Parisuhdeonni osa 3: Tekeekö ero onnellisemmaksi?

Jos olet onneton parisuhteessasi, sinulla on käytännössä kaksi vaihtoehtoa. Joko jäät suhteeseen ja olet onneton. Tai lähdet ja saat jatkaa elämääsi onnellisena. 

Tämän ajatuksen voi kohdata milloin missäkin: Naistenlehden sivuilla. Elokuvissa. Saunan lauteilla. 

"Jos se on tarkoitettu, niin ei sen pitäisi olla noin vaikeaa." "Sinulla on vain yksi elämä - tärkeintä on, että olet onnellinen." "Ehkä hän ei ole se oikea. Kyllä meressä on muitakin kaloja!" "Lapset voivat kyllä sitten paremmin, kun molemmat aikuiset ovat onnellisia - vaikka sitten erillään."


Ero: Avain onnellisuuteen?

Mutta tuoko ero onnellisuuden takaisin eronneen elämään? Tätä on hyvä kysyä nyt heinäkuussa, kun Suomessa on elokuisin piikki avioerojen vireille panemisessa. University of Chicagon tutkijaryhmän laajan tutkimuksen mukaan vastaus on ei

Tutkijat teettivät laajan hyvinvointi- ja onnellisuuskyselyn yli 5000 aviossa olevalle aikuiselle. Heistä yli 600 ilmoitti olevansa onneton parisuhteessaan. Viisi vuotta myöhemmin tutkijat ottivat yhteyttä onnettomiin henkilöihin tehdäkseen kyselynsä uudestaan. Viiden vuoden aikana osa oli eronnut, osa oli muuttanut erilleen ja osa oli pysynyt avioliitossaan. 

Eronneet eivät yhtään sen onnellisempia

Tutkimuksen tulokset osoittivat, että onnettomista aikuisista ne, jotka olivat eronneet, eivät olleet yhtään sen onnellisempia viisi vuotta myöhemmin kuin ne, jotka olivat päättäneet jäädä avioliittoonsa. Onnellisempia eivät olleet edes ne onnettomat aviossa olleet aikuiset, jotka olivat eronneet ja menneet uudestaan naimisiin. Itseasiassa vain 1/5 eronneesta päätyi onnellisesti uuteen suhteeseen viiden vuoden seurannan aikana. Nämä kaikki tulokset pysyivät samoina silloinkin, kun huomioitiin etnisyys, ikä, sukupuoli ja tulot. 

Ero ei ollut vähentänyt masentuneisuutta, eikä kohottanut itsetuntoa tai lisännyt elämänhallinnan tunnetta, kun verrattiin eronneita ja niitä, jotka olivat jääneet parisuhteeseen. Eron avulla oltiin ehkä päästy joistain ongelmista eroon, mutta se toi ison liudan uusia haasteita ja kipuja elämään.

Mielenkiintoista - joskin surullista - on se, että 74 % eroista tapahtui avioliitoissa, joissa viisi vuotta ensimmäistä kyselyä ennen suhde oli koettu onnelliseksi. Suuri osa eroon päätyneistä liitoista oli siis aiemmin olleet hyviä ja onnellisia. Tutkittavat, joiden avioliitto oli aiemmin ollut hyvä ja onnellinen, mutta jotka päätyivät eroon, kokivat suurimmat negatiiviset seuraukset avioerostaan: Heidän onnellisuutensa ja psykologinen hyvinvointinsa laski dramaattisesti verrattuna niihin onnettomiin, jotka olivat jääneet avioliittoonsa. 

Tutkijat ottivat huomioon myös parisuhdeväkivallan. Parisuhdeväkivaltaa esiintyi vain pienessä osassa avioliittoja. Onnettomista aikuisista valtaosa (86 %) ei kokenut suhteessaan väkivaltaa. Viisi vuotta myöhemmin avioliittoihinsa jääneillä väkivaltaa esiintyi vielä pienemmässä osassa liittoja (7 %).


Muuttuuko onneton liitto onnelliseksi ajan myötä?

Jos sinnittelee läpi vaikean ja onnettoman ajan, voiko päätyä lopulta onnelliseen parisuhteeseen saman puolison kanssa? Se on mahdollista. Yksi tutkimuksen mielenkiintoisimmista tuloksista oli mielestäni tämä: 2/3 niistä, jotka olivat olleet onnettomia parisuhteessaan, mutta eivät olleet päätyneet eroon, olivat 5 vuoden päästä onnellisia parisuhteessaan. 

Eikä siinä vielä kaikki. Ne henkilöt, jotka olivat ensimmäisessä kyselyssä olleet kaikkein onnettomimpia, mutta olivat olosuhteistaan huolimatta jääneet avioliittoonsa, kokivat seuraavan viiden vuoden aikana dramaattisimmat muutokset onnellisuudessaan verrattuna muihin. Heistä lähes 80 % oli onnellisesti naimissa saman puolison kanssa viiden vuoden päästä!

Kolme vaihtoehtoa avioerolle

Tutkijat päättivät haastatella niitä, jotka olivat olleet onnettomia, mutta olivat jääneet avioliittoonsa, ja joiden liitto oli muuttunut viiden vuoden aikana onnelliseksi, selvittääkseen, mikä oli saanut liitoissa aikaan muutoksen parempaan.

Nykyisin onnellisesti naimisissa olevat ex-onnettomat olivat kokeneet hyvinkin vakavia ja raskaita parisuhdeongelmia. Näissä avioliitoissa oli esiintynyt pitkittyneitä jaksoja onnettomuutta, joiden syinä olivat mm. alkoholismi, uskottomuus, sanallinen väkivalta, emotionaalinen laiminlyönti, masennus, sairaus ja työelämään liittyvät haasteet. 

Tutkijat löysivät haastattelujen perusteella kolme erilaista toimintatapaa, joiden avulla liitto oli kääntynyt parempaan suuntaan. 

1. Kestävyys
Läpi harmaan kiven! Osa pariskunnista olivat päättäneet itsepäisestikin kestää vaikka väkisin vaikeiden aikojen yli. Kyseessä ei niinkään ollut se, että he selättivät kaikki ongelmansa, vaan ajan myötä moni stressin ja konfliktin aiheuttaja helpottui tai poistui. 

2. Ongelmien selättäminen
Osalla oli toiminut aktiivinen ja sinnikäs työnteko ongelmien selättämiseksi. He muuttivat käytöstään ja paransivat kommunikaatiotaan. Nämä pariskunnat kävivät treffeillä, viettivät enemmän aikaa yhdessä, pyysivät suvulta apua ja neuvoja ja hyödynsivät erilaista terapiaa - niin hengellistä kuin sekulaarista. Joillain erolla uhkaaminen tai erojuristien tapaaminen oli motivoinut muutokseen. 

3. Henkilökohtaisen onnellisuuden tavoittelu
Jotkut haastateltavista olivat päättäneet ottaa onnensa omiin käsiinsä. Parisuhteen ongelmat eivät sinäänsä muuttuneet, vaan osapuolet alkoivat panostaa omaan onnellisuuteensa, ottamaan vastuun omasta hyvinvoinnistaan ja rakentaa onnellista elämää haastavasta parisuhdetilanteesta huolimatta. Tutkimuksessa havaittiinkin, että onnettomat avioliitot ovat itseasiassa paljon harvinaisempia kuin onnettomat puolisot! 75 % onnettomasti naimisissa olevista vastaajista oli naimisissa henkilön kanssa, joka oli onnellinen avioliitossaan. 


Keskeistä sitoutuminen

Tutkijat havaitsivat, että niillä, joiden liitto oli ajan myötä muuttunut onnelliseksi oli yksi yhteinen ja erittäin keskeinen tekijä: vankkumaton sitoutuminen. Nämä henkilöt eivät ajatelleet eron tuovan heidän elämäänsä lisää onnellisuutta ja hyvinvointia, ja heillä oli myös ystäviä ja perheenjäseniä, jotka tukivat aviossa pysymistä. Eron ajattelemisen sijaan vaikeuksien keskellä nämä pariskunnat investoivat suuria voimavaroja ongelmien kestämiseen ja selättämiseen, ja he pyrkivät minimoimaan niiden ongelmien merkityksen, joita he eivät pystyneet ratkomaan. Nämä henkilöt tekivät myös aktiivisesti töitä sen eteen, että he vähättelivät muiden vaihtoehtojen, kuten eron, vetovoimaisuutta. He eivät siis leikitelleet eroajatuksilla ja -fantasioilla. 

Sitoutumisella näyttää siis tämän tutkimuksen mukaan olevan iso vaikutus avio-onneen: tutkijoiden mukaan sitoutunut avioliitto ja eron vastustaminen ei vain pidä onnettomia ihmisiä yhdessä, vaan se saa heidät muodostamaan onnellisen suhteen toisiinsa. 

Kumpi tulee ensin: Ero vai onnellisuus?

Onko meillä nykyajan ihmisillä täysin utopistiset ja romantisoidut ajatukset parisuhdeonnellisuudesta ja -hyvinvoinnista? Kyyninen voisi väittää, että sellaista onnellisuutta ei voi saavuttaa. Mutta ehkä meidän ajattelumme ei olekaan siltä osin väärä, vaan pikemminkin meillä on ehkä hieman virheelliset käsitykset siitä, miten tuo onnellisuus saavutetaan. 

Ajatellaan, että välttääkseen avioeron parisuhteen pitää olla onnellinen. 

Mutta tämän tutkimuksen mukaan yhtä totta on se, että ollakseen onnellinen onnettomien puolisoiden tulisi välttää avioero. 


Mitä ajatuksia tämän tutkimuksen tulokset sinussa herättävät?

Lähde: Does Divorce Make People Happy? Findings from a Study of Unhappy Marriages. 2002. 

-Petra

Parisuhteesta puhuessani koen aina tarpeen tehdä pienen disclaimerin, joten täältä pesee: en kritisoi, arvostele tai ota kantaa kenenkään avioeroon tai siihen johtaneisiin syihin tai väitä, etteikö päteviä ja hyviä syitä ole, eikä tarkoitukseni ole syyllistää ketään. Parisuhdepohdinnoissani ei myöskään ole kyse suhteista, joissa esiintyy vakavia mielenterveydellisiä ongelmia, riippuvuuksia, sarjapettämistä tai minkäänlaista henkistä tai fyysistä väkivaltaa tms. 

Ei kommentteja