Syyslomaa ja rakkautta Helsingissä







Ratikoiden kirskunta ja kolina. Puhaltava, kylmä merituuli. Ihmisvilinä. Ah, ihana Helsinki!

uuntasimme paripäiväisellä syyslomallamme perhelomalle Helsinkiin, vanhaan opiskelukaupunkiini. Siskoni oli ulkomailla, joten saimme hänen asuntonsa lainaksi. Ja voi että miten kivat päivät meillä olikaan!

Asuin Helsingissä kolme vuotta Katajanokalla opiskelijasolussa, ja vaikka en koe koskaan kunnolla kotiutuneeni Helsinkiin, on Helsinki mielestäni aivan mahtava kaupunki. Ja vaikka Turulla on aivan erityinen paikka sydämessäni, Helsingillä on taas aivan erityinen merkitys meidän parisuhteen alkutaipaleella. Se on aina ollut meidän treffikaupunki: kaukosuhteessa kun oltiin, niin vietimme useita romanttisia viikonloppuja luonani Helsingissä seikkaillen ennen muuttoani Turkuun. 

Saimme palata niihin ihaniin seurusteluaikojen fiiliksiin ja tuntea kiitollisuutta siitä, miten pitkälle olemme tulleet ja kasvaneet.




Kaikki vain tuntui menevän nappiin tällä lomalla, mikä ei ehkä ole taattu, kun on liikenteessä taaperon ja pikkuvauvan kanssa. Siskoni kotona asuminen oli aivan loistava juttu, saimme kulkea helposti (ja ilmaiseksi) julkisilla (ratikat, niitä kaipaan Turussa!), aurinko paistoi koko vierailumme ajan ja teimme kaikkea hauskaa. Kaikki olivat hyvällä mielellä, ja oli ihana nähdä, miten esikoisemme nautti kaikesta uudesta. 

Oli myös hienoa liikkua nelihenkisenä perheenä ja miettiä, että vain hetki sitten kävelimme juuri tässä vastaihastuneina 21-vuotiaina, ja nyt meillä on jo kaksi lasta. Kyllä elämä on jännää!




Kävimme mm. Luonnontieteellisessä museossa, lasten kirjakahvilassa Annantalossa, Lasten kaupungissa (ilmainen lastenmuseo), Suomenlinnassa ja Sealifessa. Kuljimme Helsingin kauniita katuja, jotka loistavat aivan erityisellä tavalla auringon paistaessa. Söimme muutamassa hyvässä ravintolassa (nepalilainen ravintola Kantipur, Sandros ja Thai Sörnäinen) ja kävimme mm. Cafe Engelissä kakku-kahvilla. Olimme kaikki päivät liikenteessä aamusta iltaan, ja lasten mentyä nukkumaan joimme glögiä, söimme vähän herkkuja ja katsoimme jotain viihdyttävää. 







Yhtenä aurinkoisena päivänä molempien lykkiessä rattaita, joissa nukkui pienet lapsemme, kävimme keskustelun:

"Mä rakastan sua."
"Ja mä sua! Enemmän nyt kuin silloin 5 vuotta sitten. Ja olen sitoutunut, että voin sanoa saman viiden vuoden päästä."
"Niin, että rakastat silloin enemmän kuin nyt."
"Niin."

Ihana syysloma. Teki niin hyvää!

-Petra

2 kommenttia

  1. Ihana postaus ja tuo loppu, sai silmät kosteiksi... ❤
    Mä niin odotan meidän perhe-elämää pikkuisen kanssa ��

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niinpä, kyllä sitoutuminen ja rakkaus on niin kaunista ja ihanaa! Ja just pari päivää sitten kelasin, että miten aika on voinut mennä niin nopsaa, että teidän perhe kasvaa ihan millä hetkellä hyvänsä! <3 <3 <3

      Poista