Yliaikaisen kuulumiset




Laskettu aika oli ja meni ja täällä sitä edelleen odotellaan, mutta hyvissä fiiliksissä! Meneillään on raskausviikko 40 + 3, eikä merkkejäkään synnytyksestä ole. Jotenkin arvasin, että näin käy! Tai ehkä tämä vaan tuntuu niin tutulta, sillä been there done that esikoisen kohdalla. 

Viime viikon neuvolassa tuli puheeksi lähetteen tekeminen käynnistykseen - se tehdään tämän viikon neuvolassa. Jotenkin siinä hetkessä jokin päässäni muuttui ja tuli tunne, että käynnistykseen ollaan nyt menossa. Tosin tässähän on vielä aikaa vauvan tulla omin päin ulos, mutta olen henkisesti valmistautunut siihen, että käynnistys saattaa tälläkin kertaa olla tarpeen. 

Nyt on siis jo varmaa, että heinäkuun tyttöä ei ole tulossa, mutta elokuun sitäkin varmemmin! Vielä viikko kaksi sitten oli jonkin verran oireilua, josta kerroin täällä. Nyt tuntuu, että ei ole oikein mitään joitakin vihlontoja lukuunottamatta. 

Itseasiassa nämä viimeiset pari päivää lasketun ajan jälkeen ovat tuntuneet erittäin hyviltä. Olen nukkunut melko hyvin ja tuntuu, että energiaa on ollut taas paremmin. 

Tänään tuli taas pyöräiltyä useita kilometrejä ja kävelyä kertyi 13.5 kilsaa. Eikä kolota ihan samalla tavalla kuin aiemmin. On kyllä tosi outoa... 

Ennen laskettua aikaa oli vähän stressikin vauvan tulemisesta, ihan vaan omien "aikataulusuunnitelmien" vuoksi. Nyt fiilis on enemmänkin sellainen, että vauva tulee kun on tullakseen, eipä tässä nyt mikään kiire oikeasti ole. Asiat kun tuppaavat kyllä järjestymään. 

Käynnistyskikkoja ja hemmottelua

Mutta hyvästä olosta huolimatta olen kyllä ihan huvin ja ajankulun vuoksi kokeillut erilaisia käynnistyskonsteja. Mielenkiintoistahan se olisi, jos saisi kokea, että jokin oikeasti toimi (vaikka sattumaahan se silti todennäköisesti olisi). Olemme painelleet akupisteitä mieheni kanssa ja eilen pötkötin piikkimatolla. Olen juonut vadelmanlehtiteetä ja pyöritellyt lantiota jumppapallolla (tekee muuten hyvää alaselälle ja nivusalueelle). Olen kiivennyt portaita, liikkunut ja rentoutunut. Olen syönyt paljon ananasta (ja nyt siihen on oikea himo!) sekä tulista ruokaa. Saunonut ja ne muut perinteiset kikat, kyllä te tiedätte. 

Olen myös käyttänyt tämän pienen energiaboostin asioiden hoitamiseen syksyä silmällä pitäen. Jotenkin syksy on alkanut myös kutkuttaa kivalla tavalla! Se on auttanut myös henkisesti, sillä kuten olen Insta Storiesin puolella maininnut: odottelu yliaikaisena on tietynlaista omituista limboilua - aika katoaa ja pysähtyy, vaikka oikeasti se menee koko ajan eteenpäin. 

Oman mielen pitää myös positiivisena ja virkeänä hemmottelu, ja sitä olen harrastanut lähes päivittäin. Olen lakannut kynsiäni, tehnyt kasvohoitoja ja koko vartalokuorintoja. Ajellut säärikarvat ja välillä vähän laittautunut. Olen myös pötkötellyt kirjaa lukien tai käynyt ihan itseksiin kävelyllä ja nauttinut tietystä vapauden ja riippumattomuuden tunteesta, joka on kohta taas hetken ajan harvinaisempaa. 

Olo on nyt siis erittäin bueno, mutta kuten me naiset tiedämme, saattaa mieli muuttua hyvinkin nopeasti. Nyt kuitenkin nautin näistä hetkistä ja päivistä, ihanasta pojastamme ja perheestämme. Vaikka olen valmis, niin hetkittäin tulee sellainen olo, että apua, en ole valmis! On tämä taas niin suuri muutos ja eniten jännittää tavata hänet, minun tyttäreni!

Terkkuja siis täältä jännän ääreltä! Päivän fiiliksiä ja kuulumisia ja tilanteen edistymistä voi seurata Storiesin puolella

Mitä sinne kuuluu?

-Petra 

1 kommentti

  1. Täällä myös heinäkuisesta tuli elokuun lapsi. Tänään rv 41+6 ja huomenaamulla klo 8 aika käynnistykseen. Harmittaa kyllä, että ei nyt taida vauva maailmaan spontaanisti tulla ja ajatus käynnistyksestä herättää kyllä aika ristiriitaisia tunteita. Pieni mahdollisuushan tässä vielä on, että synnytys ehtisi itsestään vielä käynnistyä, mutta en nyt kauheasti osaa sen varaan enää laskea. Millainen kokemus sulla jäi käynnistyksestä esikoisen kohdalla?

    VastaaPoista