. "Laskeutuminen" kohti synnytystä on siis meneillään. Laskeutumisesta puheen ollen olin viimeisellä lääkärinkäynnillä, vauvalla on pää alaspäin ja kaikki näytti muutenkin hyvältä. Nyt vaan odotellaan! Kävin muuten eilen lisäämässä Ipanaan muutamia toiveita synnytystä varten, niitä kun on putkahdellut nyt mieleen lähipäivinä. Olen paljon enemmän miettinyt synnytystä tällä kertaa!

2. Valmistelut. Kehoni ja mieleni lisäksi myös me teemme viimeisiä valmisteluja vauvaa varten. Sänky on kasattu, kehto otettu esiin, vauvanvaatteet pesty ja viikattu paikoilleen ja sairaalakassi lähes pakattu (postaus tulossa ensi viikolla). Vielä on muutamia asioita tekemättä. Pojalle pitää vielä hankkia yksi juttu Isoveli-lahjaa varten, ja hänen yökyläkassinsa täytyy pakata. Haluaisin saada kodin siivottua ja pidettyä järjestyksessä, jotta olisi helppoa tulla sairaalasta sitten kotiin. Arkea helpottaakseni haluaisin myös tehdä jotain ruokia pakkaseen valmiiksi, jotta niitä on helppo sitten pojalle lämmittää - hänellä kun tietenkin on normaali päivärytmi ja aikataulut vauvan tulosta huolimatta. 

3. Kesälomailu. Koen jotenkin vaikeaksi "ottaa irti kaikki" kesästä, koska mieli on niin kovin kiinni tulevassa - luonnollisesti. Olemme kuitenkiin touhunneet kaikenlaista. Mökillä tulee nautittua rentoilusta, saunomisesta, hyvästä ruuasta ja ulkona olemisesta. Kaupungissa ollessamme päivät ovat olleet melko täyteen buukattuja: Olemme nähneet ystäviä, touhunneet kesäjuttuja pojan kanssa (kuten käyneet Keskiaikaisilla Markkinoilla, juna-ajelulla ja pyöräretkellä) ja hoitaneet kaikenlaisia rästiin jääneitä asioita. Mökillä onkin ollut erityisen ihanaa olla, koska täällä niitä arkisia, hoidettavia asioita ei samalla tavalla ole. Nyt niitä on kuitenkin ollut pakko käydä kaupungissa vähän hoitamassa, kun raskausviikot käyvät vähiin! Vielä ennen laskettua aikaa on suunnitteilla Piknik-risteily, reissu saaristoon päiväksi, ystävien näkemistä ja kuka tietää, ehkä muuta emme enää ehdikään!







Jos sinulla on postaustoiveita tai -ideoita, niin kerropa niitä! Olisi kiva kerätä ideoita ylös ja mahdollisesti kirjoittaa vähän säilöön juttuja nyt ennen kuin vauva tulee. Olen aika paljon Insta Storyn puolelle päivitellyt kuulumisia lähiaikoina, joten siellä kannattaa käydä seurailemassa, jos kiinnostaa! :) 

Joko siellä lomaillaan? Ihanaa viikonloppua!

-Petra


Parisuhdeonni osa 3: Tekeekö ero onnellisemmaksi?

Parisuhdeonni osa 3: Tekeekö ero onnellisemmaksi?

Jos olet onneton parisuhteessasi, sinulla on käytännössä kaksi vaihtoehtoa. Joko jäät suhteeseen ja olet onneton. Tai lähdet ja saat jatkaa elämääsi onnellisena. 

Tämän ajatuksen voi kohdata milloin missäkin: Naistenlehden sivuilla. Elokuvissa. Saunan lauteilla. 

"Jos se on tarkoitettu, niin ei sen pitäisi olla noin vaikeaa." "Sinulla on vain yksi elämä - tärkeintä on, että olet onnellinen." "Ehkä hän ei ole se oikea. Kyllä meressä on muitakin kaloja!" "Lapset voivat kyllä sitten paremmin, kun molemmat aikuiset ovat onnellisia - vaikka sitten erillään."

Puolet avioliitoista päättyy eroon. Tekeekö avioero ihmisen onnellisemmaksi?

Ero: Avain onnellisuuteen?

Mutta tuoko ero onnellisuuden takaisin eronneen elämään? Tätä on hyvä kysyä nyt heinäkuussa, kun Suomessa on elokuisin piikki avioerojen vireille panemisessa. University of Chicagon tutkijaryhmän laajan tutkimuksen mukaan vastaus on ei

Tutkijat teettivät laajan hyvinvointi- ja onnellisuuskyselyn yli 5000 aviossa olevalle aikuiselle. Heistä yli 600 ilmoitti olevansa onneton parisuhteessaan. Viisi vuotta myöhemmin tutkijat ottivat yhteyttä onnettomiin henkilöihin tehdäkseen kyselynsä uudestaan. Viiden vuoden aikana osa oli eronnut, osa oli muuttanut erilleen ja osa oli pysynyt avioliitossaan. 

Eronneet eivät yhtään sen onnellisempia

Tutkimuksen tulokset osoittivat, että onnettomista aikuisista ne, jotka olivat eronneet, eivät olleet yhtään sen onnellisempia viisi vuotta myöhemmin kuin ne, jotka olivat päättäneet jäädä avioliittoonsa. Onnellisempia eivät olleet edes ne onnettomat aviossa olleet aikuiset, jotka olivat eronneet ja menneet uudestaan naimisiin. Itseasiassa vain 1/5 eronneesta päätyi onnellisesti uuteen suhteeseen viiden vuoden seurannan aikana. Nämä kaikki tulokset pysyivät samoina silloinkin, kun huomioitiin etnisyys, ikä, sukupuoli ja tulot. 

Ero ei ollut vähentänyt masentuneisuutta, eikä kohottanut itsetuntoa tai lisännyt elämänhallinnan tunnetta, kun verrattiin eronneita ja niitä, jotka olivat jääneet parisuhteeseen. Eron avulla oltiin ehkä päästy joistain ongelmista eroon, mutta se toi ison liudan uusia haasteita ja kipuja elämään.

Mielenkiintoista - joskin surullista - on se, että 74 % eroista tapahtui avioliitoissa, joissa viisi vuotta ensimmäistä kyselyä ennen suhde oli koettu onnelliseksi. Suuri osa eroon päätyneistä liitoista oli siis aiemmin olleet hyviä ja onnellisia. Tutkittavat, joiden avioliitto oli aiemmin ollut hyvä ja onnellinen, mutta jotka päätyivät eroon, kokivat suurimmat negatiiviset seuraukset avioerostaan: Heidän onnellisuutensa ja psykologinen hyvinvointinsa laski dramaattisesti verrattuna niihin onnettomiin, jotka olivat jääneet avioliittoonsa. 

Tutkijat ottivat huomioon myös parisuhdeväkivallan. Parisuhdeväkivaltaa esiintyi vain pienessä osassa avioliittoja. Onnettomista aikuisista valtaosa (86 %) ei kokenut suhteessaan väkivaltaa. Viisi vuotta myöhemmin avioliittoihinsa jääneillä väkivaltaa esiintyi vielä pienemmässä osassa liittoja (7 %).

Moni ihminen eroaa, koska haluaa onnellisemman elämän. Tuoko ero onnen?

Muuttuuko onneton liitto onnelliseksi ajan myötä?

Jos sinnittelee läpi vaikean ja onnettoman ajan, voiko päätyä lopulta onnelliseen parisuhteeseen saman puolison kanssa? Se on mahdollista. Yksi tutkimuksen mielenkiintoisimmista tuloksista oli mielestäni tämä: 2/3 niistä, jotka olivat olleet onnettomia parisuhteessaan, mutta eivät olleet päätyneet eroon, olivat 5 vuoden päästä onnellisia parisuhteessaan. 

Eikä siinä vielä kaikki. Ne henkilöt, jotka olivat ensimmäisessä kyselyssä olleet kaikkein onnettomimpia, mutta olivat olosuhteistaan huolimatta jääneet avioliittoonsa, kokivat seuraavan viiden vuoden aikana dramaattisimmat muutokset onnellisuudessaan verrattuna muihin. Heistä lähes 80 % oli onnellisesti naimissa saman puolison kanssa viiden vuoden päästä!

Kolme vaihtoehtoa avioerolle

Tutkijat päättivät haastatella niitä, jotka olivat olleet onnettomia, mutta olivat jääneet avioliittoonsa, ja joiden liitto oli muuttunut viiden vuoden aikana onnelliseksi, selvittääkseen, mikä oli saanut liitoissa aikaan muutoksen parempaan.

Nykyisin onnellisesti naimisissa olevat ex-onnettomat olivat kokeneet hyvinkin vakavia ja raskaita parisuhdeongelmia. Näissä avioliitoissa oli esiintynyt pitkittyneitä jaksoja onnettomuutta, joiden syinä olivat mm. alkoholismi, uskottomuus, sanallinen väkivalta, emotionaalinen laiminlyönti, masennus, sairaus ja työelämään liittyvät haasteet. 

Tutkijat löysivät haastattelujen perusteella kolme erilaista toimintatapaa, joiden avulla liitto oli kääntynyt parempaan suuntaan. 

1. Kestävyys

Läpi harmaan kiven! Osa pariskunnista olivat päättäneet itsepäisestikin kestää vaikka väkisin vaikeiden aikojen yli. Kyseessä ei niinkään ollut se, että he selättivät kaikki ongelmansa, vaan ajan myötä moni stressin ja konfliktin aiheuttaja helpottui tai poistui. 

2. Ongelmien selättäminen

Osalla oli toiminut aktiivinen ja sinnikäs työnteko ongelmien selättämiseksi. He muuttivat käytöstään ja paransivat kommunikaatiotaan. Nämä pariskunnat kävivät treffeillä, viettivät enemmän aikaa yhdessä, pyysivät suvulta apua ja neuvoja ja hyödynsivät erilaista terapiaa - niin hengellistä kuin sekulaarista. Joillain erolla uhkaaminen tai erojuristien tapaaminen oli motivoinut muutokseen. 

3. Henkilökohtaisen onnellisuuden tavoittelu

Jotkut haastateltavista olivat päättäneet ottaa onnensa omiin käsiinsä. Parisuhteen ongelmat eivät sinäänsä muuttuneet, vaan osapuolet alkoivat panostaa omaan onnellisuuteensa, ottamaan vastuun omasta hyvinvoinnistaan ja rakentaa onnellista elämää haastavasta parisuhdetilanteesta huolimatta. Tutkimuksessa havaittiinkin, että onnettomat avioliitot ovat itseasiassa paljon harvinaisempia kuin onnettomat puolisot! 75 % onnettomasti naimisissa olevista vastaajista oli naimisissa henkilön kanssa, joka oli onnellinen avioliitossaan. 

Moni haluaa pitkän, rakastavan avioliiton, mutta kuinka moni on valmis tekemään niitä uhrauksia, joita se vaatii?

Keskeistä sitoutuminen

Tutkijat havaitsivat, että niillä, joiden liitto oli ajan myötä muuttunut onnelliseksi oli yksi yhteinen ja erittäin keskeinen tekijä: vankkumaton sitoutuminen. Nämä henkilöt eivät ajatelleet eron tuovan heidän elämäänsä lisää onnellisuutta ja hyvinvointia, ja heillä oli myös ystäviä ja perheenjäseniä, jotka tukivat aviossa pysymistä. Eron ajattelemisen sijaan vaikeuksien keskellä nämä pariskunnat investoivat suuria voimavaroja ongelmien kestämiseen ja selättämiseen, ja he pyrkivät minimoimaan niiden ongelmien merkityksen, joita he eivät pystyneet ratkomaan. Nämä henkilöt tekivät myös aktiivisesti töitä sen eteen, että he vähättelivät muiden vaihtoehtojen, kuten eron, vetovoimaisuutta. He eivät siis leikitelleet eroajatuksilla ja -fantasioilla. 

Sitoutumisella näyttää siis tämän tutkimuksen mukaan olevan iso vaikutus avio-onneen: tutkijoiden mukaan sitoutunut avioliitto ja eron vastustaminen ei vain pidä onnettomia ihmisiä yhdessä, vaan se saa heidät muodostamaan onnellisen suhteen toisiinsa. 

Kumpi tulee ensin: Ero vai onnellisuus?

Onko meillä nykyajan ihmisillä täysin utopistiset ja romantisoidut ajatukset parisuhdeonnellisuudesta ja -hyvinvoinnista? Kyyninen voisi väittää, että sellaista onnellisuutta ei voi saavuttaa. Mutta ehkä meidän ajattelumme ei olekaan siltä osin väärä, vaan pikemminkin meillä on ehkä hieman virheelliset käsitykset siitä, miten tuo onnellisuus saavutetaan. 

Ajatellaan, että välttääkseen avioeron parisuhteen pitää olla onnellinen. 

Mutta tämän tutkimuksen mukaan yhtä totta on se, että ollakseen onnellinen onnettomien puolisoiden tulisi välttää avioero. 

Mitä ajatuksia tämän tutkimuksen tulokset sinussa herättävät?


-Petra

Parisuhteesta puhuessani koen aina tarpeen tehdä pienen disclaimerin, joten täältä pesee: en kritisoi, arvostele tai ota kantaa kenenkään avioeroon tai siihen johtaneisiin syihin tai väitä, etteikö päteviä ja hyviä syitä ole, eikä tarkoitukseni ole syyllistää ketään. Parisuhdepohdinnoissani ei myöskään ole kyse suhteista, joissa esiintyy vakavia mielenterveydellisiä ongelmia, riippuvuuksia, sarjapettämistä tai minkäänlaista henkistä tai fyysistä väkivaltaa tms.