Esikoisesta tulee isoveli! (Näin me valmistamme hänet tulevaan muutokseen)




Meidän perhe on suuren muutoksen edessä, kun toivotamme pian tervetulleeksi 4. perheenjäsenemme! Tämä on kaikille iso muutos, etenkin meidän pienelle miehelle. Olemme alusta alkaen valmistaneet häntä tulevaan, ja ajattelin jakaa teille, mitä juttuja me olemme tehneet. Kuulisin mielelläni myös teiltä, mitä olette kokeneet toimiviksi jutuiksi!

Raskausaikana 

Poikamme on noin 2 vuotta ja 2 kuukautta, kun tyttäremme (todennäköisesti tytär) saapuu maailmaan. Poikani oli kanssani vessassa 9 kuukautta sitten, kun tein positiivisen raskaustestin. Ja samalla innoissani kiljuin, että sinusta tulee isoveli, meille tulee vauva!

Ei hän sitä heti ymmärtänyt, mutta päätimme alusta asti puhua asiasta paljon hänen kuullen. Jos hän olisi ollut jo vähän isompi, olisimme varmaan odottaneet tovin. Ei mennyt kauan, että hän hiffasi asian - sillä tavalla kuin 1.5-2 -vuotias voi sen tajuta. Hän on koko raskauden silitellyt, suukotellut ja jutellut mahalleni. Olemme myös tienneet sukupuolen kuultuamme tyttömme nimen, jolla olemme kutsuneet häntä. Näin hän on jo selkeä henkilö pojallemme, ja poikamme puhuukin hänestä vallan tytön omalla nimellä. 

Raskauden alussa poikamme sai kuunnella Dopplerilla sydänääniä, tutkia mahaani ja olemme lukeneet yhdessä erilaisia aiheeseen liittyviä lastenkirjoja uudestaan ja uudestaan. 

Olemme paljon puhuneet myös siitä, että vauva syö sitten äidiltä rintamaitoa, vauva itkee ja vauvaa hoidetaan. Poikani onkin hyvin kiinnostunut vauvoista ja hoivaamisesta, ja on innoissaan hoitanut lähipiirissä olevia pikkuisia. Hän myös silittelee minua ja toteaa usein, että vauva kasvaa, tulee ulos ja juo sitten äidiltä maitoa - "nam nam!". 

Olen siis kertonut hänelle, että kun vauva on valmis niin se tulee ulos. Äiti ja isi menevät silloin sairaalaan, ja hän pääsee isovanhemmilleen. Tätä hän on minulle toistanut nyt usein: "Äiti menee sairaalaan ja vauva tulee äidistä ulos!"

Oma nukke

Poikani sai nyt muutama päivä sitten oman vauvanuken, jota saa halutessaan hoitaa samalla tavalla kuin minä hoidan vauvaa. Voimme laittaa sille vaipan, kylvettää sitä ynnä muuta. Jää nähtäväksi, miten paljon hän siitä innostuu. Veikkaan kyllä, että meidän pieni hoivaaja haluaa eniten hoivata oikeaa pikkusiskoa. 

Ensitapaaminen

Suunnitelmamme on tällä hetkellä sellainen, että mieheni hakee poikani hoidosta sairaalaan tutustumaan vauvaan ja (ehkä ennen kaikkea) sylittelemään äidin kanssa. Jos vain onnistuu, olen ajatellut ehkä mennä käytävälle jo poikaani vastaan niin, että vauva ei ole sylissäni, kun poika saapuu luokseni. Näin hän saa heti minun täyden huomioni. 

Sairaalassa hän saa antaa vauvalle lahjan, ja vauva antaa hänelle lahjan. Mieheni tuo mukaan myös herkkuja ja mehua ja pidämme pienet kekkerit sen kunniaksi, että hänestä on tullut isoveli.

Kotiutuminen

Emme ole vielä miettineet, hakeeko mieheni minut sairaalasta kotiin yksin vai yhdessä pojan kanssa. Taidamme päättää asian ihan sen hetkisen tilanteen mukaan. Olen varannut pojalleni ensimmäiseen lahjaan liittyvän toisen lahjan, jonka hän saa kotiuduttuamme.

Puuhakori

Näen jo silmissäni pienen (okei, ison) kaaoksen, kun mieheni palaa töihin ja minulla on kaksi pientä hoidettavana. Poikani käy puistoilemassa aamupäivisin pari tuntia, mutta muuten hän on kanssani kotona.

Olen alkanut koota puuhakoria, josta löytyy vähän erilaista tekemistä ja pieniä ylläreitä. Sieltä voin sitten kaivaa jotain kivaa esiin, kun poikani kaipaa tekemistä minun imettäessäni tai jos häntä muuten vain turhauttaa. Korissa on nyt mm. muovailuvahaa, iso superpallo, pujotteluhelmiä, suihkupullo (jolla voi esim. parvekkeella tai kylppärissä leikkiä palomiestä), hienoja pillejä, uusi essu ja leipomistarvikkeita... Sellaista pientä kivaa! Ajattelin koria täydentää sitten pikku hiljaa, tai kun vastaan tulee jotain kivaa. Tarkoitus ei ole tietenkään turhaa krääsää hankkia, mutta nyt alkuun erilaiset arjen pelastajat eivät mielestäni väärin ole, kun kyseessä on siirtymävaihe, joka on varmasti minulle äitinä haastava. Helpottavat jutut ovat tervetulleita!

Lisäksi menen vielä kirjastoon lainaamaan ISON kassillisen kirjoja, jotka otan sitten esiin, kun tuntuu, että poikani kaipaa jotain uutta tutkittavaa. Poikani rakastaa lukea, ja siten meillä on paljon mielenkiintoista lukemista. 

Ruokaa pakkaseen

Alkua helpottaakseni olen myös tehnyt vähän ruokaa pakkaseen, sillä poikani tarvitsee tietysti ruokansa samaan aikaan kuin aina, mutta alun hitautta ja pitkiä imetyksiä muistellen uskon, että ruuan tekeminen lounasajaksi saattaa ajoittain olla haastavaa!

Omaa aikaa äidin ja isin kanssa

Haluan tietoisesti varmistaa, että poikani saa myös ihan omaa aikaa sekä minun että isänsä kanssa vauvan tultua. Ihan yksinkertaiset asiat, kuten leikkipuistossa käyminen kahdestaan, leikkiminen kahdestaan tai jäätelöllä käyminen lähikaupassa vain äidin tai vain isin kanssa ovat varmasti tärkeitä.


Minulla on tulevasta muutoksesta innostunut, odottava ja tietysti jännittynyt olo! Kohta meitä on tosiaan neljä, ja olen äiti kahdelle lapselle. Vaikka vauva meille tuleekin, niin haluan pitää huolen siitä, että poikani saa olla silti edelleen äidin vauva ja pikkuinen ihan niin kauan kuin hän haluaa - en halua vaatia häneltä liikoja, onhan hän vielä niin pieni itsekin.

Miten teillä on mennyt siirtyminen yhden lapsen äitiydestä kahden lapsen äitinä olemiseen? Onko teillä ollut kivoja, toimivia ja arkea helpottavia kikkakolmosia tai kenties ajatuksia siitä, miten ei kannata toimia? Kuulisin mielelläni!

-Petra

1 kommentti

  1. Ihania ideoita! Noi kekkerit koska hänestä on tullut isoveli !! ♡

    VastaaPoista