Baby Shower ja pikakuulumiset

Harvoin tulen yllätetyksi, vaikka olen itse aikamoinen ylläreiden järkkääjä ollutkin. Mutta maanantaina asia oli toisin, kun ihanat ystäväni järkkäsivät minulle yllärinä baby showerin!

Rakas ystäväni jo 16 vuoden takaa tuli Jyväskylästä kylään miehensä ja vauvansa kanssa - tai näin minä luulin. Sehän olisi jo itsessään nimittäin ollut ihanaa! Mutta minä toope olin aivan huuli pyöreänä, kun matkalla kaupungille ystäväni veti auton tiensivuun, käski minun laittaa korvatulpat korviin ja sitoi huivin silmilleni. Hän oli kuulemma keksinyt meille jotain ihanaa tekemistä, kun niin harvoin nähdään.

Tovin ajelun jälkeen minut kävelytettiin jonnekkin, ja luulin, että kaverini oli vienyt minut rannalle (kenties Ruisrock-alueelle) ja oli työntämässä minua Bajamajaan. Näin jälkikäteen ajateltuna se olisi kovin erikoinen yllätys, mutta ehkä ei ihan mahdoton?

Mutta ei, vastassa olikin liuta rakkaita, ihana tunnelma ja nauruntäyteinen ilta. Kesti tovin jos toisenkin tajuta, mitä oli juuri tapahtunut - ja missä olin, kun en Bajamassa ollutkaan.









Kiitos rakkaat!

Eilen mieheni oli kalassa ja tuli vasta tämän päivän puolella kotiin, ja minä puolestaan vietin koko päivän kaksin pojan kanssa. Kävimme jälleen ajelemassa Jokke Jokijunalla, söimme mansikoita, kävimme jokirannassa italialaisessa jätskikahvilassa ja tutkimme kirjoja kirjastossa. Kävimmepä vielä äitini kanssa ravintolassa pizzalla, ja kotiuduimme kuuden jälkeen. Askeleita tuli yli viiden kilometrin verran, vaikka suunnittelin päivän niin, että kävely pysyisi minimissään. 

Tänään olo oli herätessä kaikkea muuta kuin hyvä. Heräsin yöllä vähintään tunnin välein, ja lopulta ennen seitsemää oli pakko nousta. Minulla oli pahoinvoiva, lähes krapulainen olo. Ajattelin aamupalan auttavan, mutta eipä se juuri oloa parantanut. Liitoskivut olivat kovat, ja nukahdinkin toviksi sohvalle kuumavesipullon kanssa, kunnes mieheni herätti minut 8.30, sillä neuvola-aikani oli jo kello 9. 

Neuvolassa kaikki oli mallillaan: pissanäytteet puhtaat, verenpaineet edelleen hyvät (109/63). Painoa on kertynyt nyt 18.5 kiloa, ihan kuten pojastanikin. En ole siitä tällä kertaa kokenut samanlaista stressiä, sillä tiedän, että kyllä se siitä sitten imetyksen myötä pois lähtee. Olin vaan niin väsynyt aamulla, että kun neuvolantäti kysyi vointia, niin sain oikeasti pidätellä, etten purskahtanut itkuun! Muutenkin tunteet ovat olleet t o d e l l a pinnassa lähipäivinä, ja tuntuu, että pillahdan itkuun melkoisen herkästi. 

Olo alkaa kyllä olla ihan redi. Todella, todella toivon ja rukoilen, että tämä tyttö tulisi ulos mahdollisimman pian! Ensi viikko olisi esimerkiksi erittäin bueno ajankohta. Kävin TENS-laitteenkin noutamassa tänään, ja ykkösvaipatkin on jo ostettu. Come to mama little girl!

Mitäs sinne muiden kesään kuuluu? Ja muille odottajille?

-Petra

1 kommentti

  1. Oma olo on todella tukala ja tällä hetkellä mennään rv 34+6. Tuntuu kuin ei olisi mitään puettavaa ja että kaikki vaatteet näyttävät päällä siltä kuin olisi vanha lihava täti. Toisaalta stressiä aiheuttaa myös pelko siitä, ettei saa uutta asuntoa valmiiksi pientä tulokasta varten.

    VastaaPoista