Viimeistä viedään: Raskausviikko 39



39 raskausviikkoa on nyt täynnä ja alan lähestyä raskauden loppua. Saa nähdä tuleeko vielä raskauskuulumispäivityksiä - viikkoja kun voi olla edessä vielä kolmekin. Toivon toki, että vauva päättäisi itse tulla ulos maailmaan (ja mahdollisimman pian, vinkvink), mutta kun yksi raskaus on jo käynnistetty, en ylläty, jos nytkin kävisi niin. Ja vaikka uskon, että bebe tulee kun bebe on valmis, niin silti erilaiset kikat on tietysti otettu käyttöön! 

Kuluneen muutaman viikon fiilis on ollut odottava ja väsynyt. Olenkin paljon fiiliksiä päivittänyt nyt reaaliajassa Instagramin puolelle videomuodossa. Sieltä on varmasti käynyt selväksi, että tämä mama on aika väsynyt ja redi!

Synnytystä edeltävää oireilua

Minulla on nyt viikon aikana ollut jonkinlaista synnytystä edeltävää oireilua, mikä on kyllä todella jännittävää, sillä esikoisen kohdalla en oireillut MITENKÄÄN, ja synnytys jouduttiin lopulta käynnistämään. Nyt olen kuitenkin oireillut seuraavasti: muutamina öinä on ollut synnytyspolttoja, jotka tuntuvat voimakkailta menkkakivuilta. Olen vaikeroinut ja joutunut käyttämään TENS-laitetta ja kuumavesipulloa. Samanaikaisesti on iskenyt voimakas pahoinvointi, ja kehoni on tyhjentynyt molemmista päistä. Siihen kun yhdistää unettomuuden, niin voitte kuvitella, että mieli on vähän koetuksella. Ala nyt jo, pliis! huokailen syvään. Nyt on taas kuitenkin ollut pari täysin oireetonta yötä. Lisäksi vuoto on runsaampaa, mutta limatulppaa en ole kyllä nähnyt. Ja lapsivettä en myöskään, heh!

Harkkasupistuksia on ollut nyt ehkä vähän voimakkaampana viimeiset pari päivää, ja niitä on tullut myös levossa, mutta yhtäkään kipeää supistusta ei ole ollut. On se jännä, että vaikka synnytyssupistukset niin hulluna sattuvatkin (ja varmaan vasta niiden alkaessa muistan miten paljon ne sattuvatkaan), niin silti niitä niin kovin odottaa jo!

Vatsa on myös selkeästi laskeutunut, ja onkin eri näköinen kuin ennen. SF-mitta on minulla ollut alussa keskikäyrällä ja sen jälkeen kulkenut alemmalla käyrällä, viime viikolla se oli taas keskikäyrällä, ja nyt se laski taas alemmalle käyrälle - luultavasti juuri vatsan laskeutumisen vuoksi. Vauvan pää ei kuitenkaan ole vielä kiinnittynyt - eikä välttämättä ehkä kiinnity ennen kuin synnytys alkaa. Liitoskivut ovat ajoittain hyvinkin kivuliaat, samaten iskiasvaiva, joka on molemminpuolista. 




Mieliala

Fyysisen oireilun lisäksi mielikin oireilee. Pää alkaa jo keskittymään synnytykseen ja tulevaan, ja on vaikea olla läsnä tässä hetkessä. En ole jaksanut sopia juurikaan menoja; nyt tuntuu siltä, että tarvitsen aikaa itselleni ja sille, että saan päivisin levättyä, kun yöt ovat melko huonoja. Välillä on henkisesti raskasta, ettei omaa oloa voi ennakoida yhtään! Yhdessä hetkessä voi olla ihan jees fiilis, seuraavassa on kuolemanväsynyt. 

Tunteet ovat paljon enemmän pinnassa ja olo on herkkä. Se on välillä rasittavaakin, kun rupee itkettämään ilman varsinaista syytä. Väsymys tietysti vaikuttaa tähän myös paljon. 

Olo on tällä kertaa kovin malttamaton. Eniten siitä syystä, että miehen loma lähenee loppuaan ja haluaisin niin kovasti, että ehtisimme perheenä viettää aikaa vauvaan tutustuen ennen kuin työt kutsuvat jälleen. Muuten ei ehkä olisi niin kärsimätön olo. Olisi ihanaa saada mieheltä apua siihen alkuun, koska on varmasti aikamoista jäädä sitten kotiin vastasyntyneen ja vilkkaan taaperon kanssa.

Huomaan, että nyt väsymyksen myötä iskee pieni jännitys, sillä muistan, millaista alku vauvan kanssa on. Ainakaan esikoinen ei antanut minun juuri nukkua, ja nyt tiedän, että paletti on aivan erilainen, kun lapsia on kaksi. Väsymys on ehkä minulle se rankin osuus pikkulapsiarjessa, muuten nautin siitä suuresti. Mutta kun väsyttää ja toimintakyky on huono, niin en koe olevani itseni, enkä yhtä hyvä äiti kuin normaalisti. Siksi tulevat katkonaiset yöt ja erittäin aikaiset aamut jännittävät nyt, mutta tiedän, että tulemme pärjäämään. 

Keho

Kun kuulen jonkun lenkkeilijän juoksuaskeleet lenkkipolulla tunnen suurta intoa, että kohta saan taas kehoni takaisin - ainakin jossain määrin. Liikkuminen ainakin helpottuu, vaikka tiedän, että keho tulee olemaan aika rempallaan. Odotan kuitenkin isosti sitä, että saan varata ajan vyöhyketerapeutille ja aloittaa kehon huoltamisen takaisin parempaan kuntoon. 

Hikiliikunta on jäänyt tässä raskaudessa vähille, mutta arkiliikuntaa on kuitenkin tullut. Pyöräilen edelleen, mikä onkin liikuntamuodoista nyt lempparini, koska se ei aiheuta liitoskipuja. Peräkärryn vetämisen olen kuitenkin nyt viimeisillä viikoilla jättänyt suosiolla miehelle, minä kun yleensä olen poikaa perässä vetänyt. Odotan, että ensi keväällä saan molemmat pienet kyytiin! Kävelyä olen rajoittanut tietoisesti, koska siitä seuraavat kivut ovat inhottavia. Hyvinä päivinä, kuten eilen, kilometrejä kertyy kuitenkin vaivihkaa, ja näin 39 viikkoa raskaana olen edelleen kävellyt joinain päivinä 6-8 kilometriä. 

Jopa raskausajan topit ynnä muut alkavat olla liian lyhyitä, eikä pukeutuminen tällä hetkellä innosta ihan hirveästi. En koe kuitenkaan suurta ahdistusta nykytilasta, enkä siitäkään, että kehoni tulee olemaan epämääräisessä tilassa jonkin aikaa synnytyksen jälkeen. Viimeksi minulla kyllä kesti tovi, kunnes aloin palautua. En koe tälläkään kertaa sen suhteen mitään kiirettä: omassa mielessäni ensimmäinen vuosi synnytyksen jälkeen on juurikin palautumisaikaa. 

Olo palautumisen suhteen on kuitenkin jotenkin erilainen kuin viimeksi. Olimme viimeksi päättäneet, että seuraava vauva tulee kun on tullakseen, joten se ehkä vähän söi motivaatiotani palata kuntoilun pariin. Tuntui siltä, että kohtahan sitä on kuitenkin taas raskaana - vaikka järkeväähän se olisi ollut huoltaa kehoa vielä paremmin. Mutta nyt meillä ei ainakaan toistaiseksi ole suunnitelmissa hankkia lisää lapsia - ainakaan lähitulevaisuudessa - joten haluankin saada kehon hyvään kuntoon. Jää nähtäväksi, miten siihen riittää arjessa aikaa, kääk! Mutta virheasennoista on päästävä eroon ja selkä ja core tulee saada kuntoon - muuten tässä mummoutuu alta aikayksikön! Haluan jaksaa juosta ja touhuta lasteni kanssa. 

Synnytys

Tällä kertaa olen miettinyt synnytystä ja siihen liittyviä toiveita enemmän. Kuten ensimmäiselläkin kerralla haluan, että menemme tilanteen ja vointini mukaan. Nyt olen kuitenkin enemmän kartalla eri kivunlievityskeinoista ja siitä mikä toimii minulle, olen enemmän perehtynyt synnytyksen kulkuun liittyviin asioihin ja kaiken kaikkiaan koen, että tällä kertaa olen - luonnollisesti - tietoisempi siitä, mitä tuleman pitää, vaikkakin jokainen synnytys on erilainen ja koskaan ei voi ennalta tietää, miten asiat menevät.

Sellaisia ajatuksia ja tuntemuksia täällä tällä hetkellä! Miten siellä voidaan? Kertokaa kuulumisianne, tiedän, että osalle on ehkä jo vauva syntynytkin!

7 kommenttia

  1. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  2. Täällä rv 40+2 ja ei merkkiäkään tulevasta synnytyksestä. Voin kyllä täysin allekirjoittaa kirjoittamasi fiilikset, itsellä vain sillä erolla, että ensimmäisen synnytyksen kohdalla ei kaikesta etukäteisvarautumisesta huolimatta oikein tiedä, mitä tuleman pitää. Olo alkaa olla aika väsynyt ja malttamaton, mutta täytyy vaan silti yrittää nauttia viimeisistä hetkistä raskausmahan kanssa. Ihan hirveän kauan ei varmaan enää tarvitse odotella. :)

    Kiitos ihanasta blogista, olen myös aktiivisesti instan puolella seuraillut videoitasi. Tsemppiä loppuodotukseen. :) (Ja nyt toimi kommentointikin, mikälie tilapäinen häiriö).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi että, ihan pian varmasti hän tulee! Ehkä jo nyt kun tätä kirjoitan? Kyllä se odottaminen on jännittävää, ja juuri niin kuin sanoit, kun ei tiedä mitä tuleman pitää. Vaikka tämä onkin mulle jo toinen ja siksi vähän erilaista kuin ekalla kerralla, niin silti se epätietoisuus jännittää, varsinkin kun tietää, että harvemmin synnytykset ovat kaikki samanlaisia! Valtavasti tsemppiä ja nautintoa tuleviin päiviin, synnytykseen ja niihin ekoihin päiviin! Ja kiitos ihanasta kommentista 💕 Tuuhan kertomaan sitten, miten kaikki meni ja miten pääsette alkuun! 😘

      Poista
  3. Voi vitsit, ihania noi masukuvat!! :) Mahtavaa, miten avoimesti kirjoitat asioista & oon myös mielenkiinnolla seuraillut sun juttuja instan kautta :)

    Ei muuta kun tsempit loppuvaiheeseen, toivotaan että sun kikat alkaa pian toimia! ;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kiia! 😘😘😘 Todellakin, toivotaan, että kikat alkais toimia ja pian! Ettei tarvisi tälle kaverille häätöä järkätä 🤣

      Poista