Oletko lannistaja, vaikenija vai rohkaisija?

Auringonkukka säteilee valoa. Säteiletkö sinäkin muille?

Naisella on auringonkukkakimppu kädessään. Oletko sinä lannistaja, vaikenija vai rohkaisija?


"We rise by lifting others."

iime viikolla kysyin eräässä Instagram-postauksessani, mistä te olette juuri tänään kiitollisia. Eräs teistä vastasi, että oli kiitollinen toisen ihmisen hänelle antamasta rohkaisusta. Se sai minut ajattelemaan: Kuinka usein rohkaisemme ympärillämme olevia ihmisiä? Milloin sinua on viimeksi rohkaistu?

Sanoilla on valtava voima 

Se, että joku pysähtyy näkemään juuri sinussa jotain hyvää ja sanoo sen ääneen, voi vaikuttaa todella suurella tavalla paitsi päivääsi - myös koko elämääsi. Ehkä joku on sanonut sinulle jotain rohkaisevaa jossain elämäntilanteessa juuri silloin, kun sitä eniten kaipasit?

Päinvastaisia kokemuksia elämässä on kuitenkin paljon. Aika moni pystyy samantien kertomaan, miten joku on joskus sanonut jotain todella inhottavaa, viiltävää ja loukkaavaa; asian, joka on satuttanut silloin, mutta joka edelleen kummittelee mielessä ja kykenee satuttamaan yhä uudelleen - vuosien tai vuosikymmentenkin päästä. Kenties jonkun lannistavat ja loukkaavat sanat ovat voineet vaikuttaa ratkaisevasti jopa elämänkulkuusi. 

Olen itse lähiaikoina saanut kokea ihmeellistä rohkaisua juuri oikeissa hetkissä; hetkissä, joissa olen kokenut raskasta riittämättömyyden tai epäonnistumisen tunnetta, olen yhtäkkiä saanut todella yllättäviltäkin tahoilta spontaania rohkaisua ja kauniita sanoja. Ne merkitsevät paljon. Jokainen teiltä lukijoilta saatu viesti tai kommentti on muuten sellainen, joka aina rohkaisee ja tsemppaa - ette välttämättä tiedäkään, miten paljon!

Lannistaja, vaikenija vai rohkaisija?

Käsi ylös, kenestä ei tunnu hyvältä, kun tuttu tai tuntematon sanoo sinulle jotain hyvää, kaunista tai rohkaisevaa? Kun joku huomaa kauneutesi ja sanoo sen ääneen. Kun joku näkee lahjasi ja rohkaisee sinua käyttämään niitä. Kun joku tunnistaa vaivannäkösi ja kiittää siitä. Kun joku muukin uskoo unelmaasi. Se tuntuu hyvältä. Se lämmittää. Se valaa meihin uskoa. 

Sillä ihmisen ei ole hyvä olla yksin. Ei meidän tarvitse taapertaa elämässä yksin ja vain itseemme turvautuen. Meillä on mahdollisuus tukeutua muihin ja tarvita muita, mutta myös tukea muita ja olla tarpeellinen muille. 

Hyvän sanominen toiselle ei vaadi paljon, mutta miksi teemme sitä niin harvoin? 

Oletko sinä lannistaja?  Se ihminen, joka niin herkästi näkee asioissa ja ihmisissä ne huonot puolet. Ehkä muiden ihmisten hyvät puolet, lahjat ja onnistumiset saavat sinussa aikaan kateuden tunnetta, joten saatatkin sanoa toisille jotain ilkeää, kriittistä tai negatiivista sen sijaan, että rohkaiset. Koet, että tehtäväsi on palauttaa ihmiset maanpinnalle ja kertoa syyt, miksi jokin asia ei voisi onnistua. Ehkä sanot jollekkin, jolla menee hyvin, että odotapa vaan, kyllä ne sadepilvit sinutkin löytävät. Et ehkä liiemmin usko omiin mahdollisuuksiisi, joten et usko muidenkaan. 

Vai oletko vaikenija? Näet ehkä muissa hyvää, mutta et sano sitä ääneen. Syitä voi olla monia. Ehkä et vain uskalla sanoa ventovieraalle jotain hyvää tai mahdollisesti ajattelet, ettei sinun mielipiteellä tai rohkaisulla ole mitään merkitystä muille ihmisille. Ehkä ajattelet, että tuo ihminen kuulee tätä nyt muutenkin tarpeeksi, ei sinun tarvitse toistaa hänelle sitä, mitä hän varmasti itsekin jo tietää. Ehkä pieni kateuden häivähdys saa sinut vaikenemaan. Tai ehkä olet vain niin tottunut, ettet sano asioita ääneen muille, ettet ole asiaan edes kiinnittänyt huomiota. 

Vai oletko kenties rohkaisija? Näet muissa hyvää ja haluat sanoa sen ääneen. Tunnistat ihmisissä heidän tunnetilansa ja koet, että voit heitä siunata rohkaisulla tai tsempeillä. Kiinnität ehkä huomiota heihinkin, jotka jäävät muutoin vaille huomiota. Et välttämättä edes tajua, että olet rohkaisija, mutta moni on voinut kokea sinun sanasi hyvinkin merkityksellisiksi. 

Ole valona muille

Jokainen meistä kaipaa ja tarvitsee rohkaisua. Jokaisella meillä on myös mahdollisuus toimia rohkaisijana muille. Se, että näet muissa hyvää, kerrot sen heille ja rohkaiset heitä eteenpäin ei ole sinulta pois. 

Mutta jotta voimme rohkaista muita, on meidän myös rohkaistava itseämme. Niin helposti sitä on itse itsensä pahin lannistaja tai vähintään vaikenee kertomasta itselleen hyviä asioita. Käännä kasvosi valoon, kuten auringonkukka. Seiso ryhdikkäänä ja ylväänä, niin voit löytää valon jopa pimeimpinä päivinä. Silloin varjot jäävät taaksesi, loistat ja voit levittää ympärillesi ilon siemeniä. 

Haastan sinut tällä viikolla avaamaan silmät ja korvat. Kuka tarvitsee juuri sinun rohkaisua? Kuka kaipaa tulla nähdyksi ja kuulluksi? Kenelle sinä voisit antaa sanoja, jotka voivat vaikuttaa positiivisesti hänen päiväänsä, viikkoonsa tai kenties elämäänsä? 

Hyvää viikkoa!

-Petra

P.S. Instastoryn puolella tällä viikolla 5 päivän parisuhdehaaste, joka starttaa tänään. Nähdään siellä!

2 kommenttia

  1. Kun mietin tätä tässä lukiessa niin mieldeni tuli ne itselle oikeanlaiset ihmiset ympärillä, kun niitä on niin rohkaisujakin saa oikeilla hetkillä. Valitettavasti ihan kaikkia ihmisiä ympärillään ei voi aina valita ja silloin löytyy niitä lannistajiakin... Kannattaa myös itse keskittyä enemmän niiden ihmisten sanoihin jitka rohkaisevat ja antaa niille se suurempi arvo kuin lannistaville ❤
    Tää oli tällainen ajatuksenjuoksua kommentti, mitä aloin itsekin pohtimaan kiitos hyvän postauksesi ��

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toi on niin totta! Ja on muuten jännä ja aika surullista, miten niillä ikävillä sanoilla voi olla todella valtava voima. Helpommin muistaa ne kipeät jutut kuin hyvät, ainakin musta tuntuu välillä siltä. Sen takia pitäisikin oikein tietoisesti keskittyä hyvään! Luin muuten joskus, että onnellisessa parisuhteessa positiivisen kanssakäymisen suhde negatiiviseen tulisi olla 5:1. Jokaista ikävää juttu kohden on kuitenkin 5 hyvää juttua. Tämäkin ajatusten virtaa 😂

      Poista